Blogi

Luontomatkailua ilman omaa autoa

Suvi Auvinen 24/05/2023

Kaupallisessa yhteistyössä Visit Lahden kanssa.

Viime vuosien aikana lähimatkakohteita on tullut koluttua aika urakalla. Yksi ongelma johon usein törmään autottomana helsinkiläisenä on se, että ne luontokohteet joihin pääsee julkisilla, alkavat olla tästä pääkaupunkiseudulta aika pitkälti koluttuna jo. Niinpä nostin katseeni kohti lapsuuden kotikaupunkiani Lahtea ja lähdin selvittämään, millaista luontomatkaiua siellä voisi harrastaa ilman omaa autoa. Tästä postauksesta löydät vinkkejä monenlaiseen luontomatkailuun ilman omaa autoa!

Lahden seudun päiväkohteet Helsingistä

Helpoin tapa siirtyä Helsingistä Lahteen on tietenkin juna. Lähijunia menee noin tunnin välein ja aikuiselta lippu maksaa noin 10 euroa – alle 7-vuotiaat pääsevät lähijunaan ilmaiseksi ja 7–17-vuotiaat alennettuun hintaan. Tunnin junamatkan jälkeen saavutaan Lahden uuteen Matkakeskukseen, josta pääsee sujuvasti jatkamaan matkaa julkisilla.

Visit Lahti on kerännyt sivuilleen koosteen luontokohteista, joihin Lahdessa pääsee kätevästi julkisilla. Kaikki tämän koosteen kohteet voi tsekata ilman omaa autoa päiväreissuna Lahteen!

Pesäkallio

Meidän ensimmäiseksi luontokohteeksemme listalta valikoitui osa Salpausselkä Geoparkia: Pesäkallion luontokohde. Pesäkallioon pääsee julkisilla ottamalla Matkakeskukselta joko bussin 69 Hepolammintielle tai bussin 40 Merrasjärvelle. Bussilipun voi ostaa Waltti- tai LSL-sovelluksella, vyöhykkeeksi valitaan AB. Lippu maksaa aikuiselta 2,60 € ja sovelluksissa voi maksaa mm. MobilePaylla. Me valitsimme kulkea koko Pesäkallion alueen läpi, ja hyppäsimme bussiin 69. Hepolammintieltä kävellään pieni tienpätkä ja päästään Pesäkallion kävelyteiden alkuun Pesäkallion kesäteatterin kohdalla.

Pesäkallion alueella pääsee kulkemaan halutessaan leveitä ja hyväkuntoisia hiekkateitä, joilla on mahdollista liikkua ainakin järeämmillä renkailla varustetuilla lastenvaunuillakin. Me poikkesimme kuitenkin heti tieltä pienemmille poluille. Verrattuna esimerkiksi kaikkien helsinkiläisten koluamaan Nuuksioon keskeinen ero Pesäkalliossa on rauhallisuus – vaikka olimme liikkeellä vapaapäivänä, emme montaa ihmistä kohdanneet koko neljän tunnin metsäseikkailumme aikana, emmekä ketään pienemmillä poluilla. Pesäkallion alueelta löytyy paljon hienoja kallioita, soisia alueita ja vanhaa metsää, eli poikkeuksellisen monipuolista luontoa kuitenkin verrattain pieneltä alueelta.

Pesäkalliolla ei ole erityistä retkeilyinfraa, kuten nuotiopaikkoja, mutta kallioilta löytyy kyllä hienoja paikkoja eväiden syömistä varten. Me kuljimme alueen läpi Hepolammintieltä Merrasjärvelle, ja nappasimme bussin 40 takaisin keskustaan.

Lanu-puisto

Ainutlaatuinen Lanu-puisto on kaikkien lahtelaisten tuntema ja rakastama kohde, jonka ehkä moni meistä kuvittelee kaikkien muidenkin tuntevan. Mainitsin matkaseuranani olleelle puolisolleni Mikolle Lanu-puiston ohimennen ja kävi ilmi, ettei Mikko tiennyt yhtään mistä puhun! Oli siis selvää, että Lanu-puisto piti käydä katsastamassa.

Lanu-puistoon pääsee Matkakeskukselta joko kävelemällä reilun kahden kilometrin matkan tai busseilla 1K, 1S, 2, 3, 40 ja 46 Seponkadun pysäkille, josta on noin 10 minuutin kävelymatka puistoon.

Lanu-puisto on lähes 20 hehtaarin kokoinen suojeltu lehtometsäalue Lahden keskustan kupeessa. Alkukesästä tuomet kukkivat, linnut laulavat ja puistossa saa nauttia Etelä-Suomessa harvinaiseksi käyneestä lehtometsätunnelmasta. Alueella on helppo liikkua, sillä hiekkatiet kulkevat koko puiston läpi.

Lanu-puisto on saanut nimensä taiteilija Olavi Lanun mukaan – puistosta löytyy nimittäin 12 suurikokoista Lanun tekemää veistosta. 30 vuotta sitten pystytetyt valtavia ihmishahmoja esittävät betoniveistokset ovat sammaloituneet ja sulautuvat luonnonympäristöön. Jokainen lahtelainen pari on käynyt ottamassa yhteiskuvan Harmaa tammikuu -veistoksen kanssa, jossa kaksi ihmishahmoa kietoutuu toisiinsa kuin paeten maailman harmautta. Me tietenkin otimme oman versiomme kuvasta, mutta se talletettakoon vain meidän muistojemme albumiin.

Kestävää yöpymistä ja ruokailua Lahdessa

Pesäkallion tai Lanu-puiston voi hyvin katsastaa yhden päivän retken aikana, mutta useamman luontokohteen ymppääminen yhteen päivän on ehkä turhan kunnianhimoista.

Me yövyimme Matkakeskuksen välittömässä läheisyydessä olevassa Lahden Green Star -hotellissa. Green Star on Suomen ensimmäinen kokonaan hiilineutraali hotelliketju, jossa on alettu miettiä vastuullisuutta jo 2000-luvun alussa. Monesti vastuullisuus tarkoittaa korkeaa hintaa, mutta Green Star haluaa olla sekä vastuullinen että edullinen vaihtoehto. Meidän matkayönämme huone Lahden Green Starissa maksoi 86 euroa, eli edullinen kohde tosiaan on kyseessä.

Green Starilla vastullisuus näkyy ennen kaikkea rakenteellisella tasolla: energiaratkaisut on mietitty kuntoon ja vastuullisuusraportointi pelaa. Asiakkaalle vastuullisuus näkyy pieninä asioina, kuten lainafillareina, joita hotelli tarjoaa asiakkaiden käyttöön. Aamiaisella oli panostettu mahdollisimman pitkälti paikallisiin tuottajiin. Olisipa kiva, jos Green Starista tulisi tulevaisuudessa Suomen ensimmäinen kokonaan vegeaamiaisen tarjoava hotelliketju – se sopisi hyvin hiilineutraalille hotellille!

Nälissään Lahdessa ei tarvitse vegaanina olla. Olin kuullut paljon kehuja meksikolaisesta Cilantrosta, joten menimme tietysti tarkistamaan tarjonnan. Vegevaihtoehtoja oli paljon, ja ne sai pyytämällä vegaanisena eli ilman juustoa. Juustottomuus ei tarkoittanut mauttomuutta, sillä Cilantro tarjoaa autenttista meksikolaista ruokaa. Jos olet syönyt suomalaiskeittiöiden tacoja, et ole syönyt kunnon tacoja. Cilantron tacot taas olivat loistavat! Tulisuutta riitti, mutta tuoreilla kasviksilla koko annokseen tuli kuitenkin raikkautta ja keveyttä. Älä jätä Cilantroa väliin jos liikut Lahden keskustassa.

Yhteiskäyttöautoilla syvemmälle Lahden alueelle

Lahden seudulla on paljon hienoja luontokohteita Lahden paikallisliikenteen ulkopuolellakin. Silloin alle voi ottaa Lahden kaupungin yhteiskäyttöautot. Lahden kaupunki vuokraa täyssähköisiä yhteiskäyttöautoja myös muille kuin lahtelaisille: rekisteröitymällä Japster-sovellukseen saa kuka tahansa Lahden sähköautot käyttöönsä. Vuorokauden vuokraus maksaa noin 50 euroa, ja siinä ajassa pääsee jo yllättävän pitkälle! Autoja löytyy useammista kohteista, mutta helpoin paikka poimia sähköauto alle lienee Lahden toriparkissa. Autot löytyvät laturista toriparkin sisäänajoporttien läheltä eikä avaimien kanssa tarvitse säätää, sillä auto avataan ja lukitaan suoraan sovelluksella.

Me nappasimme täyteen ladatun sähköauton alle, ja ajosädettä olisi latauksella riittänyt 350 kilometriä. Emme siis joutuneet lataamaan autoa kertaakaan reissussa, eli etenkin useamman tyypin porukalla sähköautomatkailu tulee päästöystävällisyyden lisäksi edulliseksi. Auto toimi kuin unelma. Vaikken ollut koskaan ajanut aiemmin täyssähköautolla, sain nopeasti kiinni siitä miten homma toimii, ja autossa oli “hyvä ajotuntuma”, kuten varmaan joku autoveijo kuvailisi.

Päijätsalon retkeilyalue

Päijätsalon retkeilyelyeelle on Lahdesta reilut 100 kilometriä. Pesäkallion tavoin Päijätsalo on yksi Salpausselkä UNESCO Geopark -kohteista. Päijätsalo on saari, johon pääsee kuitenkin ajamaan autolla, ja Google Maps ohjaa perille, kun kohteeksi kirjoittaa “Päijätsalon polku”. Reitiksi Lahdesta kannattaa ilman muuta valita Vääksyn ja Pulkkilanharjun läpi kulkeva tie. Osa automatkasta kulkee Päijänteen kansallispuiston läpi, ja harjumaisemassa pääsee ajamaan keskellä Päijännettä.

Päijätsalossa polut ovat kapeita ja paikoin vaikeakulkuisia, etenkin Päijätsalon huipulle kiivetessä. Reissu on kuitenkin tekemisen arvoinen, sillä saaren korkeimmalle kohdalle vuonna 1899 rakennetusta näkötornista avautuu idyllinen näköala Päijänteen suurimmalle selälle, Tehinselälle. Koko ympyräreitti on 4 km mittainen, mutta parkkipaikalta pääsee myös näkötornille lyhyempää reittiä pitkin.

Tornilta laskeudutaan puolen kilometrin reitti Pyydysniemen rantaan, josta löytyy niin hiekkainen uimaranta kuin suojaisa nuotiopaikka. Niemennokasta aukeaa näkymä pitkälle Päijänteen selälle, ja vesi oli niin kirkasta että pohja näkyi monen metrin syvyyteen. Oli helposti alkukesän idyllisin päivä istua nuotion äärellä ja kuunnella kuinka käki kukkui jossain lähellä.

Järvenrannan infinity pool ja yllättävän hyvää vegaaniruokaa

Parin päivän metsässä rymyämisen jälkeen hyppäsimme vielä kerran autoon ja ajoimme parin minuutin matkan aivan Päijätsalon luonnonpuiston vieressä olevaan Ilola Inniin. Ilola Inn on superidyllisessä lahdenpohjukassa sijaitseva korkeatasoinen majatalo. Meitä odotti Ilolassa sviitti järvinäköalalla, valmiiksi lämmitetty maisemasauna ja infinitypool! Olen ollut monissa lomakohteissa, joissa infinitypool on jatkunut mereen, mutta enpä ollut koskaan ennen kokenut infinitypoolia, jonka maisema jatkuu järveen. Oli ihan mielettömän upeaa upota altaaseen, josta näkikin suomalaisen järvimaiseman. Samaa maisemaa pääsi ihailemaan saunasta, jonka koko seinä oli ikkunaa.

Tunnustan, että olen pikkupaikkakunnilla matkaillessani aina vähän kuumottunut siitä, osataanko ravintoloissa laittaa vegaanista ruokaa. Ilolasta sai ennakkoon ilmoittamalla kuitenkin oikein hyvän kolmen ruokalajin illallisen – kokki oli selvästi perehtynyt siihen, mitä vegaanisuus tarkoittaa. Erityisen ihana oli jälkiruoka, jossa tyrni ja kesän ensimmäiset mansikat kohtasivat toisensa. Illallisen jälkeen istuimme vielä hyvän tovin laiturilla katselemassa, miten pääskyset lentelivät ympärillämme ja auringonlasku muutti maiseman vaaleanvihreät sävyt vähitellen sinertäväksi.

Ilola Inn sopii varmasti myös perheen tai kaveriporukan kohteeksi, sillä suurimpiin huoneisiin mahtuu majoittumaan jopa viisi henkilöä. Me nautimme kuitenkin siitä, että saimme vetäytyä illan päätteeksi huoneeseen kahdestaan. Voisin kuvitella, että Ilola Innin huoneet sopisivat hyvin myös esimerkiksi hääsviittikäyttöön!

Seuraavana aamuna nautimme vielä aamusaunasta, pulahduksesta altaaseen ja aamiaisen Ilola Innissä. Ajoimme auton takaisin Lahteen jälleen Pulkkilanharjun maisemien läpi ja junailimme takaisin Helsinkiin.

Reissu oli ihana hengähdyshetki itsellekin osin uusissa luontokohteissa. Samalla se muistutti, miten lähellä Helsinkiä onkaan upeita luontokohteita, joihin ei omaa autoa tarvita – täällä onkin kaivettu jo seuraavaa reissua varten kartat esiin! Suuri osa Lahden seudun reiteistä löytyy kätevästi yhdeltä kartalta, joten eikun tutustumaan!

Kuvat: Suvi Auvinen ja Mikko Aarne

Miten tekoäly ja eläinoikeudet liittyvät toisiinsa?

Suvi Auvinen 14/04/2023

Kun viime vuoden lopulla tekstiä ja kuvaa luovat tekoälyt yhtäkkiä ilmestyivät saataville, päätin syventyä aiheeseen. Halusin ymmärtää, millainen yhteiskunnallinen ja ajatuksellinen murros tekoälyjen yleistymisestä seuraa. Halusin ymmärtää, mikä on ihmisen osa maailmassa, jos synnytämme itseään kehittäviä vahvoja tekoälyjä.

Olen töissä koko alkuvuoden ajatellut tekoälyä ja muodostanut näkemystä siitä. Tekoälyjen ajatteleminen tuntuu usein siltä kuin seisoisi kuilun reunalla: jalkojen juuressa on huimaava syvyys, jonka pohjaa ei näe. Syvyyteen voi kuvitella mitä tahansa, tyhjän tilan voi täyttää millä vain mitä mieleen tulee. Vaikka olen muutaman kerran ahdistukseen itseni ajateltuani päätynyt makaamaan peittoburitona toimiston lattialla, rakastan tällaista ajatustyötä. Haluan kurkkia reunan yli tuntemattomaan, hengittää kuilusta nousevaa raikasta ilmaa ja antaa mieleni vaeltaa maisemiin, joita ei vielä ole olemassa.

Eläinoikeusajattelu laajentaa käsitystä älystä

Uskon, että eläinoikeusajattelu helpottaa tekoälyjen ymmärtämistä merkittävästi. Olen lähtenyt mukaan eläinoikeusliikkeeseen alunperin miltei 20 vuotta sitten ja ajatellut näiden vuosien aikana paljon sekä ihmisten suhdetta muihin älyllisiin olentoihin että ihmisen paikkaa osana luontoa. Tekoälyjen kanssa ollaan täysin samojen kysymysten edessä. Miten ainutlaatuisena pidämme ihmisen kognitiivisia kykyjä? Uskommeko, että olemme ainoa ajatteleva, päättelevä ja oppiva laji? Pidämmekö lajiamme luomakunnan kruununa ja evoluution huippuna?

Moni nykyinen tekoälyjen tulevaisuutta käsittelevä teksti lähtee siitä oletuksesta, että ihminen on täysin ainutlaatuinen laji, eikä mikään voi haastaa asemaamme. Tekoälyajattelua piinaa sama vinoutunut maailmankuva, joka näkyy siinä, miten kohtelemme muita eläimiä. Katsomme ylimielisesti karhujen, sikojen, delfiinien ja varisten suuntaan, ja vitsailemme siitä, miten niillä ei ole taloja saati tietokoneita – ne eivät siis VOI olla kovin älykkäitä.

Monia meitä ihmisiä vaivaa erikoinen ajatus siitä, että lajimme valitsema (tai sille valikointunut) kehityksen suunta on ainoa, jolla on arvoa. Ajattelemme, että talot ja tietokoneet ovat ilman muuta sen arvoisia, että niiden edessä kannattaa kupata planeetan hupenevia resursseja. Ajattelemme, että kehityksemme on sen arvoista, että voimme orjuuttaa lajitovereitamme ja muunlajisia eläimiä. Pidämme kehitystämme niin arvokkaana, että meidän kannattaa alistua talousjärjestelmään, joka saa meidät tekemään töitä joita vihaamme, jotta voimme tehdä jotain niin abstraktia kuin ”maksaa pois asuntolainaa”. Kun katson yhteiskuntiamme, sotiamme ja talousjärjestelmäämme, ajattelen usein delfiinien tehneen fiksumman valinnan jäädessä meriin. Kuka tässä on todella älykäs?

Eläinoikeusajattelussa keskiössä on ihmiskeskeisen näkökulman haastaminen ja moraalisen huomion laajentaminen kattamaan myös muita olentoja kuin ihmisiä. Eläinoikeusajattelu auttaa ymmärtämään, että älykkyys ja tietoisuus voivat ilmetä eri olennoilla eri muodoissa. Tähän asti älykkyys on yleensä liitetty vain eläviin olentoihin, mutta tekoälyjen huima kehitys osoittaa, että älykkäitä järjestelmiä voidaan luoda myös keinotekoisesti. Tekoälyn älykkyys ei ole tietenkään täysin samanlaista kuin ihmisen tai muun eläimen älykkyys, mutta se voi silti olla aidosti älykästä toimintaa.

Auttaako tekoälyajattelu ymmärtämään myös eläinetiikkaa?

On selvää, että ympärillämme on valtavat määrät älykästä, tuntevaa, mielellistä elämää. Älyn ja elämän käsitteistä voidaan toki kiistellä. Näyttää kuitenkin selvältä, että pian meillä on edessämme äly, joka pesee ihmisen 6–0 niillä mittareilla, joilla olemme valinneet mitata älyä. Jos palvomme vain sitä älykkyyden kapeaa lajia, jonka huipulle olemme ihmislajin asettaneet, mitä käy maailmankuvallemme tekoälyn voittaessa meidät omassa pelissämme?

Eläinoikeusajattelu opettaa kunnioittamaan ja arvostamaan erilaisia älykkyyden muotoja ja tietoisuuden tasoa. Minun on helppo hyväksyä ajatus tekoälyn älykkyydestä. Koska ympärillämme on valtavasti älykästä elämää entuudestaan, miksei sitä synnytettäisi myös koneissa? Koska emme suinkaan ole ainoa älykäs ja älyllinen laji planeetalla, miksi kehitys pysähtyisi meihin?

Eäinoikeusajattelu auttaa ymmärtämään ja hyväksymään, että äly ja tietoisuus voivat ilmetä monin eri tavoin. Tämä oivallus voi syntyä ihmisissä käänteisesti myös silloin, kun alamme ajatella tekoälyn ominaisuuksia. Ehkä tekoälyjen älykkyyden ymmärtäminen laajentaa ihmisten käsitystä myös muiden eläinten älykkyydestä, oikeuksista ja moraalisista velvollisuuksistamme muuta älyllistä elämää kohtaan. Ehkä tekoälykeskustelu on ollut se läpimurto, jota eläineettisen ajattelun puolella on kaikki nämä vuodet odotettu.

Digiliha tuottaa enemmän päästöjä kuin paloiksi hakattu sika

Suvi Auvinen 02/03/2023

Olisitko uskonut, että vegaanit tulevat cancelöimään jopa virtuaaliset lihat? Oh well, don’t believe me, just watch.

Eilen sianlihantuottajien omistama HK Scan julkaisi yhdessä mainostoimisto SEKin kanssa tehdyn mainoshassuttelun: metavurstin. Hassu läppä oli siis se, HK:n meetvurstista on tehty NFT-teoksia, ja näin ollen HK:n metukka on ”metaversumin ensimmäinen meetvursti”. Tää oli se kohta, jossa oli tarkoitus nauraa.

Miksi en vain sivuuta tätä jälleen yhtenä mauttomana lihamainoksena? Miksi en suhtaudu tähän vain sellaisena lihateollisuuden kuolonkorinana, jota se väistämättä on? Miksi jaan mainosta ja sitä kautta annan sille lisää näkyvyyttä?

Koska tässä yhdistyy monta asiaa, joita ei välttämättä tule ensin ajatelleeksi.
Koska ilmastolaskentanörttinä rakastan kaivella numeroita.
Ja koska ihmiset eivät hahmota yleensä sitä, millä ilmastoasioilla on väliä ja millä ei.

Keksitte sitten tavan tuottaa lihalla vielä vähän lisää päästöjä

Me ihmiset sorrumme usein helposti ajattelemaan, että mikä tahansa digitaalinen on kestävää, vastuullista ja muutenkin tosi jees. Erilaiset valistuskampanjat ovat opettaneet meidät lopettamaan turhien dokumenttien printtaamisen, olemme tulleet kuluttajina kriittisiksi, emmekä halua täyttä nurkkiamme ja elämäämme kertakäyttöisellä romulla. Vaikka nämä ovat hyviä kehityssuuntia, ajattelee moni samalla, että kaikki digitaalinen on automaattisesti parempaa ympäristölle ja ilmastolle kuin fyysiset esineet. Niinhän se ei ole.

Tällä hetkellä datakeskukset käyttävät 3 % maailmassa kulutetusta sähköstä. Se ei toki kokonaisuudessaan ole paljon (vertailuna: ruoantuotanto tuottaa kolmanneksen maailman päästöistä ja eläintuotannon osuus ruoantuotannon kokonaispäästöistä on 60–70 %). Mutta erilaiset teknologiset sovellutukset tuottavat eri verran päästöjä.

Erityisen energiaintensiivistä on lohkoketjun käyttö. HK:n metavurstit ovat NFT-teoksia, eli lohkoketjuun lisättäviä digitaalisia taideteoksia. HK on luonut näitä NFT:itä viisi kappaletta. Yhden NFT:n lisääminen lohkoketjuun tuottaa noin 83 kiloa hiilidioksidipäästöjä, ja elinkaarensa aikana keskiverto NFT tuottaa hiilidioksidipäästöjä 211 kiloa.

HK ilmoittaa, että kiloon meetvurstia käytetään 1,25 kiloa lihaa. Yksi kilo meetvurstia tuottaa siis noin 6 kiloa hiilidioksidipäästöjä. Yksi virtuaalimetukka tuottaa siis päästöjä 35 kertaa enemmän kuin kilo meetvurstia. Viisi NFT-metavurstia tuottaa hiilidioksidipäästöjä yli tonnin. Ei nyt maailman mittakaavassa valtava määrä, mutta mainoskampanjalle aika paljon, eikä tässä tietenkään ole vielä laskettuna mukaan esimerkiksi digipintoja joilla mainosta esitetään.

Tarvitseeko metaverse lihansyönnin normalisointia?

I get it, mainosveijojen työtä on myydä mitä tahansa paskaa, mistä asiakas sattuu maksamaan. Tuntuu kuitenkin aika uskomattomalta, että vielä tänä päivänä löytyy alalta joku niin rahanahne mulkku, ettei millään aikamme ilmiöllä ole mitään väliä, jos sikatilallisten rahakirstu on auki. Ilmaston lämpenemisessä yksi merkittävimpiä syyllisiä on eläinteollisuus. 1,5 asteen lämpenemisen raja on jo menetetty. Suomessa ilmasto on lämmennyt jo yli 2 astetta, ja globaalisti nykymenolla kolkutellaan 3 asteen lämpenemisen rajapyykkiä. 3–5 asteen lämpeneminen tarkoittaa mm. noin kahta miljardia ilmastopakolaista ja peruuttamattomia muutoksia planeetan elinkelpoisuudelle. Kuinkakohan monen euron arvoista on vetää planeetan tulevaisuus alas vessasta? Paljonko mainosveijon sielu maksaa?

Kampanjasivulla kirjoitetaan ”Me suhtaudumme leikkeleisiin suurimmalla mahdollisella intohimolla, eikä tämä intohimo tunne rajoja.” Ei näköjään, esimerkiksi hyvän maun tai planeetan kantokyvyn rajoja. Metaversumi on aika tehokkaasti vielä irrallaan eläinten hyväksikäytöstä. Se on yksi niitä harvoja paikkoja, joissa muunlajisten eläinten ruumiita ei ole ripoteltu kaikkialle, mitä valo koskettaa. Fyysisessä toimintaympäristössämme eläimiä löytyy huonekalumaaleista, betonista, liimasta, tietenkin ruoasta ja vaatteista. Ihmiskunnalla olisi tulevpalava (pun intended) kiire irrottautua eläintuotannosta. Sen sijaan, että eläintuotannon asemaa kyseenalaistettaisiin, tuodaan tällä kampanjalla silvotut eläimet myös metaversumiin.

Kaikkea mitä voi tehdä, ei kannata tehdä. Ei, vaikka joku olisi valmis maksamaan siitä. Alankomaissa lihamainonta on kielletty jo useammissa kaupungeissa, ja EU:ssa ajetaan eteenpäin niin yritysvastuulakia kuin vaatimusta siitä, etteivät pahimmat saastuttajat saisi enää mainostaa tuotteitaan vapaasti. SEKin ja HK:n reh reh -kampanja menee täysin vastaan yleisiä globaaleja trendejä. Harvoin enää näkee mainoksia, jotka ovat niin sokeita tulevaisuuden uhkakuville ja yleiselle järjelle kuin tämä kökkäre. Mutta mikäs siinä, jos minkäänlaista vastuullisuuslinjausta tai tulevaisuuskuvaa ei ole, vaan ainoa toimintaa ohjaava tekijä ovat eurot. Voin sanoa, että sitä rautaa ei ihan hirveästi ole kyllä enää taottavana, mutta jollekinhan ne verirahat näemmä kelpaavat niin kauan kuin niitä on jaossa.

Eipä siinä, virtuaalimetukkaa naamaan ja mopolla alas jyrkänteeltä. Toisenlainenkin maailma olisi kuitenkin mahdollinen.

Artikkelin kuvituskuva on screenshot kampanjan sivuilta.