Blogi

Kolmen majakan kesä: Bengtskär, Russarö, Söderskär

Jokainen, joka on lukenut Tove Janssonin muumikirjoja (tai katsonut sitä japanilaista muumianimaatiota), on varmasti haaveillut majakassa asumisesta. Majakkamatkailu on ollut itsellänikin mielessä jo pitkään, mutta vasta koronakesä kakkonen pakkokotimaanmatkailuineen vei kunnon majakkakierrokselle. Kesän kohteiksi valikoituivat etäinen Bengtskär, sotilaskohde Russarö ja Muumien majakkasaari Söderskär.

Bengtskär

Kaikki alkoi siitä, kun kuulin ystäväni vierailleen Bengtskärin majakassa. Bengtskär on niitä harvoja majakoita Suomessa, joissa voi yöpyä. Yö majakassa keskellä merta kuulosti upealta ja menin katsomaan Bengtskärin sivuilta lisätietoja. Koko kesä oli loppuunvarattu – lukuunottamatta yhtä yötä, jolle ilmeisesti oli juuri tullut peruutus. Varasin siis sen ihmeemmin miettimättä yöpymisen majakkaan kesäkuun loppupuolelle.

Bengtskärin valohuone.

Reilun vuorokauden matkaan sisältyvät venekuljetukset Kasnäsistä, ruoat, pakkovierailun Rosalan viikinkikeskuksessa (joka on typerin turistiloukko johon olen Suomessa törmännyt), majoittumisen majakassa ja saunavuoron majakkasaarella. Menomatkalla laiva pysähtyi tosiaan Rosalassa, jossa syötiin lounas ja ihmeteltiin “viikinkikylää”, eli muutamaa kanaa aitauksessa ja bofferimiekkoja. Etukäteen ilmoittamalla meille oli tehty oma vegaaninen keitto siinä missä muut söivät jotain muuta keittoa, ja matka jatkui onneksi suhteellisen pian.

Meidän vierailumme aikaan sattui upea sää, saaresta pääsi todella nauttimaan.

 

Bengtskär on kaukana ulapalla. Meri avautuu sen ympärillä ja luodot vähenevät mitä lähemmäs saarta tullaan. Itse majakka kohoaa merestä kutsuvana ja saareen rantautuessa tekee heti mieli juosta majakan valohuoneeseen. Majakkasaaren historia on uskomaton. Jatkosodan aikana siellä käytiin kova taistelu majakan hallinnasta ja saarella on helppo kuvitella väijytykset ja hiippailut. Majakan alimmassa kerroksessa on esillä pöytäkirja, jossa majakkataistelun vaiheet käydään läpi hetki hetkeltä. Vaikkei sotahistoria kiinnosta minua pätkääkään, oli tämä tarina ehdottomasti lukemisen arvoinen.

Bengtskäriin pääsee myös päivämatkalle sekä Kasnäsistä että Hangosta. Parhaita hetkiä olikin se, jolloin kaikki päiväretkeläiset pakkautuivat takaisin aluksiin ja saari jäi henkilökunnan ja yöpyjien haltuun. Vieraita voi kerralla olla yöpymässä seitsemässä huoneessa, joten yöpyjä saa majakkasaarelta sen autiuden kokemuksen, jota ehkä lähtee hakemaan. Bengtskärillä on upeita kallioluotoja ja poukamia, joissa pääsee uimaan ja viettämään aikaa täysin rauhassa kun päivämatkalaiset ovat poistuneet. Saarella pesivät haahkat olivat meidän vierailumme aikaan jo lähteneet, joten saarella pääsi liikkumaan vapaasti.

Majakka on todella iso. Se kätkee sisäänsä majakanvartioiden vanhat asuinhuoneistot, henkilöstön tiloja, vaatimattoman ravintolan, museoidun asunnon, kappelin ja tietenkin itse valohuoneen. Tornin pyöreät ikkunat ovat upeita, valohuoneesta näkee Hankoon asti ja yöpyjät pääsevät istuskelemaan valohuoneessa rauhassa. Huoneet ovat askeettisia, mutta sopivat majakan tyyliin.

Huoneen ikkunasta näkyy mitäpä muutakaan kuin ulappa.

 

Täysihoitoon kuuluivat kaikki ateriat. Ne sai etukäteen ilmoittamalla vegaanisina, mutta vegaaniruoka oli todella heikkotasoista. Täytettyjä paprikoita sulamattomalla vegaanisella juustolla siinä missä sekasyöjien pöytä notkui erilaisia kaloja. Ruokaa tarjoiltiin kuitenkin jatkuvalla syötöllä, joten nälkä ei jäänyt vaikka seuraavalla kerralla aionkin ottaa omat eväät mukaan. Saarelta sai ostaa juomia, mikä olikin kuumana päivänä hyvä bonus: vaikka juotavaa oli otettu mantereelta mukaan, oli paahteessa koko ajan jano.

Ehdottomasti unohtumattomin osa vierailua oli kuitenkin sauna. Onnistuimme bookkaamaan päivän viimeisen saunavuoron, joten saunoimme keskiyön auringonlaskun kajossa. Puulämmitteinen sauna uimapaikkoineen oli uskomattoman hieno kokemus. Muu saari vaikutti menneen jo nukkumaan, joten nautimme majakkasaaren rauhasta katsellen saunan ikkunoista ulos ulapalle.

Keskiyön auringonlasku näkyi majakkasaaren saunan ikkunasta.

Jos kaipaa kunnon irtioton arjesta ja kaipaa majakkaromantiikkaa, on Bengtskär ehdottomasti se oikea valinta. Majakka on supersuosittu ja osa kesän 2022 yöpymisistä on jo varattu. Jos siis ensi kesän majakkaretki kiinnostaa, se kannattaa ottaa kalenteriin jo nyt. Vaikka olen reissannut ympäri maailmaa, Bengtskär oli kyllä uniikki paikka ja kovasta hinnastaan huolimatta joka pennin väärti.

Mitä: Yöpyminen Bengtskärin majakassa
Paljonko maksaa: Kaksi henkilö 478 €, sisältää majoituksen, pääsymaksut, ruoat ja kuljetuksen. Pelkkä venekuljetus ja pääsymaksu majakkaan päiväretkelle Kasnäsistä 68 €/hlö.
Suosittelenko/mitä erityistä: Aivan ehdottomasti suosittelen, etenkin yöpymiskohteena. Yösaunominen majakkasaarella uskomaton kokemus. Syrjäinen saari, joten eristäytyneeseen majakkaromantiikkaan paras kohde.
Lisätietoja: ​​https://www.bengtskar.fi 

Russarö

Kesän toinen majakkakohde oli Russarö. Russarö on edelleen puolustusvoimien käytössä ja saarelle pääsee ainoastaan kuutena päivänä vuodessa. Koska saari on puolustusvoimien kohde, Russaröhön pääsevät vain suomen kansalaiset. Syytä en voi ymmärtää, mutta näin saaren vierailutiedoissa kerrotaan.

Russarön matka on lyhyt iltaristeily Hangosta. Laiva lähtee klo 17:00 ja palaa Hankoon klo 20:30. Merimatka on lyhyt, parikymmentä minuuttia, ja sen paras puoli on nähdä Hangon rannikko mereltä käsin.

Russarössä pääsee tutustumaan vanhoihin tykkeihin ja kasarmiin. Myös sotilaskoti on auki ja myy kahvia ja munkkeja. Pro tip: kaikki Suomen sotkujen munkit ovat vegaanisia!

Itse majakka on parin kilometrin päässä laiturista ja saarella saa tarkat ohjeet siitä, mitä reittejä pitkin saaressa saa kulkea. Majakka on söpö pieni vaaleanpunainen rakennus kallion päällä, mutta pettymyksekseni majakkaan ei päässyt sisälle ollenkaan. Majakkaretkeen kuuluisi ehdottomasti kiipeäminen torniin ja valohuoneeseen, mutta Russarön reissun varauksessa ei kerrottu siitä, ettei itse majakkaan pääse. Katselimme majakkaa kallioilta, mutta eihän se ole yhtään majakkaretken tarkoitus.

Russarön majakkaa sai ihailla vain ulkoa.

Rantakalliolta löytyi pieniä lammikoita, joissa oli paljon vesiliskoja. Todettuamme majakan suljetuksi käytimmekin loppuajan vesiliskojen bongailuun. 

Vesiliskolammikot kallioilla olivat Russarön paras anti.

Mitä: Iltaretki Russaröhön
Paljonko maksaa: Aikuiset 40 €/hlö
Suosittelenko/mitä erityistä: Majakkaan ei pääse sisään. Suosittelen ehkä vain jos Russarö on itselle jotenkin erityinen kohde, majakan vuoksi ei maksa vaivaa.
Lisätietoja: https://marinelines.fi/fi/risteilyt/russaro

Söderskär

Kesän viimeinen majakkamatka suuntautui The Muumien Majakkasaarelle, eli Söderskäriin. Tove Jansson vietti merkittävän määrän aikaa Pellingin saaristossa ja tunsi alueen majakat. Söderskärin on arveltu olleen esikuva Muumipappa ja meri -kirjan majakalle. Vaikkei majakka ulkoisesti näytäkään samalta kuin Janssonin kirjoissa, on saarelle tullessa selvää, että kirjan majakkasaari on inspiroitunut nimenomaan tästä paikasta.

Söderskärin reissu on helsinkiläiselle näistä majakkaretkistä pienimmän säätämisen takana. Yhteysalus menee saareen Kauppatorilta. Matka kestää kolme tuntia suuntaansa, joten suurin osa retkiajasta kuluu veneessä. Söderskärin reissu kannattaakin ottaa risteilynä, johon sisältyy pysähdys majakalla.

Kauppatorilta lähdettäessä laivassa oli lisäksemme alle kymmenen ihmistä, mutta Vuosaaren laiturissa laiva ahdettiin täyteen matkailijoita, jotka olivat menossa Kaunissaareen. Laivayhtiön sivuilla oli ilmoitus siitä, että asiakaspaikkoja on koronatilanteen vuoksi vähennetty, mutta laiva oli kyllä niin tupaten täynnä ihmisiä, ettei minkäänlaisten turvavälien pitäminen ollut mahdollista. Vaikka osa ihmisistä olikin kannella, olisi tilanne voinut olla ahdistava jos en olisi jo tuplarokotettu.

Söderskärille ei saa rantautua omalla veneellä kesällä ennen 1.8.

Kaunissaaren jälkeen väljyys kuitenkin palasi ja saavuimme nopeasti Söderskärille. Söderskärillä ei ole enää mitään palveluita, sillä saaren herkkä luonto ei kestäisi majoitus- tai ravintolapalveluiden aiheuttamaa trafiikkia. Hyvä niin – ihan kaikkialle ei ole pakko päästä majoittumaan tai syömään! Saarella saakin liikkua ainoastaan merkityillä poluilla ja ennen 1.8. saareen ei saa tulla omalla veneellä vesilintujen pesintäkauden vuoksi.

Tove Janssonin merikuville on omistettu Söderskärin majakassa oma huone.

Söderskärin majakka on hieno. Sisällä on näyttely majakan historiasta ja valohuoneeseen pääsee kiipeämään miltei koko matkan leveitä portaita. Yhdessä huoneessa on näyttely Tove Janssonin merikuvituksista muumeineen ja majakan seinillä näkyykin myös Janssonin henkilöhistoriaa. Tämän majakan erikoisuus on se, että suoraan valotasanteen alapuolella on ulkoparveke, jonne vierailijakin pääsee! Merituulessa voi bongata kirkkaalla säällä Helsingin torneja: Kalasatama, Pasila ja jopa Espoon Keilaniemen rakennukset näkyvät majakan huipulta.

Söderskärin erikoisuuksiin kuului majakan ulkotasanne, jonne vierailijatkin pääsevät. Mikko kiikaroi Helsinkiä.

Majakan valohuoneesta näkee hyvin koko saaren. Sieltä katsellessa käy selväksi, että Söderskär ja Muumipapan majakkasaari ovat yksi yhteen. Majakasta näkyy saaren keskellä oleva lampi, metsä johon Muumipeikko muuttaa, kalastajan mökki, se ranta jolle merihevoset kirjassa nousevat. Söderskärin reissua suunnittelevan kannattaakin lukea Muumipappa ja meri uudemman kerran, niin reissusta saa kaiken irti.

Söimme mukaan otetut eväät kalliolla istuskellen. Aikaa majakkasaarella on noin tunti, ja siinä ajassa kulkurajoitetun saaren kyllä ehtii katsoa läpi.

Mitä: Päiväretki Kauppatorilta Söderskäriin
Paljonko maksaa: Aikuiset 72 €/hlö
Suosittelenko/mitä erityistä: Suosittelen jos Muumipappa ja meri -kirjalla on erityinen paikka sydämessäsi! Tämä on se saari!
Lisätietoja: https://www.soderskar.fi/6 

Tulossa: Tuulispään eläinkirja

Jos olet seurannut minua pidemmän aikaa, tiedät, että yksi lempipaikoistani maailmassa on eläinsuojelukeskus Tuulispää Somerolla. Tuulispää on entisten maatila- ja tuotantoeläinten turvakoti. Siellä lehmät, siat, kanat, siniketut ja muut eläintuotannosta pelastuneet yksilöt saavat elää loppuelämänsä vapaana kivusta ja vaatimuksesta hyödyttää ihmistä.

Olen käynyt Tuulispäässä ensimmäisen kerran vegaanivuosieni alkutaipaleella ja rakastuin paikkaan välittömästi. Sen jälkeen minulla on ollut Tuulispäässä kummieläin, musta lammas Runo, jota olen käynyt säännöllisesti moikkaamassa. Olen tutustunut Tuulispään filosofiaan ja tyyppeihin, ja Tuulispää esiintyy myös kirjassani Lihan loppu.

Olen miettinyt useamman vuoden ajan, miten voisin tuoda Tuulispäätä vielä isommalle yleisölle tunnetuksi. Noin vuosi sitten asia valkeni: tahdon tehdä aiheesta lastenkirjan! Lastenkirjoissa tuotantoeläimet kuvataan yleensä onnellisina fiktiivisillä maatiloilla, ei eläintuotannon todellisuuden keskellä. Toinen vaihtoehto eläinten kuvaamiseen ovat eläintarinat, joissa eläimet eivät muistuta enää eläimiä vaan ovat jotain Disney-hahmoja hurjine seikkailuineen. Harvoin lastenkirjoissa nähdään eläinten oikeita tarinoita. Sellaisia, joissa eläin saa olla oma itsensä.

En ole koskaan tehnyt lastenkirjoja, mutta elämänfilosofiaani kuuluu ajatus siitä, että lapsille voi ja pitää puhua ihan samalla tavalla kuin kenelle tahansa muullekin. Lapset eivät ole tyhmiä, he eivät vain vielä tiedä kaikkea – ja on meidän aikuisten velvollisuus kertoa. Halusin tehdä kirjan, jossa ei mässäillä eläintuotannon kauheudella, mutta kerrotaan rehellisesti Tuulispään eläinten tarinoita ja se, miten onnekkaita poikkeusyksilöitä Tuulispäässä asuvat eläimet ovat. Haluan tuoda myös lapsille ymmärrystä siitä, että toisenlainen eläinsuhde olisi mahdollinen. Sellainen, jossa me emme näe muita eläimiä hyödyn kautta, vaan kunnioitamme eläimiä niinä yksilöinä joita he ovat.

Otin yhteyttä Tuulispäähän ja ehdotin kirjaa. Siellä onnekseni innostuttiin, joten kehittelin konseptia eteenpäin ja pitchasin aiheen muutamalle kustantamolle. Neuvoteltuani muutaman eri tahon kanssa päädyin tekemään sopimuksen WSOY:n kanssa, jossa kirjasta oltiin superinnostuneita ja sain jopa tutun kustannustoimittajan mukaan kirjaprojektiin! Onnekseni sain mukaan myös juuri sen kuvittajan jota toivoin. Mahtava Anni Nykänen innostui ideasta ja hyppäsi kelkkaan.

Annin aikatauluista johtuen kirjaa saadaan kuitenkin odotella vielä tovi. Tuulispään eläinkirja (työnimi) ilmestyy tällä tietoa keväällä 2023, Tuulispään kymmenenvuotisjuhlavuotena! Olemme käyneet Annin kanssa nyt Tuulispäässä suunnittelemassa kirjaa, valitsemassa kirjan päähenkilöitä ja miettimässä, kuinka tuomme Tuulispään eläintarinat kaikkien lukijoiden iloksi. Olen superinnoissani tästä projektista ja aloittelen kirjoitusprosessin nyt syksyllä muiden töiden ohessa.

Kirjaa odotellessa voit käydä tutustumassa Tuulispäähän mm. Instagramissa tai ottaa vaikka oman kummieläimen!

Huvipuistojen vegaaninen tarjonta x 3: Linnanmäki, Särkänniemi ja Tykkimäki

Huvipuistoissa on petrattu vegaanisten ruokien suhteen paljon viime vuosien aikana. Muutamia vuosia sitten ainoat huvipuistojen vegeruoat olivat ranskalaiset ja hattara, ja siitä pisteestä on tultu paljon eteenpäin. Kun tänä kesänä useampi huvipuisto on mainostanut valikoimissa erityisellä vegaanikulmalla (ja koska päädyin kolmeen huvipuistoon viikon aikana), tein toivotun koosteen huvipuistojen vegaanisesta tarjonnasta. Here we go!

 

 

 

Linnanmäki:

Vegaanisen ruoan saatavuus ja merkintöjen selkeys: 4/5
Henkilökunnan tietämys veganismista: 3/5
Vegaanisten makeiden herkkujen saatavuus: 2/5
Yleispisteytys: 4/5

Lintsillä oli monen vuoden ajan nettisivuillaan selkeä listaus huvipuiston vegaanisista annoksista. Kaudelle 2021 listaus on poistettu, miksi lie: listaus oli kätevä ja käyttäjäystävällinen, nyt tiedot joutuu haeskelemaan jokaisen ravintolan nettisivuilta erikseen. Yleisesti Lintsiltä saa laajalti sekä suolaista että makeaa vegaanista syötävää. 

Huvipuistoklassikoihin kuuluvat tietysti hodarit. Vegaanihodarin Lintsiltä kyllä saa, mutta vegaanien hodari on vihreä. MIKSI? Kaikki vihreässä sämpylässä huutaa, että olen homeessa, älä syö minua. Mukana ollut perillinen kommentoi vihreää hodaria: “Niin, tietysti vegaanien hodari on vihreä koska me syödään vaan ruohoa.” Koskakohan ravintoloissa ymmärretään, että vegaanit haluavat syödä ihan tavallista ruokaa, ilman eläimiä?

Lintsiburgerilla olisi ollut tarjolla vegehampurilainen, mutta kuvan perusteella sen välissä on klassinen raastepihvi ja burgeri näytti muutenkin ysäriversiolta kasvisruoasta. Samassa ravintolassa olisi ollut tarjolla myös sipulirenkaat ja kukkakaaliwingsit, mutta näiden tuotteiden vegaanisuus ei harvinaisesti selvinnyt netissä olleesta menusta, joten en lähtenyt jonottamaan ja kyselemään niiden perään kassalta.

Lintsin ehkä paras annos on mielestäni makkaraperunat. Veikkaan, että makkarat ovat Wheatyn mini-seitannakkeja, ja ne toimivat annoksessa hyvin. Annos on huvipuistotasoa (not great, not terrible), mutta pisteet siitä ettei hinnoissa ole mitään vegaanilisää, vaan vegaaniset makkaraperunat saa samaan hintaan (8,50 €) kuin eläinversionkin.

Ylipäätään Lintsillä vegaaniset vaihtoehdot on merkitty menuihin selkeästi sekä merkeillä että aukikirjoitettuna. Meitä palvelleesta henkilökunnasta suuri osa ymmärsi heti mitä “vegaaninen” tarkoittaa, mutta muutama kassahenkilö oli niin pihalla (ja mm. tarjosi ensin väärät ruoat) että kokonaispistemäärä vegaanitietämyksestä putoaa.

Lintsi on hypettänyt kauden 2021 uutuutena vegaanista pehmistä. Meidän vierailumme aikana pehmis oli loppu koko päivän, mutta tiedän että pehmiksen valmista My IceD. Olen syönyt tämän valmistajan pehmistä aiemmin ja silloin tuote valitettavasti muistutti enemmän sorbettia kuin pehmistä. Olen kuullut samantapaisia arvioita myös tämän kesän lintsinkävijöiltä, mutta olisin toki mieluusti maistanut onko tuotekehitystä tapahtunut. Ei jäänyt kuitenkaan erityisesti harmittamaan ettei pehmistä löytynyt, en usko jääneeni uskomattomasta makuelämyksestä paitsi. Hyvää vegaanista pehmistä odotellessa, siis!

Jällkäriksi pehmiksen puuttuessa valitsimme vohvelin. Lintsi mainostaa, että minkä tahansa vohvelin saa vegaanisena, mutta jättää mainitsematta, että ainoastaan vohvelitaikinan saa vegaanisena, ei kaikkia täytevaihtoehtoja. Valitsemamme vohvelituutti olisi sisältänyt pehmistä, mutta vegaaneille ei ollut tarjolla vaihtoehtoja sen tilalle. Hinta oli kuitenkin sama kuin lehmänmaitojäätelöllä varustetulla vohvelilla. Vohveli oli aneeminen ja veikkaan että myös gluteeniton, eikä todellakaan hintansa (8,50 €) väärti.

Aneemisin vohveli ikinä

 

Klassisista huvipuistoherkuista popcorn ja hattara ovat vegaanisia, joten niillä onneksi pärjää. Lintsin herkkukojusta löytyi myös kissojen ja koirien kanssa etsimiäni Porvoon Lakun uusia vegaanisia (ja gluteenittomia) täytelakuja, jotka olivat postiviinen yllätys. Klassisista metrilakuista vain se peruslaku ja salmiakkilaku ovat vegaanisia, blaah (kuka laittaa lakuun gelatiinia, yäk).

Yleistuomio: Lintsillä on hyvä vegetarjonta ja tuotteet on selkeästi merkitty menuihin. Ei tarvetta omille eväille, ruokaa löytyy moneen makuun. 

Linnanmäen valmiiksi vegaaniset vaihtoehdot ravintoloittain (sen tiedon mukaan, joka Linnanmäen omista tiedoista löytyy):

Vegaaniset herkut:
Hattara
Popcorn
Metrilaku original ja salmiakki
Vegaaninen pehmis

Funky Kitchen: 
Tofuburgeri
Nastat kukkakaalit

Keidas:
Vegebowl
Ranskalaiset
Bataattiranskalaiset

Cafe Vohvelitehdas:
Kaikki vohvelit saa vegaanisina, mutta huom., kaikkia täytteitä ei saa!

Hodarispot:
Vegedogi
Ranskalaiset
Bataattiranskalaiset

Grilli:
Vegaaniset makkaraperunat
Ranskalaiset

Spasso:
Lasten pizza vege bimbo
Pizza vegan margherita
Pizza BBQ-Härkis

Särkänniemi:

Vegaanisen ruoan saatavuus ja merkintöjen selkeys: 4/5
Henkilökunnan tietämys veganismista: 5/5
Vegaanisten makeiden herkkujen saatavuus: 2/5 
Yleispisteytys: 3/5

Särkänniemi on mainostanut tänä kesänä näyttävästi sitä, että jokaiselta Särkänniemen ruokakojulta löytyy vegaaninen vaihtoehto. Sepä hienoa! Valitettavasti osassa kojuista “vegaaninen vaihtoehto” tarkoittaa mustaa kahvia.

Yleisesti Särkänniemessä ruoat on merkitty kojuissa hyvin ja selkeästi, mutta nettisivujen menut ja listaukset jättävät toivomisen varaa. Ennen huvipuistovierailua selasin sivuja moneen kertaan, mutta ravintolalistauksissa ei mainittu Foodpark Särkäntoria ollenkaan, vaan se olisi pitänyt osata löytää omilta sivuiltaan. Tästä syystä Foodpark jäi huomaamatta, ennen kuin päivän lopussa satuin kävelemään sen läpi. Foodparkissa olisi ollut yksi täysin vegaaninen koju, Eatshares, josta olisi saanut burgerin, bowlin tai hodarin. Toivottavasti joku muu huomaa Eatsharesin! Ainakin silloin kun minä puistossa pyörin, oli koko Foodpark todella tyhjä.

Pizzabuffetin koko vegaaninen valikoima

Särkänniemessä henkilökunnan palvelualttius oli ravintoloissa aivan ihanaa. Kävin kysymässä Pizzeria Pellen ovella, onko pizzabuffetissa mitään vegaanista. Tarjoilija vei minut katsomaan pizzatarjontaa! Vegaanisia pizzoja oli valikoimassa yksi eikä se näyttänyt houkuttelavalta (siinä missä sekasyöjien pizzat olivat pannupizzoja, näytti vegaaninen pizza littanalle valmispohjalle tehdyltä), eikä pizzabuffetista kannattanut maksaa yhden lättäpizzan vuoksi, mutta pisteet henkilökunnalle!

Särkänniemen erikoisuus on selvästi tarjota vegaaniruokien kylkeen paholaisenhilloa, sama se mikä ruoka on kyseessä. Paholaisenhilloa tyrkytettiin jokaiseen maistamaamme ruokaan. Rantaterassin vegaaninen hodari ei ollut vihreä toisin kuin Lintsin versio, siitä pisteet! Vegaaninen hodari oli euron kalliimpi (6 €) kuin sekasyöjän dogi, mutta oli huvipuistoruoaksi vielä aivan siedettävän hintainen. Sämpylän välistä löytyi lokaali Vegemin nakki. Ei oma suosikkini, mutta pisteet paikallisen tuotannon tukemisesta. Vähän oli Särkänniemessäkin yritetty säätää vegaanisen dogin kanssa: siinä missä lihaversion välissä oli kurkkusalaattia, paahdettua sipulia ja ketsuppia, oli vegaanisessa 

versiossa kurkkusalaatin tilalla se kirottu paholaisenhillo. Jälleen kerran: MIKSI?

Nakki & nugetti -ravintolasta sai aivan kelvolliset vegaaniset nugetit. Hintakin oli sama kuin kanaversiossa ja maku niin mieto että uppoaa varmaan pienemmillekin ruokailijoille. Myös tämän annoksen kanssa tyrkytettiin paholaisenhilloa, vaikkei sitä ollut edes mainittu menussa 😀 

X-BRGR olisi tarjoillut vegaanisen hampurilaisen, mutta aivan uskomattoman pitkän jonon takia se jäi kokeilematta. Riemu-ravintolan pyörykkäbuffetin olisi saanut falafeleilla, samassa paikassa oli tarjolla myös salaattibuffet mutta sen vegaanisista proteiininlähteistä ei ollut minkäänlaista merkintää.

Makeita herkkuja Särkänniemessä oli tarjolla vain vähän. Klassinen hattara löytyy täältäkin, mutta esimerkiksi Vovhelikahvila ilmoitti kysyttäessä, ettei heiltä saa mitään vegaanista. Jäätelökojuista löytyi Ingmanin vegaaninen toffeejätski sekä mehujäitä, karkkikaupasta ei löytynyt vegaanimerkintöjä mutta muutamia vegaanisia karkkeja olisi ollut tarjolla. Terveellisemmistä herkuista kyllä bonusmaininta: huvipuiston alueelta löytyy Jungle Juice Bar, jonka smoothiet ovat aina hyviä! Mutta harvoin huvipuistoissa ollaan terveysjuomien perässä.

Yleistuomio: On mahtavaa, että Särkänniemi haluaa palvella vegaaneja, mutta petrattavaa riittää. Musta kahvi ei ole vegaaninen vaihtoehto, jolla voi vuonna 2021 keulia. Paholaisenhillot pois ja vegaaninen Eatshares paremmin esille sekä satsausta vegaanisiin herkkuihin niin Särkänniemi on jo hyvällä mallilla. Suolaista syötävää löytyy, mutta ota omat karkit mukaan.

Särkänniemen valmiiksi vegaaniset vaihtoehdot ravintoloittain (sen tiedon mukaan, joka Särkänniemen omista tiedoista löytyy):

Vegaaniset herkut:
Hattara
Popcorn
Metrilaku original ja salmiakki

Eatshares:
Hampurilainen
Vegedogi
Bowl
Smoothieita
Jäätelöä
Sorbettia

Nakki & nugetti:
Vegenugetit ja ranskalaiset

Rantaterassi:
Vegehodari ja ranskalaiset

Pizzeria Pelle:
Pizzabuffet, yksi vegaaninen pizza (vegejuusto–paprika–vegekebab)

Ravintola Riemu:
Salaattibuffet
Pyörykkäbuffet saatavana vegaanisena falafeleilla

X-BRGR:
Kasvishampurilainen, myös ateriana

Tykkimäki:

Vegaanisen ruoan saatavuus ja merkintöjen selkeys: 1/5
Henkilökunnan tietämys veganismista: 1/5
Vegaanisten makeiden herkkujen saatavuus: 2/5
Yleispisteytys: 1/5

We’re not in Helsinki anymore. Voi lapsuuteni Tykkimäki. Tykkimäen nettisivuilta ei löydy juurikaan tietoa huvipuiston ruokavalikoimasta. Menun ilmoittaa vain yksi ravintola, Raveliini, eikä sen listalta löydy mitään vegaanista. Jopa listan vegesalaatti, joka ainesosien puolesta näyttää vegaaniselta, on merkitty allergeeneiltaan vähälaktoosiseksi. “No, ne ei varmaan vaan ole tässä ilmoittaneet niitä ruokiaan, onhan sieltä pakko jotain löytyä”, ajattelin. LOL NOPE.

Ruokien vegaanisuutta tai allergeeneja ei ole ilmoitettu menuissa ollenkaan. Kasvisruoista Tykkimäeltä olisi saanut vegehodarin, jossa oli ilmeisesti nugetteja välissä, mungopapunugetit (googlasin mikä tämä on, Kespron valikoimasta löytyy laitoskeittiöille tällainen ihme) ja mungopapusalaatin. Minkään näistä vegaanisuutta ei tosin ollut ilmoitettu nettisivuilla tai ravintoloiden menuissa, joten ainoa tapa saada selville olisivatko ruoat olleet meille sopivia olisi ollut jonottaa kassalle. Tämän lisäksi oletan Kustiburgerista saatavan falafelhapurilaisen olevan vegaaninen, mutta en menisi vannomaan. Ja siis: falafelpihvi vegehampurilaisen välissä on tosi early 2000’s, paljon parempia vaihtoehtoja löytyisi nykyään jo helposti.

Hattarakioskit olivat meidän vierailupäivänämme kiinni joka ikinen. Yksi karkkikauppa löytyi ja siellä oli jopa laareissa vegaanikarkkien kohdalla selkeät merkinnät, mutta miltei kaikki karkkilaarit olivat tyhjiä. Vidalin vegaanisia vaahtokarkkeja ja hedelmäkarkkeja oli tosin pusseissa tarjolla, siitä pisteet! Onneksi sen verran vegaanitraumaa edelleen kummittelee takaraivossa (“siellä ei kuitenkaan ole mitään syötävää meille”), että laukun pohjalta löytyy aina pari proteiinipatukkaa. Teimme taktisen muuvin ja riekuimme puistossa aikamme, ja kun tuli ruokailun aika, ajoimme lähimpään mäkkiin syömään.

Yleistuomio: Ota omat eväät, sekä makeat että suolaiset. Tai mene muualle syömään. Tykkimäellä on paljon kirittävää sekä merkintöjen että valikoiman suhteen, tällaisenaan huvipuisto ei ole vegaaniystävällinen.