Blogi

80 % vegaani?


Voiko ihminen olla 80 %  vegaani, vai ovatko vaihtoehdot olla joko täysin vegaani tai ei ollenkaan vegaani?

Tiedän, että aihe herättää valtavasti intohimoja suuntaan ja toiseen. Mutta ennen kuin muodostat mielipiteesi, lue tämä teksti.

Aina kun keskustelu ruoasta alkaa, ihmisillä nousevat tunteet pintaan. Se on ymmärrettävää: osa meistä rakentaa identiteettiään ruokavaliolla erottautumisen kautta, osa sillä, että “minä päätän itse mitä syön eikä siihen ole kenelläkään mitään sanomista.” Ruokapuhe menee usein jumiin siksi, että keskustellessamme ruoasta emme erittele, mistä ruoan osa-alueesta oikeastaan puhumme. Puhummeko ilmastosta, eläinten oikeuksia, terveydestä, mausta, tottumuksista vai identiteetistä? Puhummeko huoltovarmuudesta, ruokakulttuurista vai maailman nälkäongelmasta?

Samaan ongelmaan törmätään otsikon kysymyksen kanssa. Voidaksemme puhua siitä, mikä määrittelee “vegaanin” tai “ei-vegaanin” pitäisi ensin päättää, mistä oikeastaan puhumme. Ruokatuotteissa ja esimerkiksi ravintoloiden ruokalistoissa on selvää mitä vegaaninen tarkoittaa: ruoka ei sisällä mitään eläinperäistä. Ei lihaa, maitotuotteita, kananmunia, liivatetta jne. On tärkeää erottaa tämä keskustelu omaksi asiakseen. Vegaanisten tuotteiden merkintöjen täytyy olla kunnossa jo ruoan allergeenien ilmoittamisen vuoksi. Mutta kun ei puhuta vegaanisesta ruoasta vaan vegaaneista ihmisinä, määrittely hämärtyy väistämättä. Vegaanilla tarkoitetaan yleensä ihmistä, joka ei käytä ollenkaan eläinkunnan tuotteita. Yleensä tällä tarkoitetaan ainakin ruokavaliota, mutta vegaani ulottaa usein veganismin myös esimerkiksi vaatteisiin, huonekaluihin ja kosmetiikkaan. Kuulostaa suhteellisen suoraviivaiselta, eikö totta?

Mutta koska elämme monimutkaisessa maailmassa, aina vegaaniset valinnat eivät ole kuitenkaan mahdollisia. Ja tässä kohtaa törmäämme myös määrittelyn ongelmaan. Elämme maailmassa, joka rakentuu muiden eläinten hyväksikäyttämisen varaan. Kuolleita eläimiä on aivan kaikessa ympärillämme. Lääkkeet testataan eläinkokeilla lähes aina. Betonissa on eläimiä, maaleissa on eläimiä, huonekaluliimoissa on eläimiä. Yhteiskunnassa, joka rakentuu muiden eläinten kuoleman varaan, ei oikeastaan ole mahdollista elää 100 % vegaanina.

Don’t get me wrong: on erinomainen asia pyrkiä käyttämään ja syömään mahdollisimman vähän muita eläimiä. Mutta ajatus siitä, että veganismi olisi puhtauskilpailu tai kultti ei auta ainakaan eläimiä tai ilmastoa. Jos vegaanit vaativat täydellisyyttä kaikilta, jotka ovat kiinnostuneita veganismista, on todennäköisempää että ihmiset kääntyvät pois päin veganismista kuin sitä kohti. Suurinta osaa ihmisistä ismit eivät ylipäätään puhuttele.

Kuka hyöytyy veganismin tiukoista rajoista?

Aina toisinaan kuulee sanottavan, että veganismi on vähän sama kuin raskaana oleminen: joko olet tai et ole raskaana – ei ole mitään välimuotoja. Tämä fraasi on poikkeuksellisen typerä. Raskaana voi olla hyvin monella tapaa, mutta väitän, ettei myöskään veganismi ei ole joko tai.

Yleensä ne, jotka äänekkäimmin pitävät kiinni veganismin tiukoista rajoista, kiinnittävät oman identiteettinsä veganismiin. Minä kuitenkin ajattelen, ettei veganismissa pitäisi olla kyse meistä ihmisistä. Veganismissa ei pitäisi olla kyse siitä, kuka on kyllin hyvä, jotta me vegaanit kelpuutamme hänet joukkoomme. Sellainen ajattelu ei auta ketään. Asioilla on tietenkin pakko olla nimet, jotta niistä voidaan ylipäätään puhua. Mutta vegaaninen oleminen on häilyvämpää kuin moni tahtoisi myöntää. Onko vegaani vegaani, jos tällä on ennen vegaaniksi ryhtymistä hankitut villasukat jalassa? Onko vegaani vegaani, jos hän yhtenä päivänä vuodessa syö lihaa, mutta 364 päivää vuodesta ei käytä mitään eläinperäisiä tuotteita? Onko vegaani vegaani, jos muuten ei syö mitään eläimistä tulevaa, muttei syynää erikseen karkkien E-koodien eläinperäisyyttä? Jos syö muuten vegaanisen berliininmunkin, jonka kuorrutteessa on karmiinia?

Olen jo vuosien ajan sanonut, että jos olisit muuten valmis olemaan vegaani, mutta haluat syödä juustoa, niin ole muuten vegaani mutta syö juustoa joskus. Tarkoitan tällä sitä, että ihmisten ruokavalioita on yhtä monta kuin ihmisiäkin, ja taktisista syistä kannattaisi ehkä olla valmis tarkastelemaan uudestaan myös vegaanismin tiukkoja rajauksia. Minulle veganismissa on ennen kaikkea kyse armollisuudesta ja empatiasta. Etenkin eläinoikeusveganismi rakentuu empatialle: empatialle muunlajisia elämiä kohtaan, mutta myös meitä ihmisiä. Toivoisin, että etenkin tuoreet vegaanit muistaisivat armollisuuden. Hyvin harva meistä on elänyt koko elämänsä vegaanina. Hyvin harva meistä on vegaaniksi ryhdyttyäänkään pystynyt tai halunnut välttyä täysin eläinten käytöltä. Sen takia armollisuus on huomattavasti parempi lähtökohta ja tulokulma kuin ulossulkeva, kiilusilmäinen fanatismi.

Miksi veganismin määritelmää kannattaa avata?

Vegaaneja on Suomen väestöstä arvoilta viitisen prosenttia. Hyvä me! Mutta muistetaan, että suuremman muutoksen maailmassa saavat aikaan ne sekasyöjät, jotka alkavat syödä kasvispainotteisemmin. Mitä luulet, kumpi on helpompaa: saada 2000 ihmistä syömään puolet ajasta vegaanisesti, vai saada 1000 ihmistä syömään 100 % ajasta vegaanisesti?

On tietenkin helpompi saada suurempi joukko ihmisiä syömään osa ajasta vegaanisesti – lopputulos on kuitenkin sama. Me vegaanit emme yleensä halua kuulla tätä, mutta ilmaston kannalta merkittävä muutos tapahtuisi jo silloin, jos ihmiset globaalisti puolittaisivat eläinperäisten tuotteiden kulutuksen. Se ei ole peruste syödä lihaa tai juustoa, mutta välitavoitteillakin on oltava jokin arvo.

Meidän täytyy ymmärtää, millä asioilla on merkitystä ja millä ei. Tärkeää ei pitäisi olla identiteetin tai puhtausvaatimusten vaan sen, että saavutamme tavoittemme. Mitä useampi ihminen syö kasvipainotteisemmin, sitä useampi eläin säästyy, sitä vähemmän ilmasto kärsii ja sitä useampi ihminen hyötyy kasvissyönnin tervaysvaikutuksista. Tavoitteen pitään tietenkin olla se, että eläinperäisten tuotteiden kulutus tippuu nollaan. Mutta siihen ei päästä syyllistämällä ja kyttäämisellä. Siihen ei päästä, jos veganismi näyttää vaikealta, ehdottomalta ismiltä. Päämäärä on se, millä on väliä. Toivoisin, että mahdollisimman moni olisi kiinnostuneempi päämäärästä kun omasta identiteetistään. On parempi identifioitua vegaaniksi ja syödä välillä juustoa tai suklaapatukka, kuin identifioitua sekasyöjäksi, joka saattaa joskus syödä jotain vegaanista. 80 % vegaani valitsee todennäköisemmin arjessaan vegaanista ruokaa kuin 20 % sekasyöjä. Siksi väitän, että olisi hyödyksi pitkän pelin tavoitteille tarjota vegaani-identiteettiä auliisti myös niille ihmisille, jotka syövät jouluna siivun kinkkua tai eivät välitä munkin kirppuväreistä.

Minua ei kiinnosta vegaanien keskinäinen vääntö. Minua ei kiinnosta, mitä syövät ne ihmiset, jotka sanovat itseään vegaaneiksi. Minua kiinnostaa lopputulos. Minua kiinnostaa 63 miljardin eläimen hengen pelastaminen. Minua kiinnostaa ilmastokriisin hilltseminen. Minua kiinnostaa biodiversiteetin romahduksen pysäyttäminen. Minua ei kiinnosta kenenkään satunnainen juustosiivu leivän päällä. Veganismi ei ole kilpailu.

Olen myös varma, että ruokavalioilla erottautuminen on ohimenevä vaihe. Kun ruokavaliot yksilöllistyvät entisestään, tulee olemaan mahdotonta sanoa, kuka on minkäkin ruokavalion edustaja. Ja hei let’s face it: onhan se nyt aika höpsöä määritellä olevansa lacto-ovo-pesco-vegetaristi tai vegan-curious-fleksaaja. Ruokavalioihin liittyvät identiteetit ovat siirtymäkauden vaihe meille ihmiseläimille, jotka yritämme sopeutua uuteen maailmanaikaan.

Sitä odotellessa: kutsutaan ihmisiä mukaan mieluummin kuin käännytetään pois. Toivotetaan tervetulleeksi mieluummin kuin osoitellaan sormella. Hyäksytään mieluummin kuin tuomitaan. Sillä veganismissa porttiteoria toimii: mitä enemmän syö vegaanisesti ja mitä enemmän identifioituu vegaaniksi, sitä useammin myös jättää eläimet pois lautaselta.

Tervetuloa mukaan 80 % vegaanit, te olette tärkeässä roolissa toteuttamassa maailman muutosta kohti parempaa!

Sortaako Helsinki lihansyöjiä?

Helsingin kaupunki tiedotti tänään, että se lopettaa lihan tarjoamisen kaupungin järjestämissä tilaisuuksissa 1.1.2022. Ilmoitus tuli samaan aikaan, kun Glasgow’n ilmastokokous on meneillään. Kokouksessa on vaadittu isoja toimia, jotta ilmaston lämpeneminen hidastuisi nopeasti. Tuoreimman IPCC 2021 -raportin projektioiden perusteella kriittinen 1,5 asteen lämpeneminen saavutetaan 6–11 vuoden sisällä. Teoilla on siis kiire.

Helsingin kaupungin lihattomuuslijaus aiheutti tuoreeltaan – tuskin kenenkään yllätykseksi – valtavan määrän somepaheksuntaa. Lihansyöjien oikeuksien perään penätään ja linjauksen vaikutusta kyseenalaistetaan. Heti tuoreeltaan autoritaarisen populismin kannattajat kyselivät esimerkiksi, miksi kaupungin tilaisuuksissa ei saa tarjota suomalaista lähilihaa, mutta ”kaukaa rahdattuja banaaneja” saa. MTK puolestaan syytti Helsinkiä viherpesusta, koska Maaseudun tulevaisuuden kuvituskuvaan oli löytynyt hiilikasa.

Selvennetäänpä tätä hieman.

Helsingin kaupunki on siis ilmoittanut, ettei sen järjestämissä tilaisuuksissa oletusarvoisesti tarjoilla kuin sesongin mukaista kasvisruokaa ja vastuullisesti pyydettyä kalaa. Kahvimaitona tarjoillaan kaurajuomaa lehmänmaidon sijaan. Jotta teon ilmastovaikutusta voisi arvioida tarkasti, pitäisi tietää ensin kuinka paljon kaupunki tarjoaa ruoka-annoksia vuositasolla. Jos tiedossa olisi aiemmin tarjotun lihan määrä, olisi tästä helppo laskea muutoksesta koitunut ilmastovaikutus. On selvää, että etenkin punaisen lihan vaihtaminen sesongin mukaiseen kasvisruokaan ja vastuulliseen kalaan on merkittävä ilmastoteko. Helsingin tiedotteesta ei käy ilmi, mikä on kaupungin kanta maitotuotteiden käyttöön, mutta jos lihaa ei annoksissa korvata juustolla vaan kalalla ja kasviproteiineilla, on päästövaikutus merkittävä. Sitran mukaan yksilön tasolla sekaruokavalion vaihtaminen kolmeen viikottaiseen kasvisruokapäivään pienentää päästöjä 5 % vuodessa. Säästö vastaa 2800 autoilukilometriä. Kaupungin mittakaavalla teko toki  skaalautuu aivan uusiin sfääreihin.

Banaanit vs. suomalainen liha ei ole mielekäs vertailu sekään. Ruoan hiilijalanjäljestä valtaosa syntyy aina alkutuotannossa. Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että kasvikset ovat vähäpäästöisempiä kuin liha, vaikka liha tuotettaisiin lähellä ja kasvikset tuotaisiin kaukaa. Ruoan hiilijalanjäljestä vain murto-osa tulee kuljetuksesta: esimerkiksi laivakuljetuksen osuus ruoan hiilijalanjäljestä on vain noin 0,2 % koko ruokaketjun ilmastopäästöistä. Lentorahtina kulkee vain pieni osa ruoasta, mutta sielläkin kuljetuksen osuudeksi jää vain noin 5 % ruoan koko hiilijalanjäljestä. Ilmastonäkökulmasta on siis dataan perustuen täysin loogista tarjota banaaneja eikä lihaa.

MTK:n sohaisu ruoan ja energiantuotannon vastakkainasettelulla on yksinomaan laiska. Helsinki on jo ilmoittanut luopuvansa kivihiilen käytöstä, ja on jo aikaistanut esimerkiksi Hanasaaren voimalaitoksen sulkemisen vuoden 2024 loppuun. Kokonaan kivihiilestä Helen luopuu viimeistään 2029. Energiaa ja ruokaa ei ole mitään järkeä asettaa vastakkain. Helsinki ei ole tilanteessa, jossa se voisi valita JOKO kivihiilestä luopumisen TAI lihan tarjoamisen lopettamisen. Helsinki tarvitsee ilmastotavoitteisiinsa päästäkseen MOLEMMAT nämä teot – ja lisäksi paljon muuta. Kivihiilestä luopumiseen verrattuna lihan tarjoamisen lopettaminen on yksinkertainen päätös, jonka voi tehdä välittömästi. Vaihtoehtoisia ruokia meillä on saman tien tukussa, kun taas uudenlaisen energiantuotannon aloittaminen väkisinkin vie kauemmin. Miksei siis tehtäisi ensin niitä ilmastotekoja, jotka ovat vaikuttavia, helppoja ja heti toteutettavissa?

Helsinki ei ole kieltänyt lihansyöntiä kaupunkilaisilta. Kouluissa ja hoitokodeissa lihaa tarjotaan, mutta Helsinki on linjannut puolittavansa niissäkin lihan ja maitotuotteiden tarjoamisen vuoteen 2025 mennessä. Julkisena toimijana kaupungilla on vastuu pyrkiä hiilineutraalia ja hiilinegatiivista elämää kohti. Helsinki on vastuussa nyt kasvaville nuorille helsinkiläisille siitä, että heillä ja kaikilla muillakin on jatkossa elinvoimaisia kaupunkeja, joissa voidaan elää hyvää hiilinegatiivista elämää. Lihan tarjoamisen lopettaminen Helsingin järjestämissä kokouksissa, seminaareissa, työpajoissa ja yleisötilaisuuksissa on juuri sellainen ilmastoteko, jonka kunta voi tehdä nopeasti ja helposti. Sitä ei ole tarkoitettu ainoaksi toimienpiteeksi, mutta sen merkitystä ei voi mitenkään väheksyä, jos tietää alkeellisimpiakaan tosiasioita ilmastoa lämmittävistä teollisuudenaloista.

Helsinki ei syrji tai sorra lihansyöjiä, vaan toimii vastuullisena suunnannäyttäjänä. Jokainen syököön kotonaan mitä haluaa, mutta päästäksemme yhteisiin ilmastotavoitteisiimme, on Helsingin avaus tervetullut konkreettinen ilmastoteko. Kuka lähtee mukaan seuraavaksi? 

Vaito, vuusto ja vizza – miksi vegetuotteiden nimillä on väliä?

Kaupallisessa yhteistyössä Oatlyn kanssa.

Voihan vuustokuutio. Tunnen kuinka takaraivoa alkaa kiristää, kun törmään kaupan hyllyllä jälleen kerran typerästi nimettyyn vegaaniseen tuotteeseen. Vuusto, eli vegaaninen juusto, on ehdottomasti inhokkitermini. Muita verenpainetta nostattavia termejä ovat vuffinssi, veikkele ja vizza, eli muffinssin, leikkeleen ja pizzan vegaaniset versiot. Uudet pohjat veti hiljattain Pikku Kakkonen, joka esitteli vegaanisen hampurilaisen, eli vempurilaisen. Please stop! Won’t someone please think of the children!

Sanoilla on väliä. Vuonna 2019 Suomessa käytiin vääntö kasviliha-termistä. Ympäristöterveyshuolto kielsi sanan käytön, sillä sen katsottiin harhauttavan kuluttajia, jotka eivät voineet päätöksen mukaan ymmärtää, että kyseessä ei ollut liha. EU-tasolla taistelua käytiin vegeburgereiden ja nakkien kohtalosta vuoden 2020 aikana. Vegetoimijoiden aktiivisella kampanjoinnilla meppien huomio kuitenkin saatiin herätettyä, ja äänestyksessä vegeburgeri, kasvismakkara, kasvispihvi ja kasvispyörykkä pelastuivat.

Yhtä hyvin ei kuitenkaan käynyt kasvipohjaisille lehmänmaitoa korvaaville tuotteille.

Alkuvuodesta 2021 EU:n trilogit, eli parlamentti, neuvosto ja komissio, käsittelevät muutosesitystä 171. Toteutuessaan se kieltäisi kasviperäisiltä tuotteilta kaiken maitotuotteisiin liitettävän kielenkäytön, pakkaukset sekä kuvituksen. Kansankieliset ilmaukset kuten “kauramaito” tai “kaurakerma” on jo kielletty virallisissa yhteyksissä (se on kaurajuomaa huom. tai tosi kätevästi ilmaistu ruokakerman tapaan käytettävä kauravalmiste).

Tähän asti vegetuotteissa on saanut kuitenkin kertoa sen, mihin niitä voi käyttää. Jos muutosesitys 171 menisi läpi, jatkossa kauravalmisteesta ei saisi kertoa edes sitä, että sitä voi käyttää ruokakerman tapaan. Muutosehdotus kieltäisi toteutuessaan vegaanisten tuotteiden markkinoinnin maitotuotteisiin yhdistettävillä termeillä kuten kermainen, tai faktapohjaisilla toteamuksilla, kuten ei sisällä maitoa tai laktoositon. Kiellettyä olisi myös maitoa visuaalisesti muistuttavien kasvipohjaisten tuotteiden kuvien käyttö, esimerkiksi kasvipohjaisen valkoisen juoman kaataminen murojen sekaan tai valkoinen vaahto cappuccinossa.

Mitäs typeryyttä tämä tällainen on? Muutosesitys 171 on mitä todennäköisimmin maitolobbareiden projekti. Esityksen taustatahot eivät ole selvillä, mutta kun muutosesityksen puolesta äänestettiin ensimmäisen kerran, maitolobbarit iloitsivat asiasta avoimesti. Virallisen selityksen mukaan uudella muutoksella haluttaisiin suojella kuluttajia. Lobbareiden mukaan ihmiset hämmentyvät, jos kasvipohjaista tuotetta verrataan maitotuotteeseen. 

Kaiken maailman käärmeöljykauppiaiden soheltaessa pitkin somea kuluttajia täytyy tietysti suojella harhautuksilta. Jos kukaan ei estäisi, yritykset tietenkin sumuttaisivat ihmiset ostamaan vaikka mitä roskaa, ja on tärkeää säädellä sitä, millaisilla termeillä tai väitteillä asioita saa mainostaa. On tärkeää, ettei tuotteiden esimerkiksi väitetä olevan jotain, mitä ne eivät ole.

Mutta tällaisesta suojelusta ei ole kyse muutosesitys 171:ssä. Kukaan ei nytkään mainonnassa väitä kaurajuoman olevan maitoa, eikä niin haluta tehdä jatkossakaan. Vegaanisille tuotteille haluttaisiin vain reilu mahdollisuus kilpailla avoimilla markkinoilla ilman, että toinen teollisuudenala käyttää EU:ta työkalunaan kilpailun vaikeuttamiseen.
Ainoa mitä ehdotuksella todella halutaan suojella on maitoteollisuus. Mutta mikä on se hinta, joka muutosesityksellä 171 olisi?

Häviäjänä on ilmasto, eli lopulta jokainen meistä

Mitä oudommalta jokin tuote kuulostaa, sitä vaikeampi siihen on tarttua. Sanojen tehtävä olisi tehdä maailmasta ymmärrettävämpi, ei vaikeammin lähestyttävä. Vannoutuneet vegaanit varmasti löytävät haluamansa ruoat riippumatta siitä, millä nimellä niitä kutsutaan.  Mutta minä olen huolestunut fleksaajista.

Kaikkein merkittävintä ja nopeinta muutosta ruokakulttuurissa ajavat nimittäin ne sekasyöjät, jotka nyt valitsevat yhä useammin vegetuotteita eläinperäisten tilalle. Fleksaajien elämä ja kestävät valinnat pitää tehdä mahdollisimman helpoksi, ei vaikeuttaa niitä turhaan. Ja tähän kiteytyy myös se, miksi tämänkertainen maitohulluttelu on niin vaarallista: jos tuotteen nimestä ei ymmärrä mikä se on, eikä paketin kyljessä saa kertoa mihin sitä kannattaa käyttää, vaikeutuu vegeilystä kiinnostuneiden fleksaajien elämä merkittävästi.

Ilmastokriisin maailmassa kestäviä valintoja pitäisi kaikin keinoin helpottaa, ei vaikeuttaa. EU:lla on oma ilmastotavoite, Euroopan vihreän kehityksen ohjelma, joka pyrkii tekemään Euroopasta ensimmäisen hiilineutraalin maanosan vuoteen 2050 mennessä. Tähän tavoitteeseen ei päästä, jos ruoan päästöjä ei saada vähennettyä. EU:n oma ilmasto-ohjelma on ristiriidassa nyt esillä olevan muutosesityksen kanssa. Muutosesitys kieltäisi mainonnassa ja pakkauksissa vegaanisten tuotteiden ilmastopäästöjen vertaamisen maitotuotteisiin, mikä taas vaikeuttaisi ihmisten mahdollisuuksia tehdä ilmastokestäviä valintoja.

Meidän pitäisi olla huomattavasti huolestuneempia planeetan kantokyvystä kuin siitä, vähenevätkö maidontuottajien tulot parempien kasvipohjaisten tuotteiden vallatessa markkinat.

Nyt käydään keskustelua myös siitä, pitääkö kaikilla olla samat säännöt. Eläinperäisten tuotteiden nimet eivät kerro rehellisesti sitä, mitä tuotteet sisältävät. Jos kaurajuomaa ei saa enää esittää valkoisena nesteenä, katsotaanko sitten tarkemmin eläinperäisten tuoteidenkin nimiä? Kelpaako nimeksi enää esimerkiksi nakki? Ehei, rehellinen kuvaus olisi “possua tungettuna suoleensa”. Entäs sitten lihapulla, kun todelllisuudessa kyseessä on kanannahkapulla? Entä pitäisikö reiluuden nimissä lehmänmaitopurkkeihin kirjoittaa: “Tarkoitettu vasikoille, sopii myös osalle ihmisistä ilman vatsaoireita?”

Ihmiset eivät ole tyhmiä. Vaikka lihapullassa on 0 % pullaa ja mummon muusissa 0 % mummoa (toivottavasti), ei kukaan hämmenny nimistä. Hot dogia syödessämme emme ajattele syövämme koiraa ja on selvää, että hedelmäliha on hedelmää, ei eläintä. En myöskään usko, että ihmiset eivät ymmärtäisi juovansa kaurajuomaa, vaikka se olisi pakattu maitopurkkia muistuttavaan tötsään ja siinä lukisi ei sisällä maitoa.

Asiaan ehtii kuitenkin vielä vaikuttaa. Mepit ovat jo äänestäneet muutosehdotuksen puolesta, mutta trilogeissa komissio ja neuvosto voivat vielä pysäyttää sen. Vegeasioita puolustava järjestö ProVeg kerää yhdessä Oatlyn ja Upfieldin kanssa nimiä vetoomukseen, jolla pyritään pysäyttämään muutosesitys 171. Vetoomuksen allekirjoittamiseen kuluu aikaa muutama sekunti ja sen vaikutukset voivat olla valtavat. Jos maitotuotteiden kulutus saataisiin edes puolitettua EU-alueella, ilmastovaikutukset olisivat valtavat. Sitä kohti meidän pitää kurkottaa, ei suojella kuolevaa teollisuudenalaa.

Allekirjoita vetoomus ja jaa linkkiä eteenpäin:

stopAM171.com