Blogi

Huvipuistojen vegaaninen tarjonta x 3: Linnanmäki, Särkänniemi ja Tykkimäki

Huvipuistoissa on petrattu vegaanisten ruokien suhteen paljon viime vuosien aikana. Muutamia vuosia sitten ainoat huvipuistojen vegeruoat olivat ranskalaiset ja hattara, ja siitä pisteestä on tultu paljon eteenpäin. Kun tänä kesänä useampi huvipuisto on mainostanut valikoimissa erityisellä vegaanikulmalla (ja koska päädyin kolmeen huvipuistoon viikon aikana), tein toivotun koosteen huvipuistojen vegaanisesta tarjonnasta. Here we go!

 

 

 

Linnanmäki:

Vegaanisen ruoan saatavuus ja merkintöjen selkeys: 4/5
Henkilökunnan tietämys veganismista: 3/5
Vegaanisten makeiden herkkujen saatavuus: 2/5
Yleispisteytys: 4/5

Lintsillä oli monen vuoden ajan nettisivuillaan selkeä listaus huvipuiston vegaanisista annoksista. Kaudelle 2021 listaus on poistettu, miksi lie: listaus oli kätevä ja käyttäjäystävällinen, nyt tiedot joutuu haeskelemaan jokaisen ravintolan nettisivuilta erikseen. Yleisesti Lintsiltä saa laajalti sekä suolaista että makeaa vegaanista syötävää. 

Huvipuistoklassikoihin kuuluvat tietysti hodarit. Vegaanihodarin Lintsiltä kyllä saa, mutta vegaanien hodari on vihreä. MIKSI? Kaikki vihreässä sämpylässä huutaa, että olen homeessa, älä syö minua. Mukana ollut perillinen kommentoi vihreää hodaria: “Niin, tietysti vegaanien hodari on vihreä koska me syödään vaan ruohoa.” Koskakohan ravintoloissa ymmärretään, että vegaanit haluavat syödä ihan tavallista ruokaa, ilman eläimiä?

Lintsiburgerilla olisi ollut tarjolla vegehampurilainen, mutta kuvan perusteella sen välissä on klassinen raastepihvi ja burgeri näytti muutenkin ysäriversiolta kasvisruoasta. Samassa ravintolassa olisi ollut tarjolla myös sipulirenkaat ja kukkakaaliwingsit, mutta näiden tuotteiden vegaanisuus ei harvinaisesti selvinnyt netissä olleesta menusta, joten en lähtenyt jonottamaan ja kyselemään niiden perään kassalta.

Lintsin ehkä paras annos on mielestäni makkaraperunat. Veikkaan, että makkarat ovat Wheatyn mini-seitannakkeja, ja ne toimivat annoksessa hyvin. Annos on huvipuistotasoa (not great, not terrible), mutta pisteet siitä ettei hinnoissa ole mitään vegaanilisää, vaan vegaaniset makkaraperunat saa samaan hintaan (8,50 €) kuin eläinversionkin.

Ylipäätään Lintsillä vegaaniset vaihtoehdot on merkitty menuihin selkeästi sekä merkeillä että aukikirjoitettuna. Meitä palvelleesta henkilökunnasta suuri osa ymmärsi heti mitä “vegaaninen” tarkoittaa, mutta muutama kassahenkilö oli niin pihalla (ja mm. tarjosi ensin väärät ruoat) että kokonaispistemäärä vegaanitietämyksestä putoaa.

Lintsi on hypettänyt kauden 2021 uutuutena vegaanista pehmistä. Meidän vierailumme aikana pehmis oli loppu koko päivän, mutta tiedän että pehmiksen valmista My IceD. Olen syönyt tämän valmistajan pehmistä aiemmin ja silloin tuote valitettavasti muistutti enemmän sorbettia kuin pehmistä. Olen kuullut samantapaisia arvioita myös tämän kesän lintsinkävijöiltä, mutta olisin toki mieluusti maistanut onko tuotekehitystä tapahtunut. Ei jäänyt kuitenkaan erityisesti harmittamaan ettei pehmistä löytynyt, en usko jääneeni uskomattomasta makuelämyksestä paitsi. Hyvää vegaanista pehmistä odotellessa, siis!

Jällkäriksi pehmiksen puuttuessa valitsimme vohvelin. Lintsi mainostaa, että minkä tahansa vohvelin saa vegaanisena, mutta jättää mainitsematta, että ainoastaan vohvelitaikinan saa vegaanisena, ei kaikkia täytevaihtoehtoja. Valitsemamme vohvelituutti olisi sisältänyt pehmistä, mutta vegaaneille ei ollut tarjolla vaihtoehtoja sen tilalle. Hinta oli kuitenkin sama kuin lehmänmaitojäätelöllä varustetulla vohvelilla. Vohveli oli aneeminen ja veikkaan että myös gluteeniton, eikä todellakaan hintansa (8,50 €) väärti.

Aneemisin vohveli ikinä

 

Klassisista huvipuistoherkuista popcorn ja hattara ovat vegaanisia, joten niillä onneksi pärjää. Lintsin herkkukojusta löytyi myös kissojen ja koirien kanssa etsimiäni Porvoon Lakun uusia vegaanisia (ja gluteenittomia) täytelakuja, jotka olivat postiviinen yllätys. Klassisista metrilakuista vain se peruslaku ja salmiakkilaku ovat vegaanisia, blaah (kuka laittaa lakuun gelatiinia, yäk).

Yleistuomio: Lintsillä on hyvä vegetarjonta ja tuotteet on selkeästi merkitty menuihin. Ei tarvetta omille eväille, ruokaa löytyy moneen makuun. 

Linnanmäen valmiiksi vegaaniset vaihtoehdot ravintoloittain (sen tiedon mukaan, joka Linnanmäen omista tiedoista löytyy):

Vegaaniset herkut:
Hattara
Popcorn
Metrilaku original ja salmiakki
Vegaaninen pehmis

Funky Kitchen: 
Tofuburgeri
Nastat kukkakaalit

Keidas:
Vegebowl
Ranskalaiset
Bataattiranskalaiset

Cafe Vohvelitehdas:
Kaikki vohvelit saa vegaanisina, mutta huom., kaikkia täytteitä ei saa!

Hodarispot:
Vegedogi
Ranskalaiset
Bataattiranskalaiset

Grilli:
Vegaaniset makkaraperunat
Ranskalaiset

Spasso:
Lasten pizza vege bimbo
Pizza vegan margherita
Pizza BBQ-Härkis

Särkänniemi:

Vegaanisen ruoan saatavuus ja merkintöjen selkeys: 4/5
Henkilökunnan tietämys veganismista: 5/5
Vegaanisten makeiden herkkujen saatavuus: 2/5 
Yleispisteytys: 3/5

Särkänniemi on mainostanut tänä kesänä näyttävästi sitä, että jokaiselta Särkänniemen ruokakojulta löytyy vegaaninen vaihtoehto. Sepä hienoa! Valitettavasti osassa kojuista “vegaaninen vaihtoehto” tarkoittaa mustaa kahvia.

Yleisesti Särkänniemessä ruoat on merkitty kojuissa hyvin ja selkeästi, mutta nettisivujen menut ja listaukset jättävät toivomisen varaa. Ennen huvipuistovierailua selasin sivuja moneen kertaan, mutta ravintolalistauksissa ei mainittu Foodpark Särkäntoria ollenkaan, vaan se olisi pitänyt osata löytää omilta sivuiltaan. Tästä syystä Foodpark jäi huomaamatta, ennen kuin päivän lopussa satuin kävelemään sen läpi. Foodparkissa olisi ollut yksi täysin vegaaninen koju, Eatshares, josta olisi saanut burgerin, bowlin tai hodarin. Toivottavasti joku muu huomaa Eatsharesin! Ainakin silloin kun minä puistossa pyörin, oli koko Foodpark todella tyhjä.

Pizzabuffetin koko vegaaninen valikoima

Särkänniemessä henkilökunnan palvelualttius oli ravintoloissa aivan ihanaa. Kävin kysymässä Pizzeria Pellen ovella, onko pizzabuffetissa mitään vegaanista. Tarjoilija vei minut katsomaan pizzatarjontaa! Vegaanisia pizzoja oli valikoimassa yksi eikä se näyttänyt houkuttelavalta (siinä missä sekasyöjien pizzat olivat pannupizzoja, näytti vegaaninen pizza littanalle valmispohjalle tehdyltä), eikä pizzabuffetista kannattanut maksaa yhden lättäpizzan vuoksi, mutta pisteet henkilökunnalle!

Särkänniemen erikoisuus on selvästi tarjota vegaaniruokien kylkeen paholaisenhilloa, sama se mikä ruoka on kyseessä. Paholaisenhilloa tyrkytettiin jokaiseen maistamaamme ruokaan. Rantaterassin vegaaninen hodari ei ollut vihreä toisin kuin Lintsin versio, siitä pisteet! Vegaaninen hodari oli euron kalliimpi (6 €) kuin sekasyöjän dogi, mutta oli huvipuistoruoaksi vielä aivan siedettävän hintainen. Sämpylän välistä löytyi lokaali Vegemin nakki. Ei oma suosikkini, mutta pisteet paikallisen tuotannon tukemisesta. Vähän oli Särkänniemessäkin yritetty säätää vegaanisen dogin kanssa: siinä missä lihaversion välissä oli kurkkusalaattia, paahdettua sipulia ja ketsuppia, oli vegaanisessa 

versiossa kurkkusalaatin tilalla se kirottu paholaisenhillo. Jälleen kerran: MIKSI?

Nakki & nugetti -ravintolasta sai aivan kelvolliset vegaaniset nugetit. Hintakin oli sama kuin kanaversiossa ja maku niin mieto että uppoaa varmaan pienemmillekin ruokailijoille. Myös tämän annoksen kanssa tyrkytettiin paholaisenhilloa, vaikkei sitä ollut edes mainittu menussa 😀 

X-BRGR olisi tarjoillut vegaanisen hampurilaisen, mutta aivan uskomattoman pitkän jonon takia se jäi kokeilematta. Riemu-ravintolan pyörykkäbuffetin olisi saanut falafeleilla, samassa paikassa oli tarjolla myös salaattibuffet mutta sen vegaanisista proteiininlähteistä ei ollut minkäänlaista merkintää.

Makeita herkkuja Särkänniemessä oli tarjolla vain vähän. Klassinen hattara löytyy täältäkin, mutta esimerkiksi Vovhelikahvila ilmoitti kysyttäessä, ettei heiltä saa mitään vegaanista. Jäätelökojuista löytyi Ingmanin vegaaninen toffeejätski sekä mehujäitä, karkkikaupasta ei löytynyt vegaanimerkintöjä mutta muutamia vegaanisia karkkeja olisi ollut tarjolla. Terveellisemmistä herkuista kyllä bonusmaininta: huvipuiston alueelta löytyy Jungle Juice Bar, jonka smoothiet ovat aina hyviä! Mutta harvoin huvipuistoissa ollaan terveysjuomien perässä.

Yleistuomio: On mahtavaa, että Särkänniemi haluaa palvella vegaaneja, mutta petrattavaa riittää. Musta kahvi ei ole vegaaninen vaihtoehto, jolla voi vuonna 2021 keulia. Paholaisenhillot pois ja vegaaninen Eatshares paremmin esille sekä satsausta vegaanisiin herkkuihin niin Särkänniemi on jo hyvällä mallilla. Suolaista syötävää löytyy, mutta ota omat karkit mukaan.

Särkänniemen valmiiksi vegaaniset vaihtoehdot ravintoloittain (sen tiedon mukaan, joka Särkänniemen omista tiedoista löytyy):

Vegaaniset herkut:
Hattara
Popcorn
Metrilaku original ja salmiakki

Eatshares:
Hampurilainen
Vegedogi
Bowl
Smoothieita
Jäätelöä
Sorbettia

Nakki & nugetti:
Vegenugetit ja ranskalaiset

Rantaterassi:
Vegehodari ja ranskalaiset

Pizzeria Pelle:
Pizzabuffet, yksi vegaaninen pizza (vegejuusto–paprika–vegekebab)

Ravintola Riemu:
Salaattibuffet
Pyörykkäbuffet saatavana vegaanisena falafeleilla

X-BRGR:
Kasvishampurilainen, myös ateriana

Tykkimäki:

Vegaanisen ruoan saatavuus ja merkintöjen selkeys: 1/5
Henkilökunnan tietämys veganismista: 1/5
Vegaanisten makeiden herkkujen saatavuus: 2/5
Yleispisteytys: 1/5

We’re not in Helsinki anymore. Voi lapsuuteni Tykkimäki. Tykkimäen nettisivuilta ei löydy juurikaan tietoa huvipuiston ruokavalikoimasta. Menun ilmoittaa vain yksi ravintola, Raveliini, eikä sen listalta löydy mitään vegaanista. Jopa listan vegesalaatti, joka ainesosien puolesta näyttää vegaaniselta, on merkitty allergeeneiltaan vähälaktoosiseksi. “No, ne ei varmaan vaan ole tässä ilmoittaneet niitä ruokiaan, onhan sieltä pakko jotain löytyä”, ajattelin. LOL NOPE.

Ruokien vegaanisuutta tai allergeeneja ei ole ilmoitettu menuissa ollenkaan. Kasvisruoista Tykkimäeltä olisi saanut vegehodarin, jossa oli ilmeisesti nugetteja välissä, mungopapunugetit (googlasin mikä tämä on, Kespron valikoimasta löytyy laitoskeittiöille tällainen ihme) ja mungopapusalaatin. Minkään näistä vegaanisuutta ei tosin ollut ilmoitettu nettisivuilla tai ravintoloiden menuissa, joten ainoa tapa saada selville olisivatko ruoat olleet meille sopivia olisi ollut jonottaa kassalle. Tämän lisäksi oletan Kustiburgerista saatavan falafelhapurilaisen olevan vegaaninen, mutta en menisi vannomaan. Ja siis: falafelpihvi vegehampurilaisen välissä on tosi early 2000’s, paljon parempia vaihtoehtoja löytyisi nykyään jo helposti.

Hattarakioskit olivat meidän vierailupäivänämme kiinni joka ikinen. Yksi karkkikauppa löytyi ja siellä oli jopa laareissa vegaanikarkkien kohdalla selkeät merkinnät, mutta miltei kaikki karkkilaarit olivat tyhjiä. Vidalin vegaanisia vaahtokarkkeja ja hedelmäkarkkeja oli tosin pusseissa tarjolla, siitä pisteet! Onneksi sen verran vegaanitraumaa edelleen kummittelee takaraivossa (“siellä ei kuitenkaan ole mitään syötävää meille”), että laukun pohjalta löytyy aina pari proteiinipatukkaa. Teimme taktisen muuvin ja riekuimme puistossa aikamme, ja kun tuli ruokailun aika, ajoimme lähimpään mäkkiin syömään.

Yleistuomio: Ota omat eväät, sekä makeat että suolaiset. Tai mene muualle syömään. Tykkimäellä on paljon kirittävää sekä merkintöjen että valikoiman suhteen, tällaisenaan huvipuisto ei ole vegaaniystävällinen.

Tehotuotettuja viruksia

Miten korona ja lihansyönti liittyvät toisiinsa? Olisiko meillä koronaa ilman eläintuotantoa? Seuraava teksti on julkaistu Suvi Auvisen Lihan loppu-tietokirjan päivitetyn laitoksen osana. Aihe on kuitenkin niin ajankohtainen, että jaan osion myös omana artikkelinaan tässä.

Vuoden 2019 loppupuolella Kiinaa seurattiin erityisellä mielenkiinnolla. Wuhanissa levinnyt virustauti sulki ensin kaupunkeja ja maakuntia Kiinassa. Pian se levisi maailmanlaajuiseksi pandemiaksi. Syyttävät sormet osoittivat kohti Kiinan wet marketeja eli eläintoreja, joilla myydään ja teurastetaan eläviä eläimiä, myös villieläimiä. Mielikuvissa esiintyivät lepakoita syövät kiinalaiset, joiden outojen, barbaaristen tapojen syytä korona on. Donald Trump puhui alkuun itsepintaisesti “kiinaviruksesta”, ja myös Suomessa kauhisteltiin "eksoottisia eläintoreja”.

“Uusi virus lähti leviämään Kiinan Wuhanista, todennäköisesti Huananista torilta, jossa myydään ja teurastetaan eläviä eläimiä. Tällaiset torit ovat yleisiä Aasiassa ja ne ovat oivallisia paikkoja taudinaiheuttajien muhia ja hyppiä lajista toiseen, kun toreilla on lähekkäin sekaisin useita eri eläinlajeja ja ihmisiä”, kirjoitettiin Helsingin Sanomissa tammikuussa 2020.
On totta, että lajit, jotka eivät koskaan päätyisi luonnossa tekemisiin toistensa kanssa, saatetaan eläintoreilla ahtaa kiinni toisissaan oleviin häkkeihin. Mukaan kuvioon tulee myös ihminen, joka ei elinympäristössään muuten lähes koskaan kohtaisi esimerkiksi vyötiäisiä. Nimitys wet market tulee siitä, että toreilla on usein myös sulavien jäiden vesiä. Kosteat, ahtaat olosuhteet, joissa eri eläinlajit ovat lähellä toisiaan, ovatkin virusten leviämisen kannalta merkittävä riski. Vastaavanlaisia eläintoreja on kuitenkin muuallakin kuin Kiinassa. Tarkkaa määrää ei tiedetä, mutta esimerkiksi Yhdysvalloissa niitä on satoja ja pelkästään New Yorkin kaupungissa yli seitsemänkymmentä.

Vaikka Yhdysvaltojen eläintoreilla ei yleensä myydä villieläimiä, ne ovat silti terveysuhka. Infektiotautien epidemiologi Ben Lopman käsitteli aihetta CBS:n haastattelussa pian koronakriisin puhkeamisen jälkeen. “Missä tahansa, missä ihmiset ovat tekemisissä eläinten kanssa, altistuminen on mahdollista. Silloin on riski, että tartunta hyppää eläimestä ihmiseen” Lopman totesi. Yhdysvaltalaisella eläintorilla kuvatulla CBS:n videolla näkyy, kuinka eläimet ovat pienissä häkeissä kiinni toisissaan. Ulosteet ja jopa veri valuvat häkistä toiseen.

Koronapandemian alkumetreillä nimenomaan Kiinan eläintorien sulkemista vaadittiin ponnekkaasti. Ratkaisu ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen: kehittyvässä Kiinassa miljoonien ihmisten elanto ja ravitsemus riippuvat eläintoreista, sillä toreilta ostettu liha on huomattavan edullista. Kiinan hallitus on myös aiemmin rohkaissut villieläinkauppaa ja nähnyt sen keinona nostaa huonosti toimeentulevat alueet köyhyydestä. Keväällä 2020 koronan levitessä hallitsemattomasti kaikkialla maailmassa Kiina sulki eläintoreja ja kielsi villieläinkaupan. Heti tilanteen helpotuttua kaupankäynti kuitenkin jatkui.

On aina helppo kauhistella jotain, mikä on kaukana. Vaikka vaihtoehtoja eläintoreille pitää kehittää nopeasti, ongelma ei ratkea vain niiden sulkemisella Kiinassa. Katseidemme ulottumattomissa olevat eläintilat ja kauppapaikat on kuitenkin helpompi kuvitella kuhiseviksi tautipesäkkeiksi kuin kotimainen lihantuotanto. Siitä huolimatta eläintuotanto on riski ihmisten terveydelle, tapahtuu se missä tahansa. On lyhytnäköistä osoitella Kiinaa ja sivuuttaa ne riskit, joita eläintuotanto kaikkialla maailmassa aiheuttaa. Silminnähden siistissä sikalassa saattaa nimittäin muhia seuraava pandemia.

Korona ei ole ensimmäinen eikä viimeinen eläinperäinen pandemia

Virukset eivät ole uusi asia. Niitä on ollut elämän syntyhetkiltä lähtien, ainakin 1,5 miljardin vuoden ajan, ja evoluution myötä nekin ovat kehittyneet ja eriytyneet. Eri isäntäeliöissä elää erilaisia viruksia, mutta osalle näistä kehittyy kyky liikkua eläinlajista toiseen. Influenssapandemia alkaa, kun uudentyyppinen eläinten influenssavirus muuntuu ihmisestä toiseen tarttuvaksi. Muista eläimistä ihmisiin siirtyvät virukset ovat erityisen vaarallisia siksi, ettei ihmisille ole ehtinyt kehittyä immuunipuolustusta niitä vastaan.

Maailman tiedeyhteisö pitää silmällä uusia viruksia ja tunnettujen virusten muuntautuneita muotoja. Virusten aiheuttamat taudit, kuten lintuinfluenssa, sikainfluenssa, kameleista tarttuva MERS, ebola ja SARS, lienevät ainakin niminä tuttuja suurelle osalle ihmisistä. Uutisia virusten leviämisestä on saatu vuosittain viime aikoina. Ilmiö ei kuitenkaan ole uusi, vaan virustaudit ovat pyyhkineet maailman yli niin ihmisten kuin muidenkin eläinten joukossa kautta historian. 

Yksi kuuluisimmista pandemioista on vuosien 1918–1920 aikana levinnyt espanjantauti, joka tappoi maailmassa 30–100 miljoonaa ihmistä. Vaikka espanjantaudista päästiin, vastaavantyyppinen virus riehui joukossamme 90 vuotta myöhemmin. Vuonna 2009 levinneen sikainfluenssan H1N1-virusrakenne on sama kuin espanjantaudin aiheuttajaviruksella, ja sen arvioidaan tappaneen noin 250 000 ihmistä.

Edes koronavirukset eivät ole uusi tuttavuus. Ne ovat kehittyneet miljoonien vuosien aikana lepakoissa eivätkä ne ole yleensä hengenvaarallisia ihmisille; joitakin niitä vastaan meillä on jopa immuneetti. Vuonna 2002 maailmaa vavisuttaneen SARSin aiheutti koronavirus nimeltä SARS-coV-1. Se, miten SARS tarkalleen ottaen onnistui leviämään ihmisiin, on edelleen mysteeri. SARSin varhaiset tartunnat on kuitenkin paikallistettu kiinalaisille eläintoreille. Tällä hetkellä maailmaa vavisuttavan koronan taas aiheuttaa koronavirus nimeltä SARS-coV-2. Vaikka virusten nimet kuulostavat erehdyttävän samalta ja niiden RNA on 80-prosenttisesti identtinen, on virusten aiheuttamissa taudeissa merkittäviä eroja. 

SARSin kuolleisuusprosentin laskettiin olevan 9,6, siis vaarallisen korkea. Lopulta sairastuneita raportoitiin maailmanlaajuisesti kuitenkin vain noin 8 000 ja kuolleita 700. SARS-virusta vastaan ei ehditty kehittää rokotetta ennen kuin tauti katosi. Se siis tappoi nopeassa ajassa tartuntamäärään nähden paljon ihmisiä. Sen sijaan koronan kuolleisuusprosentti on Maailman terveysjärjestö WHO:n elokuussa 2020 tekemän arvion mukaan vain 0,6. Sairastuneita on kuitenkin syyskuussa 2020 yli 27 miljoonaa, ja yksin Yhdysvalloissa uusia tartuntoja todetaan yli 50 000 päivässä. Viimeinen totuus tiedetään vasta kun koronapandemia on ohi, mutta tätä kirjoitettaessa maailmassa se on vaatinut hengen lähes 900 000 ihmiseltä. Miksi korona on vienyt maailman polvilleen, sulkenut koulut ja lamauttanut talouden? Miksei SARS kylvänyt enempää tuhoa?

Vaikka SARSilla olisi ollut edellytykset levitä pandemiaksi, se jäi lopulta pienemmän mittakaavan epidemiaksi. Keskeisin syy on se, että toisin kuin korona, SARS aiheutti kaikille sairastuneille oireita. Ne ilmenivät muutamassa päivässä, eivätkä sairastuneet näin ollen hortoilleet ihmisten ilmoilla muita tartuttamassa. Tartuntaketjut pystyttiin jäljittämään täydellisesti. Koronasta vaarallisen tekevätkin juuri oireettomat supertartuttajat sekä mahdollisten oireiden myöhäinen ilmaantuminen. 

Uhkaavista tartuntataudeista arviolta 75 % on lähtöisin eläimistä. Tauteja eivät kuitenkaan levitä tai synnytä vain “eksoottiset” eläimet tai villieläimet, kuten lepakot. Esimerkiksi korona on levinnyt myös turkistarhoilla. Hollannissa 10 000 minkkiä määrättiin lopetettavaksi sen jälkeen, kun kesäkuussa 2020 ainakin kaksi ihmistä oli saanut koronatartunnan turkistarhan eläimiltä. Tarhaus oli jo aikaisemmin päätetty kieltää eettisistä syistä, mutta sen oli määrä jatkua vielä vuoteen 2024 asti. Koronan vuoksi kielto pannaan täytäntöön paljon aiottua aiemmin: elokuussa 2020 Hollanti ilmoitti lopettavansa minkkitarhauksen kokonaan maaliskuuhun 2021 mennessä. Suomessa tartuntoja ei ole turkistarhoilla havaittu, mutta uhka on olemassa. Suomen turkistarhoilla elää arviolta miljoona minkkiä.

Tuotantoeläimet näyttelevät merkittävää roolia uusien pandemioiden synnyssä. Sikainfluenssan kaltaiset taudit osoittavat, että siat ovat erityisen alttiita uusien virusten isänniksi. Sikoihin voivat tarttua sekä ihmisten, lintujen että sikojen influenssavirukset. Yhdessä eläimessä yhdistyvät virukset voivat saada aikaan muuntautumiskykyisen superviruksen, joka leviää nopeasti eri eläinlajien välillä. Siat ovat myös läpi elämänsä jatkuvasti tekemisissä ihmisten kanssa, minkä vuoksi sikojen virukset tarttuvat ihmisiin helposti. Välittäjäeläintä ei tarvita, kun me olemme kiinni sioissa jatkuvasti.

Sikojen lisäksi erityisen uhan vaikuttavat muodostavan tehotuotetut linnut. Yhdysvaltojen tautikeskus CDC on ilmoittanut, että 16 “erityistä huolta aiheuttavasta” influenssaviruksesta 11 on H5- ja H7-viruksen muunnoksia. Nämä influenssavirukset elävät nimenomaan linnuissa. Tehotuotantotiloilla linnut taas elävät halleissa ahtaissa häkeissä päällekkäin. Sairaita ja kuolleita yksilöitä voi olla jopa samoissa häkeissä terveiden eläinten kanssa. Tällaiset olosuhteet ovat omiaan erilaisten tautien kehittymiselle. Kun pienissä tiloissa on satoja, tuhansia tai kymmeniä tuhansia yksilöitä, tauti pyyhkäisee nopeasti yli koko eläinlauman ja kehittää uusia muotoja. Uusien virusten synty yksinkertaisten mutaatioiden kautta on lähinnä teollisen mittaluokan tilojen seurausta. 

Sekä lintuinfluenssan, sikainfluenssan että koronan aikana on erityisesti korostettu, ettei tautia voi saada lihaa syömällä. “Kypsennettyjen kanaruokien syöminen on täysin turvallista”, huomautti esimerkiksi suomalainen Terveyskirjasto lintuinfluenssan keskellä. Tässä unohdetaan iso kuva: taudit eivät leviäkään kuolleiden vaan elävien eläinten kautta. Ja mitä enemmän eläimiä tuotetaan ruokateollisuuden tarpeisiin, sitä enemmän riski eläinlähtöisiin pandemioihin kasvaa. Eläintuotanto otetaan niin itsestäänselvyytenä, ettei siihen haluta puuttua edes ihmisiä uhkaavien pandemioiden edessä. Esimerkiksi Yhdysvaltojen CDC ei eläinlähtöisistä taudeista puhuessaan mainitse ehkäisykeinona eläintuontannon vähentämistä tai lopettamista. Harvassa ovat olleet suomalaisessakaan mediassa korona-artikkelit, joissa puitaisiin eläintuotannon riskejä.

Kauemmas eläimistä

Korona, SARS, espanjantauti, MERS, ebola, lintuinfluenssa, sikainfluenssa, kausi-influenssa – kaikki maailmaa järisyttäneet pandemiat ja epidemiat koleraa lukuunottamatta ovat lähtöisin muista eläimistä. Ihmisiin on kautta historian tarttunut tauteja muista eläimistä, mutta tautien levinneisyys ja kuolleisuusaste ovat kasvaneet viimeisten 11 000 vuoden aikana maanviljelyn ja kotieläinten yleistymisen myötä. Nykyään ihmiset ovat jatkuvasti läheisissä tekemisissä muiden eläinten kanssa.

Me olemme hakeutuneet liian liki muita eläimiä. Englanninkielisessä maailmassa alettiin koronan myötä puhua siitä, kuinka social distancing olisi hyvä keino koronan leviämistä vastaan. Termistä huolimatta kyseessä ei oikeastaan ole sosiaalinen vaan fyysinen etäisyys. Meidän täytyy yksinkertaisesti pysyä fyysisesti kauempana toisistamme ja hoitaa sosiaaliset tarpeemme muuten. Kirjailija Jonathan Safran Foer ja historioitsija Aaron S. Gross huomauttavat The Guardianille kirjoittamassaan artikkelissa, ettei etäisyyden ottaminen auta, elle etäisyyttä oteta myös kaikista muista eläimistä. Se tarkoittaa, ettei eläinten pitäminen ahtaissa oloissa voi jatkua.

Pandemioiden kustannukset yhteiskunnalle ovat valtavat. Terveydenhuollon kasvaneiden kulujen päälle tulevat kaikki ne kulut, joita liike-elämä pysähtyminen tuottaa. Kun ihmiset eivät voi pandemian pelossa mennä töihin, käyttää julkista liikennettä, käydä tapahtumissa tai kuluttaa palveluita, bruttokansantuote laskee välittömästi. Pandemiat synnyttävät myös massatyöttömyyttä. Koronan pitkäaikaisia talousvaikutuksia on vielä mahdotonta arvioida, mutta YK:n arvion mukaan pelkästään vuonna 2020 korona aiheuttaa jopa kahden biljoonan dollarin laskun globaalissa taloudessa. Maailmanpankki on arvioinut, että vuonna 2050 lääkkeille vastustuskykyiset sairaudet aiheuttavat yhtä paljon tuhoa maailman taloudelle kuin vuoden 2008 lama. Ja silti kaiken talouspuheen keskelläkään katseet eivät kohdistu tehotuotantoon. Sen sijaan, että eläintuotantoa ajettaisiin alas, sitä rahoitetaan verovaroilla. Pelkäämme turhaan terroristien biologisia aseita, kun samaan aikaan rahoitamme itse uusien virusten syntypaikkoja. 

Me voimme valmistautua tulevaisuuteen, jossa kuljemme maskit kasvoilla, kehitämme pikavauhdilla rokotteita alati muuttuviin tauteihin ja suljemme yhteiskuntamme säännöllisin väliajoin pandemioiden leviämistä jarruttaaksemme. Me voimme kehittää uusia seurantajärjestelmiä, joilla tarkkaillaan eläimistä ihmisiin siirtyviä taudinaiheuttajia, niiden kehitystä ja muuntautumista. Mutta se on kaikki tekohengitystä.

Kun puhutaan viruksista, ei voida erotella ihmisten terveyttä ja muiden eläinten terveyttä. Virukset eivät kunnioita lajien tai valtioiden rajoja, vaan ne liikkuvat miten mielivät. Aivan kuten luonnon monimuotoisuutta suojeltaessa myös pandemioissa auttaisi se, että me ihmiset vain ottaisimme muutaman askeleen taaksepäin. Meidän pitää jättää muut eläimet rauhaan, antaa niiden elää omaa elämäänsä siihen puuttumatta. Meidän pitää hankkiutua kauemmas, ja kestävä ratkaisu siihen on luopua eläintuotannosta. Se ei lopeta kaikkia tauteja, sillä osa taudeista on jo kehittynyt muotoon, jossa ne leviävät ihmisistä toiseen. Samalla myös ihmisissä olevat virukset jatkavat kehittymistä. Mutta ainakin eläintuotannon alasajo vähentäisi sitä todennäköisyyttä, että pyyhkäisemme itsemme olemattomiin. Maskit ja rokotteet hoitavat seurausta, eivät syytä. Pandemian keskellä seurausta pitää tietenkin hoitaa, mutta koko ongelmaa sillä ei ratkaista.

Tulevia taudinaiheuttajia?

Mitä tapahtuu koronalle? Voi olla, että se katoaa yhtä nopeasti kuin SARS, mutta todennäköisempää on, että tauti jää kiertämään maailmaa kausi-influenssan tapaan. Rokote on tätä kirjoitettaessa pian valmis, mutta sen tehosta ei ole tietoa. 

Tapahtuipa koronalle mitä hyvänsä, pandemioiden aalto on vasta aluillaan, jos emme muuta ruoantuotantotapaamme radikaalisti. Suomessa koronauutisoinnissa samat asiantuntijat kiertävät eri medioissa kertomassa tilanteesta. Eräät useimmin haastatelluista henkilöistä ovat THL:n johtava asiantuntija Jussi Sane ja tutkijatohtori Tuomas Aivelo. Molemmat ovat puhuneet siitä, että eläinten tehotuotanto ja eläinten luontaisten elinympäristöjen tuhoaminen lisäävät pandemiariskiä.

“Nisäkäslajeilla on noin 10 000 virusta, jotka voisivat levitä eläimeltä ihmiselle ja eteenpäin. Mitä enemmän ihminen on tekemisissä eläinten kanssa, sitä todennäköisempää on, että pandemiaan kykenevä virus pääsee ihmiseen” Aivelo sanoo.

Mikä on seuraava pandemia? Se voi olla lepakoista lähtöisin oleva ebola, joka tarttuu ruumiineritteiden kautta ja jonka kuolleisuusaste on 40–90 % taudin kannasta riippuen. Se voi olla hedelmälepakoiden ja sikojen levittämä nipah, joka aiheuttaa vakavan aivotulehduksen ja jonka tartunnoista 45–70 % johtaa kuolemaan. On myös tauteja, jotka eivät vielä ole onnistuneet leviämään muista eläimistä ihmisiin mutta joita liikkuu tuotantoeläinten keskuudessa. 

Vuonna 2019 neljännes koko maailman sioista kuoli afrikkalaisen sikaruton seurauksena joko sairastuen tautiin tai varotoimenpiteenä tapettuna – lähes jokainen sairastunut yksilö kuoli. Taudin aiheuttava ASF-virus ei tartu ihmisiin, mutta siihen ei ole olemassa rokotetta tai hoitoa. On hyvin vaikeaa ennustaa, mitkä virukset lähtevät leviämään, mitkä muuntuvat ja mistä seuraava taudinaiheuttaja löytyy. Jos eläimestä löydetään uusi virus, meillä ei ole vielä kykyä arvioida, millä todennäköisyydellä virus voi levitä ihmiseen tai ihmisten välillä. Nykyisessä pandemiassa tutkijoita ei yllättänyt se, että kyseessä on koronavirus, mutta viruksen aiheuttaman taudin yksityiskohtia oli mahdoton ennustaa. 

Influenssavirukset jatkavat muuntumista yhä kiihtyvällä tahdilla, jos tehotuotantoa ei ajeta alas. Nykyiset pandemiat, HIV ja korona, ovat viruslähtöisiä, mutta myös antibiooteille vastustuskykyisten superbakteerien leviäminen on huolestuttava uhka. Viimeisin bakteeripandemia on 1960-luvulla loppunut kolmas ruttopandemia, mutta jo pitkään tutkijat ovat varoittaneet uusista bakteereista. Maailmalla yleistyy tapa syöttää tuotantoeläimille antibiootteja “varmuuden vuoksi” ruoan mukana. Yhdysvaltojen ruokavirasto FDA on hyväksynyt antibioottien käytön myös eläinten ruokahalun vähentämiseksi (kun eläimet syövät vähemmän, niiden ylläpito on edullisempaa) ja niiden lihasmassan lisäämiseksi (jolloin vähemmällä ruokamäärällä saadaan enemmän lihaa per eläin). Mitä enemmän antibiootteja käytetään turhaan, sitä paremmin bakteerit osaavat suojautua niiltä. Antibioottien määräämistä ihmisille onkin rajoitettu, eikä esimerkiksi Suomessa antibiootteja saa ilman reseptiä. Samaan aikaan eläimet syövät valtaosan antibiooteista, vaikkei syytä olisi. FDA:n mukaan vuonna 2014 Yhdysvalloissa ihmisille ja tuotantoeläimille myydyistä antibiooteista 80 % syötettiin tuotantoeläimille.

Vaikka eläintuotanto on valtava uhka terveydellemme ja jopa olemassaolollemme, sen oikeutusta ei olla toistaiseksi juuri kyseenalaistettu. Koronasta ja muista pandemioista puhuminen ilman eläinten tehotuotannon roolin tunnustamista on kuitenkin oikean kysymyksen väistelyä. Niin kauan kuin emme ole valmiit keskustelemaan vaihtoehdoista eläintuotannolle, olemme jatkuvasti uuden pandemian kynnyksellä. Korona on vasta alkusoittoa. Mitä tapahtuu, kun paljon koronaa tappavampi tauti leviää muista eläimistä meihin? Mitä tapahtuu, kun uusi virus viekin vanhusten sijaan lapset? Entä sitten kun superbakteeri leviää kanoista ihmisiin? 

On aika ottaa askel kauemmas eläimistä. Ilmaston ja muiden eläinten mutta myös oman terveytemme vuoksi. Kun seuraava virus pyyhkii yli maailman, emme voi teeskennellä yllättyvämme. Kyse ei ole siitä, tapahtuuko niin, vaan koska niin tapahtuu.

Enemmän tulevaisuude
n ruoantuotannosta, sen ongelmista ja ratkaisuista kirjassa Lihan loppu. Kirja löytyy yleisimmistä sähkökirjapalveluista ja sitä on myynnissä niin kovakantisena kuin pokkarinakin. Yllä oleva osio on päivitys, joka löytyy pokkariversiosta ja sähkökirjapalveluissa jakelussa olevasta e-kirjasta. Tue kirjoittajaa, osta kirja!

Faktantarkistus: Kaataako Oatly sademetsiä?

Tällä viikolla netissä on levinnyt kuva, joka kertoo kauramaitojätti Oatlyn omistajan kaatavan sademetsiä ja korottavan Ruotsin esikaupunkialueiden vuokria. Pillastuneet vegaanit ja intohimoiset lihansyöjät (hähää! eipäs ollut eettistä se teidän kasvisruokanne!) ovat jakaneet kuvaa tuhatmäärin ja kertoneet vaihtavansa Oatlyn tuotteet milloin mihinkin.

Mitäs täällä tapahtuu? Kaataako Oatlyn omistaja oikeasti sademetsää? Ja miten Ruotsin vuokrat liittyvät mihinkään?
Meemikuvia on kiva tehdä ja kerätä niille klikkejä. Tässäkin tapauksessa on jätetty asian selvittely puolitiehen ja lähdetty hakemaan nopeaa tunnereaktiota. Luulitte olevanne hyviä, olettekin pahoja!

Harhaanjohtava meemikuva perustuu sille, että yhdysvaltalaisen pääomasijoitusyhtiö Blackstonen omistama Blackstone Growth on ostanut osuuden Oatlyn osakkeista. Blackstone on maailman suurimpia rahoitusalan yrityksiä. Vuonna 2017 sen liikevaihto oli reilut 7 miljardia yhdysvaltain dollaria. Pelkästään vuonna 2016 Blackstone teki 26 yrityskauppaa. Blackstonen koko geimi on ostaa ja myydä yrityksiä, sijoittaa rahaa lupaaviin yrityksiin ja saada ne kasvamaan mahdollisimman suuriksi. Se on kylmää bisnestä. Matematiikkaa, jossa halutaan sijoitetuille rahoille mahdollisimman suuri kasvu. Blackstone Growth keskittyy sijoittamaan nopeasti kasvaville teollisuudenaloille. Sen toiminnassa ovat mukana muun muassa Oprah Winfrey ja Natalie Portman.

Kuten kaikki suuremmat kasvuyritykset, myös Oatly kerää rahaa rahoituskierroksilla eri sijoittajilta. Heinäkuussa 2020 rahoituskierroksella rahoittajaksi lähti Blackstone Growth. Blackstone Growthista tuli rahoituskierroksen myötä Oatlyn vähemmistöomistaja. Vuonna 2019 Oatlyn liikevaihto oli 200 miljoonaa dollaria. Heinäkuussa rahoittajat lisäsivät pottiin 200 miljoonaa lisää. Pääoma moninkertaistui kertarysäyksellä, sillä liikevaihto ei ole sama asia kuin pääoma. 200 miljoonalla Blackstone Growth sai noin 10 % omistuksen Oatlyn osakkeista. Sellaisella omistuksella ei saa juuri sananvaltaa yrityksen toiminnassa. Eikä Blackstone Growth siihen ole osoittanut kiinnostustakaan. Se sijoittaa Oatlyyn, koska yritys tuottaa.


Mihin Oatly tarvitsee lisää rahaa? Mihin nyt sijoitetut rahat menevät?

Kasvimaidot vievät aggressiivisesti tilaa eläinperäisiltä maidoilta. Pelkästään vuonna 2018 Yhdysvalloissa lehänmaidon myynnistä suli pois miljardi dollaria kuluttajien siirtyessä kasvimaitoihin. Oatlyn on ollut vaikea saada jalkaa oven väliin kilpailluille Yhdysvaltojen markkinoille. Uuden rahoituksen tarkoituksena on saada Oatlylle lisää tuotantoa, luoda työpaikkoja Eurooppaan, Yhdysvaltoihin ja Aasiaan. Oatly pyrkii avaamaan uusia tuotantolaitoksia eri puolille maailmaa, jotta sen tuotteet olisivat paremmin saatavissa kaikkialla. Rahaa käytetään myös uusien tuotteiden kehitykseen. Oatly ilmoittaa pyrkimyksekseen kestävämmän ruokakulttuurin luomisen ja planeetan tulevaisuuden turvaamisen.

Onko sillä väliä, miten tällainen pyrkimys rahoitetaan? Oatlyn toimitusjohtaja Toni Pettersson kertoo Blackstone Growthin valikoituneen partneriksi “because of their tremendous resources and unique reach.” Valtavat resurssit = rahaa. Pettersson jatkaa, että Blackstonen kaltaisen sijoitusyhtiön kiinnostus Oatlysta on selkeä merkki siitä, että maailma on suuntaamassa uuteen, kestävämpään suuntaan. Tästä trendistä on merkkejä kaikkialla sijoitusmaailmassa. Yhä useampi sijoittaja haluaa sijoittaa nimenomaan vastuullisiin tuotteisiin. Se ei johdu siitä, että pääomalle olisi yhtäkkiä herännyt korkea moraali, vaan siitä, että vastuullisuus on hyvää bisnestä. Kun kuluttajat vaativat läpinäkyvyyttä ja oikeita tekoja vihrerpesun sijaan, on pääomalle kannattavaa sijoittaa rahat yrityksiin, jotka mielletään vastuullisiksi.

Mutta onko Oatly enää vastuullinen, jos se ottaa rahaa Blackstone Growthilta? Entäs ne sademetsät ja Ruotsin vuokrat?

Oatlyyn sijoittanut Blackstone Growth on siis osa Blackstone-yhtiötä. Mutta vain pieni osa. Blackstonen yhteys sademetsän tuhoamiseen perustuu uutiseen, joka kertoo Blackstonen suoraan omistavan kymmenen prosentin osuuden yrityksestä, joka rakentaa valtatietä Amazonin sademetsään. Tieprojektiin osallistuu myös toinen yritys, josta Blackstone omistaa 40 %.

On perseestä rakentaa tietä sademetsään, tietysti. Mutta Amazonin kaataminen on itse asiassa hyvin monen mutkan ja dollarin päässä Oatlysta. Yksi maailman suurimmista pääomasijoittajista sijoittaa molempiin. Siinä koko yhteys.

Ja ne ruotsalaisten vuokrat sitten. Blackstone on yksi maailman suurimpia kiinteistöomistajia. Sen kiinteistöjen arvo on noin 154 miljardia yhdysvaltain dollaria. Blackstone omistaa kiinteistöjä mm. Ruotsissa. Vuokranantajana Blackstonea on muun muassa syytetty vuokralaisten häätämisestä, jos vuokrat jäävät rästiin. Se ei tietenkään ole ok, mutta mitä muuta kasvottomalta pääomasijoitusyhtiöltä voi odottaa?

Iso kuva vai tunteellinen valinta?


Eläisimmepä jo täydellisessä maailmassa, jossa jokainen yritys toimii vastuullisesti, kestävästi ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden periaatteiden mukaan! Olisipa kapitalismi kaatunut ja tuotteet tuotettaisiin reilusti ja kestävästi! Vielä ei olla kuitenkaan siellä. Tietenkään Blackstonen ei pitäisi kaataa sademetsää tai häätää vuokralaisia, mutta niin kauan kuin Oatly toimii kapitalistisessa järjestelmässä, sille jää vähän vaihtoehtoja. Kannattaa muistaa, että Blackstone Growth ei olisi heittänyt Oatlyyn sijoittamaansa rahaa roskiin, jos Oatly ei olisi ottanut sitä vastaan. 200 miljoonaa olisi sijoitettu jonnekin muualle, eikä ole mitään takeita siitä, ettei sitä olisi sijoitettu vauhdittamaan esimerkiksi ongelmissa räpiköivää eläinteollisuutta. 200 miljoonaa Oatlylle on pois jostain muusta.

Ja mitkä ovat vaihtoehdot? Olisivatko nyt suuttuneet kuluttajat ostaneet Oatlya 200 miljoonan pääoman edestä, jos Blackstonen sijoitusta ei olisi otettu vastaan? Olisiko Oatlyn tuotanoa voitu skaalata niin paljon, että kasvu olisi edes mahdollinen? Blackstonen rahoituksen avulla Oatly leviää yhä useamman marketin hyllylle ympäri maailman.

Kuluttajalla ei ole epätäydellisessä maailmassa kuin keskinkertaisia ja huonoja vaihtoehtoja. Yhtään kauramaidon tuottajaa ei omista 100 % vegaaninen ja vastuullinen yritys. Valion omistavat suomalaiset maidontuottajat ja kaikki tuotot menevät osuuskuntien kautta maitotiloille. Plantin takana on pääasiassa maitotuotteita tuottava norjalaisomisteinen Kavli, Kaslinkin takana on 1,6 miljardin euron liikevaihtoa pyörittävä Fazer.

Kuluttajalle jää valta päättää, minne euronsa kantaa. Mitä tahansa tuotteita saa olla ostamatta, mutta valinnat kannattaa tehdä perusteellisen tiedon, ei meemikuvien pohjalta tai fiiliksellä. Ei myöskään kannata liioitella oman ostokäyttäytymisen merkitystä isossa kuvassa – ihminen saa osaa aika monta litraa kahvimaitoa, ennen kuin se kerryttää yritykselle 200 miljoonaa pääomaa. Iso kuva unohtuu helposti keskellä tunnekuohua. Sademetsä herättää tietysti tunteita. On helppo raivostua sademetsien puolesta ennen kuin asiaa edes tutkii perusteellisemmin, mutta kannattaa miettiä kenen laariin kohut satavat. Onko voittajana lehmänmaitobisnes, jos kuluttajat mutulla irtisanoutuvat kasvimaitobrändistä?

Blackstone Growthin raha Oatlylle ei ehkä tule miellyttävimmistä mahdollisista lähteistä, mutta valitettavasti isot rahasummat harvoin tulevat. Ainakin voidaan olla tyytyväisiä siitä, että nyt raha käytettiin Oatlyn toimintaan eikä sademetsien raivaamiseen. Uuden rahoituksen turvin Oatly voi kasvattaa markkinaosuuttaan Yhdysvalloissa ja Aasiassa. Se tarkoittaa vähemmän juotua lehmänmaitoa, vähemmän ilmastopäästöjä, vähemmän eläinten kärsimystä ja kuolemaa ja vähemmän rahaa eläinteollisuudelle.