Syntiset lihantuottajat – MTK sananvapauden kimpussa
Ja tapahtui niinä päivinä, että Kirkko ja kaupunki -lehden kolumnisti Kari Kuula vertasi eläintuotantoa keskitysleireihin ja tuomitsi lihansyönnin. Ja niin antoi Herodes, eikun MTK:n johtokunnan puheenjohtaja Juha Marttila käskyn, että kaikki lihansyönnin kritiikki oli uhkailulla kuriin pantava. Niin lähti myös Kirkko ja kaupunki taantumuksen tielle ja poisti Kuulan kolumnin sivuiltaan. Nyt MTK:n Marttila on ilmoittanut, että järjestö tutkii millaisiin “oikeudellisiin toimiin” se ryhtyy ja syytää Kuulaa “kiihotuksesta ammattiryhmää vastaan”. Se ei toki MTK:ta estä, ettei “kiihotus ammattiryhmää vastaan” ole olemassa oleva juridinen asia. Mutta näin nämä asiat koetaan.
Kelataanpa hetki takaisin. Tähän mennessä on siis tapahtunut se, että Julkisen sanan neuvoston toimintaperiaatteisiin sitoutunut Kirkko ja kaupunki -lehti on julkaissut kolumnin, joka aiheutti kohun toisessa lehdessä. Ookoo, näin välillä käy, ja se kuuluu median luonteeseen. Mediat lainailevat ja kommentoivat toistensa juttuja ja sen seurauksena yhteiskunnassa käydään keskustelua. Jos jutuissa on virheitä, ne joko oikaistaan mukisematta tai niistä kannellaan JSN:lle. JSN kuitenkin muistuttaa, että “hyvän journalistisen tavan mukaan poistaminen on kuitenkin perusteltua vain erittäin harvinaisissa poikkeustapauksissa.”
Onko poikkeuksellista se, että kolumnisti sanoo jotakin kärkevästi? Ei tietenkään. Kolumnit eivät ole uutisia eikä niiltä odoteta neutraalia otetta. Jos kolumnin sanoma ei sovi lehden linjaan, puututaan tekstiin ennen julkaisua, ei sen jälkeen. Faktavirheitä Kuulan kolumnissa ei ollut, eikä syytä poistamiseen sen vuoksi ollut.
Miksi siis koko tämä hässäkkä?
Nyt kohukolumnissa sanotut asia eivät ole uusia millään mittarille. Eivät edes kirkon sisällä. Jo vuonna 2016 samainen Kirkko ja kaupunki on uutisoinut pappi Tuuli Aitolehdestä, jonka mukaan tehotuotanto on syntiä. “Eläinten tehotuotanto ja hyväksikäyttö on julmaa ja väärin. Itse asiassa se on syntiä. Se vieraannuttaa meitä Jumalasta, koska toimimme tietoisesti niin, että edistämme valtavaa kärsimystä ja sortoa,” Aitolehti sanoi tuolloin.
Keskitysleirivertaus ei ole sekään uusi idea. Eläinoikeusjärjestöt ovat vuosikymmenien ajan verranneet eläinten tehotuotantoa keskitysleireihin. Viime vuosina vertauksesta on alettu luopua, sillä sitä kohtaan on esitetty kritiikkiä niiden taholta, joita keskitysleirit oikeasti koskettivat. Itse en pidä keskitysleirivertauksesta. Vaikka eläimet elävät, kärsivät ja kuolevat kamalissa oloissa ikuisen vankeuden jälkeen, on turhaa loukata asiaan liittymättömiä ihmisiä. Keskitysleirivertausta sopii pahoitella, mutta ei suinkaan tehotuottajilta ja MTK:lta vaan juutalaisilta. Me voimme puhua eläinten kauheista oloista loukaamatta ihmisiä, jotka eivät asiaan mitenkään liity. Ehkä kolumnista olisi ollut asiallista jättää keskitysleirivertaus pois. Muttei siksi, että vertaus ei olisi sisällöltään totta.
Kirkko ja kaupunki jeesusteli myöhemmin siitä, ettei kolumni ollut onnistunut, koska tuottajat pahoittivat mielensä siitä. “Arvostelu tuntuu pahalta myös siksi, että työ on kuormittavaa”, kerrottiin lehdessä julkaistussa jutussa. No, voi voi. Pakkohan sitä ei toki ole elantoaan hankkia eläintuotannolla. Maailma tarvitsee ruokaa ja ruoantuottajia, mutta jos ala on niin rankka eikä siitä saa elantoa, tehkää jotain muuta. Tuottakaa vaikka sellaista ruokaa, jota ei jatkuvasti tarvitse puolustella. Harvaa kaurankasvattajaa syytetään keskitysleirin ylläpitäjäksi.
Nyt joitain ihmisiä on kuitenkin eronnut kirkosta hässäkän seurauksena. Kuulkaa fariseukset, te ette olisi kestäneet Jeesuksen seurakunnassa hetkeäkään. Luuletteko te, että Jeesus puhui vallanpitäjien puolesta, suojeli sortajien tunteita ja perääntyi heti, kun hänen sanansa eivät miellyttäneet? Jos luulette, olette lukeneet eri Raamattua kuin minä. Jeesus ei nuollut orjuuttajien kengänpohjia, eikä teidän kirkollanne ole mitään relevanssia tulevassa maailmassa jos unohdatte sen. En pidättele hengitystäni odottaessani kirkon progressiivisia avauksia. Mutta käsillä on vakavampikin asia kuin kirkon sisäinen märehdintä.
Merkittävää ei ole siis se, että vuosikymmeniä vanhaa keskitysleirivertausta käytettiin taas tai siitä, että Kirkko ja kaupunki puhui taas lihantuotannon epäkohdista ja synnistä. Merkittävää on se, että MTK on onnistunut sanelemaan sen, mitä Suomessa saa sanoa.
Maaseudun tulevaisuuden mukaan MTK on käynyt asiasta ”vakavaa keskustelua” Kirkon ja kaupungin kanssa. Keskustelun seurauksena päätoimittaja Jaakko Heinimäki pahoitteli kolumnin julkaisemista ja poisti sen lehden verkkosivulta. Onko kyse ollut Kirkon ja kaupungin sisäisestä toimitusprosessista, joka on epäonnistunut? Jos kyse on vain siitä, mikä on MTK:n rooli?
On todella poikkeuksellista oikaisemisen sijaan poistaa jo julkaistu juttu verkosta. Hälyttävä tilanteesta tulee silloin, jos kolumnissa kritiikin kohteeksi joutuneen alan etujärjestö painostaa julkaisun poistamiseen. Ei pitäisi olla MTK:n asia ottaa yhteyttä Kirkkoon ja kaupunkiin, sillä alkuperäisessä kolumnissa MTK:ta ei ole mainittu lainkaan. MTK:lla on oma julkaisunsa, Maaseudun tulevaisuus, jossa järjestö voi käydä mediakeskustelua aiheesta. Siinä vaiheessa kun etujärjestön painostuksen vuoksi media alkaa poistaa epämieluisia mielipiteitä julkaisuistaan, ollaan vaarallisilla vesillä. MTK ei voi sanella sitä, millaista keskustelua Suomessa käydään eläintuotannosta. Ei edes siinä tapauksessa, että sen jäsenet kokevat keskustelun rankaksi. Mikään JSN:n toimintaperiaatteiden mukaan toimiva media ei voi alistua tällaiseen painostukseen. Voi olla tyylitöntä verrata tehotuotantoa keskitysleireihin, mutta MTK ei voi päättää siitä, saako niin sanoa.