Saako lasten kuvia postata someen? Tänään some täyttyy taas kuvista, joissa eri ikäiset lapset lähtevät päiväkotiin ja kouluun. Lukuvuoden alku on aina iso tapahtuma lapsiperheissä, mutta onko sitä välttämätöntä juhlistaa julkaisemalla kuva lapsesta?
Me aikuiset haluamme esitellä elämässämme olevia lapsia. He ovat meille ihmeellisimpiä otuksia elämässämme ja haluamme, että muutkin näkevät lastemme ihmeellisyyden. Haluamme pitää tutut kartalla lastemme ja perheidemme elämästä ja hämmästellä lasten kasvua yhdessä muiden kanssa. Miten sitä voikin olla niin, että itse ei vanhene yhtään mutta lapset kasvavat!
Mutta me, jotka nyt olemme vanhempia, kasvoimme lapsuutemme ja pitkälti myös nuoruutemme maailmassa, jossa ei ollut somea. Nykylapsista sen sijaan jää valtava datavana someen siitä hetkestä lähtien kun he syntyvät, jos me aikuiset emme sitä tietoisesti estä.
Moni sanoo, että kysyy kyllä lapsiltaan ennen kuin julkaisee näiden kuvaa someen. Mutta voiko kolmevuotias, seitsemänvuotias, kymmenenvuotias, edes viisitoistavuotias ymmärtää todella mikä some on ja mitä kuville siellä tapahtuu? Lapselta ei voi saada suostumusta asioihin, joita lapsi ei voi ymmärtää. Voiko lapselta siis oikeasti saada suostumusta myöskään kuvien julkaisemiseen?
Kun puhun tästä asiasta, kuulen usein myös kysymyksen ”no mutta mitä haittaa siitä on, jos niitä kivoja lapsuuskuvia on netissä?” Sepä se: me emme voi vielä tietää. Meillä ei juuri ole vielä sukupolvia, joiden koko elämä olisi dokumentoitu ja digitoitu, me emme tiedä millaisessa maailmassa tulemme tulevaisuudessa elämään.
Voidaan kuitenkin olettaa, että jatkuva datavana on turvallisuusriski. Lapsi ei voi itse valita, mitä kaverit, tulevat kumppanit ja vaikka työnantajat hänestä saavat tietää, jos lapsen koko elämä on digitoitu someen. Nykylapset elävät niin erilaisessa maailmassa kuin me heidän vanhempansa, ettemme voi ymmärtää mitä teemme kuvia julkaisemalla.
Tämä ei koske tietenkään vain kuvia, vaan kaikkea lapsista julkaisemaamme materiaalia. Yksityiskohtaiset tarinat lasten persoonallisuupiirteistä tai elämäntapahtumista voivat olla jopa pahempaa yksityisyyden loukkaamista kuin satunnainen kuva. Niitä voi olla vaikeampi yhdistää lapseen, mutta jos yhteyden tajuaa, ei yksityiskohtainen tarina ole ainakaan parempi vaihtoehto kuin kuva.
En sano, ettei kukaan saa koskaan julkaista lapsistaan kuvia tai kertomuksia. Mutta automaatio sen ei pitäisi olla. Meidän pitäisi pysähtyä joka kerta miettimään, onko sisällön julkaiseminen lapsesta välttämätöntä. Mitä haluamme sillä viestiä? Ehkä voimme lähettää kuvat ja tarinat lapsista suoraan niille ihmisille, joiden haluamme heidät näkevän? Ehkä kaiken lastemme elämässä ei tarvitse kuulua koko maailmalle? Ehkä voimme löytää muita tapoja juhlistaa elämämme merkkipaaluja, sellaisia, jotka eivät loukkaa lapsen oikeutta olla näkymättä somessa? Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi eivätkä sinun contentiasi, ja heillä on oikeus myös digitaaliseen yksityisyyteen.
Ihanaa päiväkoti- ja koulusyksyn alkua! Opetetaan liikenneturvallisuuden lisäksi lapsille myös digiturvallisuutta, ja aloitetaan omalla esimerkillämme!
Jokainen, joka on lukenut Tove Janssonin muumikirjoja (tai katsonut sitä japanilaista muumianimaatiota), on varmasti haaveillut majakassa asumisesta. Majakkamatkailu on ollut itsellänikin mielessä jo pitkään, mutta vasta koronakesä kakkonen pakkokotimaanmatkailuineen vei kunnon majakkakierrokselle. Kesän kohteiksi valikoituivat etäinen Bengtskär, sotilaskohde Russarö ja Muumien majakkasaari Söderskär.
Bengtskär
Kaikki alkoi siitä, kun kuulin ystäväni vierailleen Bengtskärin majakassa. Bengtskär on niitä harvoja majakoita Suomessa, joissa voi yöpyä. Yö majakassa keskellä merta kuulosti upealta ja menin katsomaan Bengtskärin sivuilta lisätietoja. Koko kesä oli loppuunvarattu – lukuunottamatta yhtä yötä, jolle ilmeisesti oli juuri tullut peruutus. Varasin siis sen ihmeemmin miettimättä yöpymisen majakkaan kesäkuun loppupuolelle.
Bengtskärin valohuone.
Reilun vuorokauden matkaan sisältyvät venekuljetukset Kasnäsistä, ruoat, pakkovierailun Rosalan viikinkikeskuksessa (joka on typerin turistiloukko johon olen Suomessa törmännyt), majoittumisen majakassa ja saunavuoron majakkasaarella. Menomatkalla laiva pysähtyi tosiaan Rosalassa, jossa syötiin lounas ja ihmeteltiin “viikinkikylää”, eli muutamaa kanaa aitauksessa ja bofferimiekkoja. Etukäteen ilmoittamalla meille oli tehty oma vegaaninen keitto siinä missä muut söivät jotain muuta keittoa, ja matka jatkui onneksi suhteellisen pian.
Meidän vierailumme aikaan sattui upea sää, saaresta pääsi todella nauttimaan.
Bengtskär on kaukana ulapalla. Meri avautuu sen ympärillä ja luodot vähenevät mitä lähemmäs saarta tullaan. Itse majakka kohoaa merestä kutsuvana ja saareen rantautuessa tekee heti mieli juosta majakan valohuoneeseen. Majakkasaaren historia on uskomaton. Jatkosodan aikana siellä käytiin kova taistelu majakan hallinnasta ja saarella on helppo kuvitella väijytykset ja hiippailut. Majakan alimmassa kerroksessa on esillä pöytäkirja, jossa majakkataistelun vaiheet käydään läpi hetki hetkeltä. Vaikkei sotahistoria kiinnosta minua pätkääkään, oli tämä tarina ehdottomasti lukemisen arvoinen.
Bengtskäriin pääsee myös päivämatkalle sekä Kasnäsistä että Hangosta. Parhaita hetkiä olikin se, jolloin kaikki päiväretkeläiset pakkautuivat takaisin aluksiin ja saari jäi henkilökunnan ja yöpyjien haltuun. Vieraita voi kerralla olla yöpymässä seitsemässä huoneessa, joten yöpyjä saa majakkasaarelta sen autiuden kokemuksen, jota ehkä lähtee hakemaan. Bengtskärillä on upeita kallioluotoja ja poukamia, joissa pääsee uimaan ja viettämään aikaa täysin rauhassa kun päivämatkalaiset ovat poistuneet. Saarella pesivät haahkat olivat meidän vierailumme aikaan jo lähteneet, joten saarella pääsi liikkumaan vapaasti.
Majakka on todella iso. Se kätkee sisäänsä majakanvartioiden vanhat asuinhuoneistot, henkilöstön tiloja, vaatimattoman ravintolan, museoidun asunnon, kappelin ja tietenkin itse valohuoneen. Tornin pyöreät ikkunat ovat upeita, valohuoneesta näkee Hankoon asti ja yöpyjät pääsevät istuskelemaan valohuoneessa rauhassa. Huoneet ovat askeettisia, mutta sopivat majakan tyyliin.
Huoneen ikkunasta näkyy mitäpä muutakaan kuin ulappa.
Täysihoitoon kuuluivat kaikki ateriat. Ne sai etukäteen ilmoittamalla vegaanisina, mutta vegaaniruoka oli todella heikkotasoista. Täytettyjä paprikoita sulamattomalla vegaanisella juustolla siinä missä sekasyöjien pöytä notkui erilaisia kaloja. Ruokaa tarjoiltiin kuitenkin jatkuvalla syötöllä, joten nälkä ei jäänyt vaikka seuraavalla kerralla aionkin ottaa omat eväät mukaan. Saarelta sai ostaa juomia, mikä olikin kuumana päivänä hyvä bonus: vaikka juotavaa oli otettu mantereelta mukaan, oli paahteessa koko ajan jano.
Ehdottomasti unohtumattomin osa vierailua oli kuitenkin sauna. Onnistuimme bookkaamaan päivän viimeisen saunavuoron, joten saunoimme keskiyön auringonlaskun kajossa. Puulämmitteinen sauna uimapaikkoineen oli uskomattoman hieno kokemus. Muu saari vaikutti menneen jo nukkumaan, joten nautimme majakkasaaren rauhasta katsellen saunan ikkunoista ulos ulapalle.
Keskiyön auringonlasku näkyi majakkasaaren saunan ikkunasta.
Jos kaipaa kunnon irtioton arjesta ja kaipaa majakkaromantiikkaa, on Bengtskär ehdottomasti se oikea valinta. Majakka on supersuosittu ja osa kesän 2022 yöpymisistä on jo varattu. Jos siis ensi kesän majakkaretki kiinnostaa, se kannattaa ottaa kalenteriin jo nyt. Vaikka olen reissannut ympäri maailmaa, Bengtskär oli kyllä uniikki paikka ja kovasta hinnastaan huolimatta joka pennin väärti.
Mitä: Yöpyminen Bengtskärin majakassa Paljonko maksaa: Kaksi henkilö 478 €, sisältää majoituksen, pääsymaksut, ruoat ja kuljetuksen. Pelkkä venekuljetus ja pääsymaksu majakkaan päiväretkelle Kasnäsistä 68 €/hlö. Suosittelenko/mitä erityistä: Aivan ehdottomasti suosittelen, etenkin yöpymiskohteena. Yösaunominen majakkasaarella uskomaton kokemus. Syrjäinen saari, joten eristäytyneeseen majakkaromantiikkaan paras kohde. Lisätietoja: https://www.bengtskar.fi
Russarö
Kesän toinen majakkakohde oli Russarö. Russarö on edelleen puolustusvoimien käytössä ja saarelle pääsee ainoastaan kuutena päivänä vuodessa. Koska saari on puolustusvoimien kohde, Russaröhön pääsevät vain suomen kansalaiset. Syytä en voi ymmärtää, mutta näin saaren vierailutiedoissa kerrotaan.
Russarön matka on lyhyt iltaristeily Hangosta. Laiva lähtee klo 17:00 ja palaa Hankoon klo 20:30. Merimatka on lyhyt, parikymmentä minuuttia, ja sen paras puoli on nähdä Hangon rannikko mereltä käsin.
Russarössä pääsee tutustumaan vanhoihin tykkeihin ja kasarmiin. Myös sotilaskoti on auki ja myy kahvia ja munkkeja. Pro tip: kaikki Suomen sotkujen munkit ovat vegaanisia!
Itse majakka on parin kilometrin päässä laiturista ja saarella saa tarkat ohjeet siitä, mitä reittejä pitkin saaressa saa kulkea. Majakka on söpö pieni vaaleanpunainen rakennus kallion päällä, mutta pettymyksekseni majakkaan ei päässyt sisälle ollenkaan. Majakkaretkeen kuuluisi ehdottomasti kiipeäminen torniin ja valohuoneeseen, mutta Russarön reissun varauksessa ei kerrottu siitä, ettei itse majakkaan pääse. Katselimme majakkaa kallioilta, mutta eihän se ole yhtään majakkaretken tarkoitus.
Russarön majakkaa sai ihailla vain ulkoa.
Rantakalliolta löytyi pieniä lammikoita, joissa oli paljon vesiliskoja. Todettuamme majakan suljetuksi käytimmekin loppuajan vesiliskojen bongailuun.
Vesiliskolammikot kallioilla olivat Russarön paras anti.
Mitä: Iltaretki Russaröhön Paljonko maksaa: Aikuiset 40 €/hlö Suosittelenko/mitä erityistä: Majakkaan ei pääse sisään. Suosittelen ehkä vain jos Russarö on itselle jotenkin erityinen kohde, majakan vuoksi ei maksa vaivaa. Lisätietoja:https://marinelines.fi/fi/risteilyt/russaro
Söderskär
Kesän viimeinen majakkamatka suuntautui The Muumien Majakkasaarelle, eli Söderskäriin. Tove Jansson vietti merkittävän määrän aikaa Pellingin saaristossa ja tunsi alueen majakat. Söderskärin on arveltu olleen esikuva Muumipappa ja meri -kirjan majakalle. Vaikkei majakka ulkoisesti näytäkään samalta kuin Janssonin kirjoissa, on saarelle tullessa selvää, että kirjan majakkasaari on inspiroitunut nimenomaan tästä paikasta.
Söderskärin reissu on helsinkiläiselle näistä majakkaretkistä pienimmän säätämisen takana. Yhteysalus menee saareen Kauppatorilta. Matka kestää kolme tuntia suuntaansa, joten suurin osa retkiajasta kuluu veneessä. Söderskärin reissu kannattaakin ottaa risteilynä, johon sisältyy pysähdys majakalla.
Kauppatorilta lähdettäessä laivassa oli lisäksemme alle kymmenen ihmistä, mutta Vuosaaren laiturissa laiva ahdettiin täyteen matkailijoita, jotka olivat menossa Kaunissaareen. Laivayhtiön sivuilla oli ilmoitus siitä, että asiakaspaikkoja on koronatilanteen vuoksi vähennetty, mutta laiva oli kyllä niin tupaten täynnä ihmisiä, ettei minkäänlaisten turvavälien pitäminen ollut mahdollista. Vaikka osa ihmisistä olikin kannella, olisi tilanne voinut olla ahdistava jos en olisi jo tuplarokotettu.
Söderskärille ei saa rantautua omalla veneellä kesällä ennen 1.8.
Kaunissaaren jälkeen väljyys kuitenkin palasi ja saavuimme nopeasti Söderskärille. Söderskärillä ei ole enää mitään palveluita, sillä saaren herkkä luonto ei kestäisi majoitus- tai ravintolapalveluiden aiheuttamaa trafiikkia. Hyvä niin – ihan kaikkialle ei ole pakko päästä majoittumaan tai syömään! Saarella saakin liikkua ainoastaan merkityillä poluilla ja ennen 1.8. saareen ei saa tulla omalla veneellä vesilintujen pesintäkauden vuoksi.
Tove Janssonin merikuville on omistettu Söderskärin majakassa oma huone.
Söderskärin majakka on hieno. Sisällä on näyttely majakan historiasta ja valohuoneeseen pääsee kiipeämään miltei koko matkan leveitä portaita. Yhdessä huoneessa on näyttely Tove Janssonin merikuvituksista muumeineen ja majakan seinillä näkyykin myös Janssonin henkilöhistoriaa. Tämän majakan erikoisuus on se, että suoraan valotasanteen alapuolella on ulkoparveke, jonne vierailijakin pääsee! Merituulessa voi bongata kirkkaalla säällä Helsingin torneja: Kalasatama, Pasila ja jopa Espoon Keilaniemen rakennukset näkyvät majakan huipulta.
Söderskärin erikoisuuksiin kuului majakan ulkotasanne, jonne vierailijatkin pääsevät. Mikko kiikaroi Helsinkiä.
Majakan valohuoneesta näkee hyvin koko saaren. Sieltä katsellessa käy selväksi, että Söderskär ja Muumipapan majakkasaari ovat yksi yhteen. Majakasta näkyy saaren keskellä oleva lampi, metsä johon Muumipeikko muuttaa, kalastajan mökki, se ranta jolle merihevoset kirjassa nousevat. Söderskärin reissua suunnittelevan kannattaakin lukea Muumipappa ja meri uudemman kerran, niin reissusta saa kaiken irti.
Söimme mukaan otetut eväät kalliolla istuskellen. Aikaa majakkasaarella on noin tunti, ja siinä ajassa kulkurajoitetun saaren kyllä ehtii katsoa läpi.
Mitä: Päiväretki Kauppatorilta Söderskäriin Paljonko maksaa: Aikuiset 72 €/hlö Suosittelenko/mitä erityistä: Suosittelen jos Muumipappa ja meri -kirjalla on erityinen paikka sydämessäsi! Tämä on se saari! Lisätietoja:https://www.soderskar.fi/6
Jos olet seurannut minua pidemmän aikaa, tiedät, että yksi lempipaikoistani maailmassa on eläinsuojelukeskus Tuulispää Somerolla. Tuulispää on entisten maatila- ja tuotantoeläinten turvakoti. Siellä lehmät, siat, kanat, siniketut ja muut eläintuotannosta pelastuneet yksilöt saavat elää loppuelämänsä vapaana kivusta ja vaatimuksesta hyödyttää ihmistä.
Olen käynyt Tuulispäässä ensimmäisen kerran vegaanivuosieni alkutaipaleella ja rakastuin paikkaan välittömästi. Sen jälkeen minulla on ollut Tuulispäässä kummieläin, musta lammas Runo, jota olen käynyt säännöllisesti moikkaamassa. Olen tutustunut Tuulispään filosofiaan ja tyyppeihin, ja Tuulispää esiintyy myös kirjassani Lihan loppu.
Olen miettinyt useamman vuoden ajan, miten voisin tuoda Tuulispäätä vielä isommalle yleisölle tunnetuksi. Noin vuosi sitten asia valkeni: tahdon tehdä aiheesta lastenkirjan! Lastenkirjoissa tuotantoeläimet kuvataan yleensä onnellisina fiktiivisillä maatiloilla, ei eläintuotannon todellisuuden keskellä. Toinen vaihtoehto eläinten kuvaamiseen ovat eläintarinat, joissa eläimet eivät muistuta enää eläimiä vaan ovat jotain Disney-hahmoja hurjine seikkailuineen. Harvoin lastenkirjoissa nähdään eläinten oikeita tarinoita. Sellaisia, joissa eläin saa olla oma itsensä.
En ole koskaan tehnyt lastenkirjoja, mutta elämänfilosofiaani kuuluu ajatus siitä, että lapsille voi ja pitää puhua ihan samalla tavalla kuin kenelle tahansa muullekin. Lapset eivät ole tyhmiä, he eivät vain vielä tiedä kaikkea – ja on meidän aikuisten velvollisuus kertoa. Halusin tehdä kirjan, jossa ei mässäillä eläintuotannon kauheudella, mutta kerrotaan rehellisesti Tuulispään eläinten tarinoita ja se, miten onnekkaita poikkeusyksilöitä Tuulispäässä asuvat eläimet ovat. Haluan tuoda myös lapsille ymmärrystä siitä, että toisenlainen eläinsuhde olisi mahdollinen. Sellainen, jossa me emme näe muita eläimiä hyödyn kautta, vaan kunnioitamme eläimiä niinä yksilöinä joita he ovat.
Otin yhteyttä Tuulispäähän ja ehdotin kirjaa. Siellä onnekseni innostuttiin, joten kehittelin konseptia eteenpäin ja pitchasin aiheen muutamalle kustantamolle. Neuvoteltuani muutaman eri tahon kanssa päädyin tekemään sopimuksen WSOY:n kanssa, jossa kirjasta oltiin superinnostuneita ja sain jopa tutun kustannustoimittajan mukaan kirjaprojektiin! Onnekseni sain mukaan myös juuri sen kuvittajan jota toivoin. Mahtava Anni Nykänen innostui ideasta ja hyppäsi kelkkaan.
Annin aikatauluista johtuen kirjaa saadaan kuitenkin odotella vielä tovi. Tuulispään eläinkirja (työnimi) ilmestyy tällä tietoa keväällä 2023, Tuulispään kymmenenvuotisjuhlavuotena! Olemme käyneet Annin kanssa nyt Tuulispäässä suunnittelemassa kirjaa, valitsemassa kirjan päähenkilöitä ja miettimässä, kuinka tuomme Tuulispään eläintarinat kaikkien lukijoiden iloksi. Olen superinnoissani tästä projektista ja aloittelen kirjoitusprosessin nyt syksyllä muiden töiden ohessa.
Kirjaa odotellessa voit käydä tutustumassa Tuulispäähän mm. Instagramissa tai ottaa vaikka oman kummieläimen!
Jos olet seurannut minua pidemmän aikaa, tiedät, että yksi lempipaikoistani maailmassa on eläinsuojelukeskus 