Blogi

Kuvittele kaupunki

Puhe Helsinki Symposiumissa 24.3.2021


Hyvä kuulija: missä tahansa oletkin, pysähdy hetkeksi. Minä haluan kuvitella sinun kanssasi hetken, ja tarvitsen siihen keskittymisesi. Vedä syvään henkeä nenän kautta sisään – ja puhalla suun kautta ulos. Toista tämä uudestaan – ja päästä irti jännityksestä ja kannattelusta. Vielä kerran sisään – ja ulos puhaltaessasi sulje silmäsi hetkeksi.

Ja nyt: kuvittele kaupunki. Anna mielikuvan rakentua tyhjyyden keskelle, täytä kuva niillä väreillä, muodoilla, hahmoilla, elementeillä, joita sinun kaupunkiisi kuuluu. Sinun kaupunkisi voi olla iso tai pieni, olemassaoleva tai kuviteltu, utopia tai dystopia. Mutta se on sinun. Silmät suljettuna kuvittele itsesi kävelemään kaupunkiisi. Mitä siellä ainakin on? Taloja? Katuja? Näetkö kaupungissa luontoa, ihmisiä tai muita eläimiä? Pysähdy kaupunkisi keskelle ja tarkenna katseesi johonkin yksityiskohtaan kaupungissasi. Tutki yksityiskohtaa ja uppoudu siihen. Onko se kaivon kannen kuviointi, liikennevalon nakuttava ääni, ikkunan heijastus vastapäisen talon seinässä? Ja vähitellen voit päästää irti kuvitelmastasi ja avata silmäsi.

Kuten huomattiin, jokaisen meidän sisällä on kuvitelma kaupungista. Me kuvittelemme, että puhumme samasta asiasta, kun puhumme kaupungista. Jokaisen meidän kaupunki on kuitenkin erilainen. 

Kaupunkeja kuvittelemaan oli innostunut myös italialainen kirjailija Italo Calvino. Calvino puhui tuotannossaan paljon kaupungeista, ja vaikka kirjat on kirjoitettu pääasiassa 1950–70-lukujen aikana, ne kuvaavat hämmentävän hyvin kaupunkeja ylipäätään. Calvinon aikana autot olivat vasta yleistymässä, tietoliikenne oli olematonta ja kestävyys- ja ilmastokriisi olivat vasta harvojen tutkijoiden töissä esillä.

Italo Calvinon vuonna 1972 ilmestynyt Näkymättömät kaupungit kertoo kuvitteellista tarinaa tutkimusmatkailija Marco Polosta ja siitä, kuinka Polo raportoi löytämistään kaupungeista Tšingis-kaanille. Marco Polo kertoo uskomattomista kaupungeista, ja vähitellen Tšingis-kaani alkaa epäillä, että Polo keksii kaupungit päästään. Lopulta Polo ei enää lähde tutkimusretkilleen ollenkaan, vaan Tšingis-kaani ja Marco Polo kuvittelevat yhdessä sitä, millaisia erilaisia kaupunkeja voisi olla olemassa.

Näissä kuvitelmissa päästään lähelle olennaisia kysymyksiä: mikä määrittelee kaupungin?

Luen teille kolme otetta, ja esitän kolme erilaista kysymystä kaupungista.

Ensimmäinen kysymys: Mitä on kaupunkien evoluutio?

Lainaus:

Mauriliassa matkaajaa kehotetaan tutustumaan kaupunkiin ja samalla tutkimaan vanhoja postikortteja, jotka esittävät millainen kaupunki oli aikaisemmin: sama identtinen aukio jossa on kana linja-autoaseman paikalla, soittolava maantiesillan paikalla, kaksi neitoa päivänvarjoineen räjähdysainetehtaan paikalla. Ettei matkaaja tuottaisi pettymystä asukkaille, hänen on kehuttava korttien esittämää kaupunkia ja pidettävä sitä nykyistä parempana, mutta hänen on huolehdittava siitä että hänen pahoittelunsa muutoksista pysyvät tarkkojen sääntöjen puitteissa: vaikka myöntää suurkaupungiksi kasvaneen Maurilian erinomaisuuden ja vaurauden kun sitä vertaa provinsielliin Mauriliaaan, se ei korvaa tiettyä kadonnutta viehätystä josta kuitenkin saa nauttia vielä postikorteista.

Varokaa sanomasta heille, että joskus kaupungit seuraavat toisiaan samalla paikalla samannimisinä, ne syntyvät ja kuolevat toisiaan tuntematta, voimatta viestiä keskenään. On turha miettiä ovatko nämä parempia vai huonompia kuin entiset, koska niiden välillä ei ole minkäänlaista yhteyttä, samoin kuin vanhat postikortit eivät esitä Mauriliaa sellaisena kuin se oli, vaan toista kaupunkia jonka nimi sattumalta oli Maurilia.

Italo Calvino, Näkymättömät kaupungit

Kysymys siis kuuluu: Mitä on kaupunkien evoluutio? Milloin yksi kaupunki yhdellä paikalla muuttuu aivan toiseksi? Mikä kaikki on pysyvää, mikä olennaista sille, että kaupunki pysyy samana? Onko Helsinki tammikuussa 2020 sama kuin Helsinki tammikuussa 2021? Säilyvätkö kaupungit samoina koronan keskellä – jos niistä viedään ihmiset, mahdollisuudet kohtaamisiin, yhdessä rakentamiseen ja ajatteluun, siis kaikki mitä me kaupungeissa rakastamme? Mikä tekee kaupungista omanlaisensa, niin ettei sitä voi vaihtaa päittäin toisen kaupungin kanssa?

Toinen kysymys: Mikä määrittää kaupungin?

Lainaus:

Dorothean kaupungin voi kuvata kahdella tavalla: voi sanoa että neljä alumiinitornia kohoaa sen muureista joissa on neljä nostosiltaporttia, ja vallihaudan vesi laskee neljään vihreään kanavaan jotka halkovat kaupungin ja jakavat sen yhdeksään kaupunginosaan, jokaisessa on kolmesataa taloa ja seitsemänsataa savupiippua.

Tai voi myös sanoa niin kuin kamelimies joka minut toi: “Tulin tänne eräänä aamuna varhaisessa nuoruudessani, kaduilla kiirehti paljon ihmisiä torille, naisilla oli kauniit hampaat ja he katsoivat suoraan silmiin, kolme sotilasta soitti parvekkeella torvea, joka puolella pyöri pyöriä ja liehui värikkäitä lippuja. Sitä ennen en ollut tuntenut muuta kuin autiomaan tasangot ja karavaanitiet. Tuona aamuna Dorotheassa kuulin että elämässä ei ole sellaista hyvää jota en voisi toivoa itselleni.

Italo Calvino, Näkymättömät kaupungit

Kysymys siis kuuluu: Mikä määrittää kaupungin? Onko olennaista sen talojen ja infrastruktuurin määrä, onko olennaista osata nimetä ja rajata kaupunginosat ja suorittaa väestönlaskentaa. Vai onko olennaisempaa se, miltä kaupunki tuntuu? Mitä kaupungin kaduilla kulkeva ihminen näkee, aistii ja kohtaa? Kun me kuvittelemme tulevaisuuden kaupunkeja, missä raameissa kuvitelmamme kulkevat?

Kolmas kysymys: Kenen katse määrittää kaupungin?

Lainaus:

Zemruden kaupunki saa muotonsa sitä katselevan mielialasta. Jos kuljet ja vihellät nokka pystyssä, opit tuntemaan sen alhaalta ylös: ikkunat, heiluvat verhot, suihkulähteet. Jos kävelet leuka rinnalla, kynnet kämmeniin upotettuina, katseesi tavoittaa paljasta maata, katuojia, viemäriaukkoja, jätepaperia. Et voi sanoa että yksi kaupungin puoli olisi todempi kuin toinen, mutta ylempänä olevasta Zemrudesta kuulet puhuttavan ennen kaikkea niiden jotka muistavat sen vaipuessaan alempaan Zemrudeen, kun kulkevat päivittäin samoja kadunpätkiä ja löytävät aamuisin seinustat edellisen päivän huonotuulisuuden peitossa. Meille kaikille koittaa ennemmin tai myöhemmin päivä jolloin laskemme katseemme pitkin vesirännejä emmekä pysty kohottamaan sitä katukiveyksestä. Päinvastainen tapaus on myös mahdollinen mutta harvinaisempi: siksi kiertelemme jatkuvasti Zemruden kaduilla ja silmämme kaivautuvat nyt kellareihin, perustuksiin, kaivoihin.

Italo Calvino, Näkymättömät kaupungit

Kysymys siis kuuluu: Kenen katse määrittää kaupungin? Kenen katse kaupungit on aiemmin määrittänyt ja kenen katse ne tulee määrittämään tulevaisuudessa? Rakentuvatko kaupungit alhaalta, ihmisten tarpeista käsin, ylös päin? Vai rakentuvatko ne ylhäältä päätetyn kaavan mukaisesti, piittaamatta siitä, mitä niiden asukkaat todellisuudessa tarvitsisivat ja haluaisivat?

Jokainen meistä kantaa sisällään kuvia ja kuvitelmia kaupungeista. Siitä mitä ne ovat ja mitä ne voisivat olla. Ajatukset tulevaisuuden megakaupungeista on haastettu niin pandemoiden, ilmasto- kuin kestävyyskriisin vuoksi. Jos megakaupunkeja tulee tulevaisuudessa olemaan, täytyy miettiä miten ja mistä ne rakennetaan.

Kaupungistuminen on meneillään kaikkialla maailmassa. Tällä hetkellä maailmaan rakennetaan uutta kaupunkia yhden New Yorkin verran kuukaudessa. 

Eikä ihme. Kaupungit ovat ihania.

Kaupunki on pimeyden keskelle syttyvä lyhty. Se vetää meitä ihmisiä puoleensa vastustamattomasti, lupaa turvaa, yhteyttä ja lämpöä.

Kaupunki on anomalia. Se on ilmiö, jota yleinen sääntö ei ennusta. Se on luonnon muodostelmasta esiin työntyvä hammas, joka leikkaa horisontin.

Kuvittele kaupunki, joka ei tukahduta vaan vapauttaa sinut.

Kaupunki, joka rakentuu ihmisten ehdoilla ja ihmisiä varten, kestävästi ja viisaasti.

Syntiset lihantuottajat – MTK sananvapauden kimpussa

Ja tapahtui niinä päivinä, että Kirkko ja kaupunki -lehden kolumnisti Kari Kuula vertasi eläintuotantoa keskitysleireihin ja tuomitsi lihansyönnin. Ja niin antoi Herodes, eikun MTK:n johtokunnan puheenjohtaja Juha Marttila käskyn, että kaikki lihansyönnin kritiikki oli uhkailulla kuriin pantava. Niin lähti myös Kirkko ja kaupunki taantumuksen tielle ja poisti Kuulan kolumnin sivuiltaan. Nyt MTK:n Marttila on ilmoittanut, että järjestö tutkii millaisiin “oikeudellisiin toimiin” se ryhtyy ja syytää Kuulaa “kiihotuksesta ammattiryhmää vastaan”. Se ei toki MTK:ta estä, ettei “kiihotus ammattiryhmää vastaan” ole olemassa oleva juridinen asia. Mutta näin nämä asiat koetaan.

Kelataanpa hetki takaisin. Tähän mennessä on siis tapahtunut se, että Julkisen sanan neuvoston toimintaperiaatteisiin sitoutunut Kirkko ja kaupunki -lehti on julkaissut kolumnin, joka aiheutti kohun toisessa lehdessä. Ookoo, näin välillä käy, ja se kuuluu median luonteeseen. Mediat lainailevat ja kommentoivat toistensa juttuja ja sen seurauksena yhteiskunnassa käydään keskustelua. Jos jutuissa on virheitä, ne joko oikaistaan mukisematta tai niistä kannellaan JSN:lle. JSN kuitenkin muistuttaa, että “hyvän journalistisen tavan mukaan poistaminen on kuitenkin perusteltua vain erittäin harvinaisissa poikkeustapauksissa.”

Onko poikkeuksellista se, että kolumnisti sanoo jotakin kärkevästi? Ei tietenkään. Kolumnit eivät ole uutisia eikä niiltä odoteta neutraalia otetta. Jos kolumnin sanoma ei sovi lehden linjaan, puututaan tekstiin ennen julkaisua, ei sen jälkeen. Faktavirheitä Kuulan kolumnissa ei ollut, eikä syytä poistamiseen sen vuoksi ollut.

Miksi siis koko tämä hässäkkä?

Nyt kohukolumnissa sanotut asia eivät ole uusia millään mittarille. Eivät edes kirkon sisällä. Jo vuonna 2016 samainen Kirkko ja kaupunki on uutisoinut pappi Tuuli Aitolehdestä, jonka mukaan tehotuotanto on syntiä. “Eläinten tehotuotanto ja hyväksikäyttö on julmaa ja väärin. Itse asiassa se on syntiä. Se vieraannuttaa meitä Jumalasta, koska toimimme tietoisesti niin, että edistämme valtavaa kärsimystä ja sortoa,” Aitolehti sanoi tuolloin.

Keskitysleirivertaus ei ole sekään uusi idea. Eläinoikeusjärjestöt ovat vuosikymmenien ajan verranneet eläinten tehotuotantoa keskitysleireihin. Viime vuosina vertauksesta on alettu luopua, sillä sitä kohtaan on esitetty kritiikkiä niiden taholta, joita keskitysleirit oikeasti koskettivat. Itse en pidä keskitysleirivertauksesta. Vaikka eläimet elävät, kärsivät ja kuolevat kamalissa oloissa ikuisen vankeuden jälkeen, on turhaa loukata asiaan liittymättömiä ihmisiä. Keskitysleirivertausta sopii pahoitella, mutta ei suinkaan tehotuottajilta ja MTK:lta vaan juutalaisilta. Me voimme puhua eläinten kauheista oloista loukaamatta ihmisiä, jotka eivät asiaan mitenkään liity. Ehkä kolumnista olisi ollut asiallista jättää keskitysleirivertaus pois. Muttei siksi, että vertaus ei olisi sisällöltään totta.

Kirkko ja kaupunki jeesusteli myöhemmin siitä, ettei kolumni ollut onnistunut, koska tuottajat pahoittivat mielensä siitä. “Arvostelu tuntuu pahalta myös siksi, että työ on kuormittavaa”, kerrottiin lehdessä julkaistussa jutussa. No, voi voi. Pakkohan sitä ei toki ole elantoaan hankkia eläintuotannolla. Maailma tarvitsee ruokaa ja ruoantuottajia, mutta jos ala on niin rankka eikä siitä saa elantoa, tehkää jotain muuta. Tuottakaa vaikka sellaista ruokaa, jota ei jatkuvasti tarvitse puolustella. Harvaa kaurankasvattajaa syytetään keskitysleirin ylläpitäjäksi.

Nyt joitain ihmisiä on kuitenkin eronnut kirkosta hässäkän seurauksena. Kuulkaa fariseukset, te ette olisi kestäneet Jeesuksen seurakunnassa hetkeäkään. Luuletteko te, että Jeesus puhui vallanpitäjien puolesta, suojeli sortajien tunteita ja perääntyi heti, kun hänen sanansa eivät miellyttäneet? Jos luulette, olette lukeneet eri Raamattua kuin minä. Jeesus ei nuollut orjuuttajien kengänpohjia, eikä teidän kirkollanne ole mitään relevanssia tulevassa maailmassa jos unohdatte sen. En pidättele hengitystäni odottaessani kirkon progressiivisia avauksia. Mutta käsillä on vakavampikin asia kuin kirkon sisäinen märehdintä.

Merkittävää ei ole siis se, että vuosikymmeniä vanhaa keskitysleirivertausta käytettiin taas tai siitä, että Kirkko ja kaupunki puhui taas lihantuotannon epäkohdista ja synnistä. Merkittävää on se, että MTK on onnistunut sanelemaan sen, mitä Suomessa saa sanoa.

Maaseudun tulevaisuuden mukaan MTK on käynyt asiasta ”vakavaa keskustelua” Kirkon ja kaupungin kanssa. Keskustelun seurauksena päätoimittaja Jaakko Heinimäki pahoitteli kolumnin julkaisemista ja poisti sen lehden verkkosivulta. Onko kyse ollut Kirkon ja kaupungin sisäisestä toimitusprosessista, joka on epäonnistunut? Jos kyse on vain siitä, mikä on MTK:n rooli?

On todella poikkeuksellista oikaisemisen sijaan poistaa jo julkaistu juttu verkosta. Hälyttävä tilanteesta tulee silloin, jos kolumnissa kritiikin kohteeksi joutuneen alan etujärjestö painostaa julkaisun poistamiseen. Ei pitäisi olla MTK:n asia ottaa yhteyttä Kirkkoon ja kaupunkiin, sillä alkuperäisessä kolumnissa MTK:ta ei ole mainittu lainkaan. MTK:lla on oma julkaisunsa, Maaseudun tulevaisuus, jossa järjestö voi käydä mediakeskustelua aiheesta. Siinä vaiheessa kun etujärjestön painostuksen vuoksi media alkaa poistaa epämieluisia mielipiteitä julkaisuistaan, ollaan vaarallisilla vesillä. MTK ei voi sanella sitä, millaista keskustelua Suomessa käydään eläintuotannosta. Ei edes siinä tapauksessa, että sen jäsenet kokevat keskustelun rankaksi. Mikään JSN:n toimintaperiaatteiden mukaan toimiva media ei voi alistua tällaiseen painostukseen. Voi olla tyylitöntä verrata tehotuotantoa keskitysleireihin, mutta MTK ei voi päättää siitä, saako niin sanoa.

Vaito, vuusto ja vizza – miksi vegetuotteiden nimillä on väliä?

Kaupallisessa yhteistyössä Oatlyn kanssa.

Voihan vuustokuutio. Tunnen kuinka takaraivoa alkaa kiristää, kun törmään kaupan hyllyllä jälleen kerran typerästi nimettyyn vegaaniseen tuotteeseen. Vuusto, eli vegaaninen juusto, on ehdottomasti inhokkitermini. Muita verenpainetta nostattavia termejä ovat vuffinssi, veikkele ja vizza, eli muffinssin, leikkeleen ja pizzan vegaaniset versiot. Uudet pohjat veti hiljattain Pikku Kakkonen, joka esitteli vegaanisen hampurilaisen, eli vempurilaisen. Please stop! Won’t someone please think of the children!

Sanoilla on väliä. Vuonna 2019 Suomessa käytiin vääntö kasviliha-termistä. Ympäristöterveyshuolto kielsi sanan käytön, sillä sen katsottiin harhauttavan kuluttajia, jotka eivät voineet päätöksen mukaan ymmärtää, että kyseessä ei ollut liha. EU-tasolla taistelua käytiin vegeburgereiden ja nakkien kohtalosta vuoden 2020 aikana. Vegetoimijoiden aktiivisella kampanjoinnilla meppien huomio kuitenkin saatiin herätettyä, ja äänestyksessä vegeburgeri, kasvismakkara, kasvispihvi ja kasvispyörykkä pelastuivat.

Yhtä hyvin ei kuitenkaan käynyt kasvipohjaisille lehmänmaitoa korvaaville tuotteille.

Alkuvuodesta 2021 EU:n trilogit, eli parlamentti, neuvosto ja komissio, käsittelevät muutosesitystä 171. Toteutuessaan se kieltäisi kasviperäisiltä tuotteilta kaiken maitotuotteisiin liitettävän kielenkäytön, pakkaukset sekä kuvituksen. Kansankieliset ilmaukset kuten “kauramaito” tai “kaurakerma” on jo kielletty virallisissa yhteyksissä (se on kaurajuomaa huom. tai tosi kätevästi ilmaistu ruokakerman tapaan käytettävä kauravalmiste).

Tähän asti vegetuotteissa on saanut kuitenkin kertoa sen, mihin niitä voi käyttää. Jos muutosesitys 171 menisi läpi, jatkossa kauravalmisteesta ei saisi kertoa edes sitä, että sitä voi käyttää ruokakerman tapaan. Muutosehdotus kieltäisi toteutuessaan vegaanisten tuotteiden markkinoinnin maitotuotteisiin yhdistettävillä termeillä kuten kermainen, tai faktapohjaisilla toteamuksilla, kuten ei sisällä maitoa tai laktoositon. Kiellettyä olisi myös maitoa visuaalisesti muistuttavien kasvipohjaisten tuotteiden kuvien käyttö, esimerkiksi kasvipohjaisen valkoisen juoman kaataminen murojen sekaan tai valkoinen vaahto cappuccinossa.

Mitäs typeryyttä tämä tällainen on? Muutosesitys 171 on mitä todennäköisimmin maitolobbareiden projekti. Esityksen taustatahot eivät ole selvillä, mutta kun muutosesityksen puolesta äänestettiin ensimmäisen kerran, maitolobbarit iloitsivat asiasta avoimesti. Virallisen selityksen mukaan uudella muutoksella haluttaisiin suojella kuluttajia. Lobbareiden mukaan ihmiset hämmentyvät, jos kasvipohjaista tuotetta verrataan maitotuotteeseen. 

Kaiken maailman käärmeöljykauppiaiden soheltaessa pitkin somea kuluttajia täytyy tietysti suojella harhautuksilta. Jos kukaan ei estäisi, yritykset tietenkin sumuttaisivat ihmiset ostamaan vaikka mitä roskaa, ja on tärkeää säädellä sitä, millaisilla termeillä tai väitteillä asioita saa mainostaa. On tärkeää, ettei tuotteiden esimerkiksi väitetä olevan jotain, mitä ne eivät ole.

Mutta tällaisesta suojelusta ei ole kyse muutosesitys 171:ssä. Kukaan ei nytkään mainonnassa väitä kaurajuoman olevan maitoa, eikä niin haluta tehdä jatkossakaan. Vegaanisille tuotteille haluttaisiin vain reilu mahdollisuus kilpailla avoimilla markkinoilla ilman, että toinen teollisuudenala käyttää EU:ta työkalunaan kilpailun vaikeuttamiseen.
Ainoa mitä ehdotuksella todella halutaan suojella on maitoteollisuus. Mutta mikä on se hinta, joka muutosesityksellä 171 olisi?

Häviäjänä on ilmasto, eli lopulta jokainen meistä

Mitä oudommalta jokin tuote kuulostaa, sitä vaikeampi siihen on tarttua. Sanojen tehtävä olisi tehdä maailmasta ymmärrettävämpi, ei vaikeammin lähestyttävä. Vannoutuneet vegaanit varmasti löytävät haluamansa ruoat riippumatta siitä, millä nimellä niitä kutsutaan.  Mutta minä olen huolestunut fleksaajista.

Kaikkein merkittävintä ja nopeinta muutosta ruokakulttuurissa ajavat nimittäin ne sekasyöjät, jotka nyt valitsevat yhä useammin vegetuotteita eläinperäisten tilalle. Fleksaajien elämä ja kestävät valinnat pitää tehdä mahdollisimman helpoksi, ei vaikeuttaa niitä turhaan. Ja tähän kiteytyy myös se, miksi tämänkertainen maitohulluttelu on niin vaarallista: jos tuotteen nimestä ei ymmärrä mikä se on, eikä paketin kyljessä saa kertoa mihin sitä kannattaa käyttää, vaikeutuu vegeilystä kiinnostuneiden fleksaajien elämä merkittävästi.

Ilmastokriisin maailmassa kestäviä valintoja pitäisi kaikin keinoin helpottaa, ei vaikeuttaa. EU:lla on oma ilmastotavoite, Euroopan vihreän kehityksen ohjelma, joka pyrkii tekemään Euroopasta ensimmäisen hiilineutraalin maanosan vuoteen 2050 mennessä. Tähän tavoitteeseen ei päästä, jos ruoan päästöjä ei saada vähennettyä. EU:n oma ilmasto-ohjelma on ristiriidassa nyt esillä olevan muutosesityksen kanssa. Muutosesitys kieltäisi mainonnassa ja pakkauksissa vegaanisten tuotteiden ilmastopäästöjen vertaamisen maitotuotteisiin, mikä taas vaikeuttaisi ihmisten mahdollisuuksia tehdä ilmastokestäviä valintoja.

Meidän pitäisi olla huomattavasti huolestuneempia planeetan kantokyvystä kuin siitä, vähenevätkö maidontuottajien tulot parempien kasvipohjaisten tuotteiden vallatessa markkinat.

Nyt käydään keskustelua myös siitä, pitääkö kaikilla olla samat säännöt. Eläinperäisten tuotteiden nimet eivät kerro rehellisesti sitä, mitä tuotteet sisältävät. Jos kaurajuomaa ei saa enää esittää valkoisena nesteenä, katsotaanko sitten tarkemmin eläinperäisten tuoteidenkin nimiä? Kelpaako nimeksi enää esimerkiksi nakki? Ehei, rehellinen kuvaus olisi “possua tungettuna suoleensa”. Entäs sitten lihapulla, kun todelllisuudessa kyseessä on kanannahkapulla? Entä pitäisikö reiluuden nimissä lehmänmaitopurkkeihin kirjoittaa: “Tarkoitettu vasikoille, sopii myös osalle ihmisistä ilman vatsaoireita?”

Ihmiset eivät ole tyhmiä. Vaikka lihapullassa on 0 % pullaa ja mummon muusissa 0 % mummoa (toivottavasti), ei kukaan hämmenny nimistä. Hot dogia syödessämme emme ajattele syövämme koiraa ja on selvää, että hedelmäliha on hedelmää, ei eläintä. En myöskään usko, että ihmiset eivät ymmärtäisi juovansa kaurajuomaa, vaikka se olisi pakattu maitopurkkia muistuttavaan tötsään ja siinä lukisi ei sisällä maitoa.

Asiaan ehtii kuitenkin vielä vaikuttaa. Mepit ovat jo äänestäneet muutosehdotuksen puolesta, mutta trilogeissa komissio ja neuvosto voivat vielä pysäyttää sen. Vegeasioita puolustava järjestö ProVeg kerää yhdessä Oatlyn ja Upfieldin kanssa nimiä vetoomukseen, jolla pyritään pysäyttämään muutosesitys 171. Vetoomuksen allekirjoittamiseen kuluu aikaa muutama sekunti ja sen vaikutukset voivat olla valtavat. Jos maitotuotteiden kulutus saataisiin edes puolitettua EU-alueella, ilmastovaikutukset olisivat valtavat. Sitä kohti meidän pitää kurkottaa, ei suojella kuolevaa teollisuudenalaa.

Allekirjoita vetoomus ja jaa linkkiä eteenpäin:

stopAM171.com