Blogi

Vaito, vuusto ja vizza – miksi vegetuotteiden nimillä on väliä?

Kaupallisessa yhteistyössä Oatlyn kanssa.

Voihan vuustokuutio. Tunnen kuinka takaraivoa alkaa kiristää, kun törmään kaupan hyllyllä jälleen kerran typerästi nimettyyn vegaaniseen tuotteeseen. Vuusto, eli vegaaninen juusto, on ehdottomasti inhokkitermini. Muita verenpainetta nostattavia termejä ovat vuffinssi, veikkele ja vizza, eli muffinssin, leikkeleen ja pizzan vegaaniset versiot. Uudet pohjat veti hiljattain Pikku Kakkonen, joka esitteli vegaanisen hampurilaisen, eli vempurilaisen. Please stop! Won’t someone please think of the children!

Sanoilla on väliä. Vuonna 2019 Suomessa käytiin vääntö kasviliha-termistä. Ympäristöterveyshuolto kielsi sanan käytön, sillä sen katsottiin harhauttavan kuluttajia, jotka eivät voineet päätöksen mukaan ymmärtää, että kyseessä ei ollut liha. EU-tasolla taistelua käytiin vegeburgereiden ja nakkien kohtalosta vuoden 2020 aikana. Vegetoimijoiden aktiivisella kampanjoinnilla meppien huomio kuitenkin saatiin herätettyä, ja äänestyksessä vegeburgeri, kasvismakkara, kasvispihvi ja kasvispyörykkä pelastuivat.

Yhtä hyvin ei kuitenkaan käynyt kasvipohjaisille lehmänmaitoa korvaaville tuotteille.

Alkuvuodesta 2021 EU:n trilogit, eli parlamentti, neuvosto ja komissio, käsittelevät muutosesitystä 171. Toteutuessaan se kieltäisi kasviperäisiltä tuotteilta kaiken maitotuotteisiin liitettävän kielenkäytön, pakkaukset sekä kuvituksen. Kansankieliset ilmaukset kuten “kauramaito” tai “kaurakerma” on jo kielletty virallisissa yhteyksissä (se on kaurajuomaa huom. tai tosi kätevästi ilmaistu ruokakerman tapaan käytettävä kauravalmiste).

Tähän asti vegetuotteissa on saanut kuitenkin kertoa sen, mihin niitä voi käyttää. Jos muutosesitys 171 menisi läpi, jatkossa kauravalmisteesta ei saisi kertoa edes sitä, että sitä voi käyttää ruokakerman tapaan. Muutosehdotus kieltäisi toteutuessaan vegaanisten tuotteiden markkinoinnin maitotuotteisiin yhdistettävillä termeillä kuten kermainen, tai faktapohjaisilla toteamuksilla, kuten ei sisällä maitoa tai laktoositon. Kiellettyä olisi myös maitoa visuaalisesti muistuttavien kasvipohjaisten tuotteiden kuvien käyttö, esimerkiksi kasvipohjaisen valkoisen juoman kaataminen murojen sekaan tai valkoinen vaahto cappuccinossa.

Mitäs typeryyttä tämä tällainen on? Muutosesitys 171 on mitä todennäköisimmin maitolobbareiden projekti. Esityksen taustatahot eivät ole selvillä, mutta kun muutosesityksen puolesta äänestettiin ensimmäisen kerran, maitolobbarit iloitsivat asiasta avoimesti. Virallisen selityksen mukaan uudella muutoksella haluttaisiin suojella kuluttajia. Lobbareiden mukaan ihmiset hämmentyvät, jos kasvipohjaista tuotetta verrataan maitotuotteeseen. 

Kaiken maailman käärmeöljykauppiaiden soheltaessa pitkin somea kuluttajia täytyy tietysti suojella harhautuksilta. Jos kukaan ei estäisi, yritykset tietenkin sumuttaisivat ihmiset ostamaan vaikka mitä roskaa, ja on tärkeää säädellä sitä, millaisilla termeillä tai väitteillä asioita saa mainostaa. On tärkeää, ettei tuotteiden esimerkiksi väitetä olevan jotain, mitä ne eivät ole.

Mutta tällaisesta suojelusta ei ole kyse muutosesitys 171:ssä. Kukaan ei nytkään mainonnassa väitä kaurajuoman olevan maitoa, eikä niin haluta tehdä jatkossakaan. Vegaanisille tuotteille haluttaisiin vain reilu mahdollisuus kilpailla avoimilla markkinoilla ilman, että toinen teollisuudenala käyttää EU:ta työkalunaan kilpailun vaikeuttamiseen.
Ainoa mitä ehdotuksella todella halutaan suojella on maitoteollisuus. Mutta mikä on se hinta, joka muutosesityksellä 171 olisi?

Häviäjänä on ilmasto, eli lopulta jokainen meistä

Mitä oudommalta jokin tuote kuulostaa, sitä vaikeampi siihen on tarttua. Sanojen tehtävä olisi tehdä maailmasta ymmärrettävämpi, ei vaikeammin lähestyttävä. Vannoutuneet vegaanit varmasti löytävät haluamansa ruoat riippumatta siitä, millä nimellä niitä kutsutaan.  Mutta minä olen huolestunut fleksaajista.

Kaikkein merkittävintä ja nopeinta muutosta ruokakulttuurissa ajavat nimittäin ne sekasyöjät, jotka nyt valitsevat yhä useammin vegetuotteita eläinperäisten tilalle. Fleksaajien elämä ja kestävät valinnat pitää tehdä mahdollisimman helpoksi, ei vaikeuttaa niitä turhaan. Ja tähän kiteytyy myös se, miksi tämänkertainen maitohulluttelu on niin vaarallista: jos tuotteen nimestä ei ymmärrä mikä se on, eikä paketin kyljessä saa kertoa mihin sitä kannattaa käyttää, vaikeutuu vegeilystä kiinnostuneiden fleksaajien elämä merkittävästi.

Ilmastokriisin maailmassa kestäviä valintoja pitäisi kaikin keinoin helpottaa, ei vaikeuttaa. EU:lla on oma ilmastotavoite, Euroopan vihreän kehityksen ohjelma, joka pyrkii tekemään Euroopasta ensimmäisen hiilineutraalin maanosan vuoteen 2050 mennessä. Tähän tavoitteeseen ei päästä, jos ruoan päästöjä ei saada vähennettyä. EU:n oma ilmasto-ohjelma on ristiriidassa nyt esillä olevan muutosesityksen kanssa. Muutosesitys kieltäisi mainonnassa ja pakkauksissa vegaanisten tuotteiden ilmastopäästöjen vertaamisen maitotuotteisiin, mikä taas vaikeuttaisi ihmisten mahdollisuuksia tehdä ilmastokestäviä valintoja.

Meidän pitäisi olla huomattavasti huolestuneempia planeetan kantokyvystä kuin siitä, vähenevätkö maidontuottajien tulot parempien kasvipohjaisten tuotteiden vallatessa markkinat.

Nyt käydään keskustelua myös siitä, pitääkö kaikilla olla samat säännöt. Eläinperäisten tuotteiden nimet eivät kerro rehellisesti sitä, mitä tuotteet sisältävät. Jos kaurajuomaa ei saa enää esittää valkoisena nesteenä, katsotaanko sitten tarkemmin eläinperäisten tuoteidenkin nimiä? Kelpaako nimeksi enää esimerkiksi nakki? Ehei, rehellinen kuvaus olisi “possua tungettuna suoleensa”. Entäs sitten lihapulla, kun todelllisuudessa kyseessä on kanannahkapulla? Entä pitäisikö reiluuden nimissä lehmänmaitopurkkeihin kirjoittaa: “Tarkoitettu vasikoille, sopii myös osalle ihmisistä ilman vatsaoireita?”

Ihmiset eivät ole tyhmiä. Vaikka lihapullassa on 0 % pullaa ja mummon muusissa 0 % mummoa (toivottavasti), ei kukaan hämmenny nimistä. Hot dogia syödessämme emme ajattele syövämme koiraa ja on selvää, että hedelmäliha on hedelmää, ei eläintä. En myöskään usko, että ihmiset eivät ymmärtäisi juovansa kaurajuomaa, vaikka se olisi pakattu maitopurkkia muistuttavaan tötsään ja siinä lukisi ei sisällä maitoa.

Asiaan ehtii kuitenkin vielä vaikuttaa. Mepit ovat jo äänestäneet muutosehdotuksen puolesta, mutta trilogeissa komissio ja neuvosto voivat vielä pysäyttää sen. Vegeasioita puolustava järjestö ProVeg kerää yhdessä Oatlyn ja Upfieldin kanssa nimiä vetoomukseen, jolla pyritään pysäyttämään muutosesitys 171. Vetoomuksen allekirjoittamiseen kuluu aikaa muutama sekunti ja sen vaikutukset voivat olla valtavat. Jos maitotuotteiden kulutus saataisiin edes puolitettua EU-alueella, ilmastovaikutukset olisivat valtavat. Sitä kohti meidän pitää kurkottaa, ei suojella kuolevaa teollisuudenalaa.

Allekirjoita vetoomus ja jaa linkkiä eteenpäin:

stopAM171.com

Tehotuotettuja viruksia

Miten korona ja lihansyönti liittyvät toisiinsa? Olisiko meillä koronaa ilman eläintuotantoa? Seuraava teksti on julkaistu Suvi Auvisen Lihan loppu-tietokirjan päivitetyn laitoksen osana. Aihe on kuitenkin niin ajankohtainen, että jaan osion myös omana artikkelinaan tässä.

Vuoden 2019 loppupuolella Kiinaa seurattiin erityisellä mielenkiinnolla. Wuhanissa levinnyt virustauti sulki ensin kaupunkeja ja maakuntia Kiinassa. Pian se levisi maailmanlaajuiseksi pandemiaksi. Syyttävät sormet osoittivat kohti Kiinan wet marketeja eli eläintoreja, joilla myydään ja teurastetaan eläviä eläimiä, myös villieläimiä. Mielikuvissa esiintyivät lepakoita syövät kiinalaiset, joiden outojen, barbaaristen tapojen syytä korona on. Donald Trump puhui alkuun itsepintaisesti “kiinaviruksesta”, ja myös Suomessa kauhisteltiin ”eksoottisia eläintoreja”.

“Uusi virus lähti leviämään Kiinan Wuhanista, todennäköisesti Huananista torilta, jossa myydään ja teurastetaan eläviä eläimiä. Tällaiset torit ovat yleisiä Aasiassa ja ne ovat oivallisia paikkoja taudinaiheuttajien muhia ja hyppiä lajista toiseen, kun toreilla on lähekkäin sekaisin useita eri eläinlajeja ja ihmisiä”, kirjoitettiin Helsingin Sanomissa tammikuussa 2020.
On totta, että lajit, jotka eivät koskaan päätyisi luonnossa tekemisiin toistensa kanssa, saatetaan eläintoreilla ahtaa kiinni toisissaan oleviin häkkeihin. Mukaan kuvioon tulee myös ihminen, joka ei elinympäristössään muuten lähes koskaan kohtaisi esimerkiksi vyötiäisiä. Nimitys wet market tulee siitä, että toreilla on usein myös sulavien jäiden vesiä. Kosteat, ahtaat olosuhteet, joissa eri eläinlajit ovat lähellä toisiaan, ovatkin virusten leviämisen kannalta merkittävä riski. Vastaavanlaisia eläintoreja on kuitenkin muuallakin kuin Kiinassa. Tarkkaa määrää ei tiedetä, mutta esimerkiksi Yhdysvalloissa niitä on satoja ja pelkästään New Yorkin kaupungissa yli seitsemänkymmentä.

Vaikka Yhdysvaltojen eläintoreilla ei yleensä myydä villieläimiä, ne ovat silti terveysuhka. Infektiotautien epidemiologi Ben Lopman käsitteli aihetta CBS:n haastattelussa pian koronakriisin puhkeamisen jälkeen. “Missä tahansa, missä ihmiset ovat tekemisissä eläinten kanssa, altistuminen on mahdollista. Silloin on riski, että tartunta hyppää eläimestä ihmiseen” Lopman totesi. Yhdysvaltalaisella eläintorilla kuvatulla CBS:n videolla näkyy, kuinka eläimet ovat pienissä häkeissä kiinni toisissaan. Ulosteet ja jopa veri valuvat häkistä toiseen.

Koronapandemian alkumetreillä nimenomaan Kiinan eläintorien sulkemista vaadittiin ponnekkaasti. Ratkaisu ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen: kehittyvässä Kiinassa miljoonien ihmisten elanto ja ravitsemus riippuvat eläintoreista, sillä toreilta ostettu liha on huomattavan edullista. Kiinan hallitus on myös aiemmin rohkaissut villieläinkauppaa ja nähnyt sen keinona nostaa huonosti toimeentulevat alueet köyhyydestä. Keväällä 2020 koronan levitessä hallitsemattomasti kaikkialla maailmassa Kiina sulki eläintoreja ja kielsi villieläinkaupan. Heti tilanteen helpotuttua kaupankäynti kuitenkin jatkui.

On aina helppo kauhistella jotain, mikä on kaukana. Vaikka vaihtoehtoja eläintoreille pitää kehittää nopeasti, ongelma ei ratkea vain niiden sulkemisella Kiinassa. Katseidemme ulottumattomissa olevat eläintilat ja kauppapaikat on kuitenkin helpompi kuvitella kuhiseviksi tautipesäkkeiksi kuin kotimainen lihantuotanto. Siitä huolimatta eläintuotanto on riski ihmisten terveydelle, tapahtuu se missä tahansa. On lyhytnäköistä osoitella Kiinaa ja sivuuttaa ne riskit, joita eläintuotanto kaikkialla maailmassa aiheuttaa. Silminnähden siistissä sikalassa saattaa nimittäin muhia seuraava pandemia.

Korona ei ole ensimmäinen eikä viimeinen eläinperäinen pandemia

Virukset eivät ole uusi asia. Niitä on ollut elämän syntyhetkiltä lähtien, ainakin 1,5 miljardin vuoden ajan, ja evoluution myötä nekin ovat kehittyneet ja eriytyneet. Eri isäntäeliöissä elää erilaisia viruksia, mutta osalle näistä kehittyy kyky liikkua eläinlajista toiseen. Influenssapandemia alkaa, kun uudentyyppinen eläinten influenssavirus muuntuu ihmisestä toiseen tarttuvaksi. Muista eläimistä ihmisiin siirtyvät virukset ovat erityisen vaarallisia siksi, ettei ihmisille ole ehtinyt kehittyä immuunipuolustusta niitä vastaan.

Maailman tiedeyhteisö pitää silmällä uusia viruksia ja tunnettujen virusten muuntautuneita muotoja. Virusten aiheuttamat taudit, kuten lintuinfluenssa, sikainfluenssa, kameleista tarttuva MERS, ebola ja SARS, lienevät ainakin niminä tuttuja suurelle osalle ihmisistä. Uutisia virusten leviämisestä on saatu vuosittain viime aikoina. Ilmiö ei kuitenkaan ole uusi, vaan virustaudit ovat pyyhkineet maailman yli niin ihmisten kuin muidenkin eläinten joukossa kautta historian. 

Yksi kuuluisimmista pandemioista on vuosien 1918–1920 aikana levinnyt espanjantauti, joka tappoi maailmassa 30–100 miljoonaa ihmistä. Vaikka espanjantaudista päästiin, vastaavantyyppinen virus riehui joukossamme 90 vuotta myöhemmin. Vuonna 2009 levinneen sikainfluenssan H1N1-virusrakenne on sama kuin espanjantaudin aiheuttajaviruksella, ja sen arvioidaan tappaneen noin 250 000 ihmistä.

Edes koronavirukset eivät ole uusi tuttavuus. Ne ovat kehittyneet miljoonien vuosien aikana lepakoissa eivätkä ne ole yleensä hengenvaarallisia ihmisille; joitakin niitä vastaan meillä on jopa immuneetti. Vuonna 2002 maailmaa vavisuttaneen SARSin aiheutti koronavirus nimeltä SARS-coV-1. Se, miten SARS tarkalleen ottaen onnistui leviämään ihmisiin, on edelleen mysteeri. SARSin varhaiset tartunnat on kuitenkin paikallistettu kiinalaisille eläintoreille. Tällä hetkellä maailmaa vavisuttavan koronan taas aiheuttaa koronavirus nimeltä SARS-coV-2. Vaikka virusten nimet kuulostavat erehdyttävän samalta ja niiden RNA on 80-prosenttisesti identtinen, on virusten aiheuttamissa taudeissa merkittäviä eroja. 

SARSin kuolleisuusprosentin laskettiin olevan 9,6, siis vaarallisen korkea. Lopulta sairastuneita raportoitiin maailmanlaajuisesti kuitenkin vain noin 8 000 ja kuolleita 700. SARS-virusta vastaan ei ehditty kehittää rokotetta ennen kuin tauti katosi. Se siis tappoi nopeassa ajassa tartuntamäärään nähden paljon ihmisiä. Sen sijaan koronan kuolleisuusprosentti on Maailman terveysjärjestö WHO:n elokuussa 2020 tekemän arvion mukaan vain 0,6. Sairastuneita on kuitenkin syyskuussa 2020 yli 27 miljoonaa, ja yksin Yhdysvalloissa uusia tartuntoja todetaan yli 50 000 päivässä. Viimeinen totuus tiedetään vasta kun koronapandemia on ohi, mutta tätä kirjoitettaessa maailmassa se on vaatinut hengen lähes 900 000 ihmiseltä. Miksi korona on vienyt maailman polvilleen, sulkenut koulut ja lamauttanut talouden? Miksei SARS kylvänyt enempää tuhoa?

Vaikka SARSilla olisi ollut edellytykset levitä pandemiaksi, se jäi lopulta pienemmän mittakaavan epidemiaksi. Keskeisin syy on se, että toisin kuin korona, SARS aiheutti kaikille sairastuneille oireita. Ne ilmenivät muutamassa päivässä, eivätkä sairastuneet näin ollen hortoilleet ihmisten ilmoilla muita tartuttamassa. Tartuntaketjut pystyttiin jäljittämään täydellisesti. Koronasta vaarallisen tekevätkin juuri oireettomat supertartuttajat sekä mahdollisten oireiden myöhäinen ilmaantuminen. 

Uhkaavista tartuntataudeista arviolta 75 % on lähtöisin eläimistä. Tauteja eivät kuitenkaan levitä tai synnytä vain “eksoottiset” eläimet tai villieläimet, kuten lepakot. Esimerkiksi korona on levinnyt myös turkistarhoilla. Hollannissa 10 000 minkkiä määrättiin lopetettavaksi sen jälkeen, kun kesäkuussa 2020 ainakin kaksi ihmistä oli saanut koronatartunnan turkistarhan eläimiltä. Tarhaus oli jo aikaisemmin päätetty kieltää eettisistä syistä, mutta sen oli määrä jatkua vielä vuoteen 2024 asti. Koronan vuoksi kielto pannaan täytäntöön paljon aiottua aiemmin: elokuussa 2020 Hollanti ilmoitti lopettavansa minkkitarhauksen kokonaan maaliskuuhun 2021 mennessä. Suomessa tartuntoja ei ole turkistarhoilla havaittu, mutta uhka on olemassa. Suomen turkistarhoilla elää arviolta miljoona minkkiä.

Tuotantoeläimet näyttelevät merkittävää roolia uusien pandemioiden synnyssä. Sikainfluenssan kaltaiset taudit osoittavat, että siat ovat erityisen alttiita uusien virusten isänniksi. Sikoihin voivat tarttua sekä ihmisten, lintujen että sikojen influenssavirukset. Yhdessä eläimessä yhdistyvät virukset voivat saada aikaan muuntautumiskykyisen superviruksen, joka leviää nopeasti eri eläinlajien välillä. Siat ovat myös läpi elämänsä jatkuvasti tekemisissä ihmisten kanssa, minkä vuoksi sikojen virukset tarttuvat ihmisiin helposti. Välittäjäeläintä ei tarvita, kun me olemme kiinni sioissa jatkuvasti.

Sikojen lisäksi erityisen uhan vaikuttavat muodostavan tehotuotetut linnut. Yhdysvaltojen tautikeskus CDC on ilmoittanut, että 16 “erityistä huolta aiheuttavasta” influenssaviruksesta 11 on H5- ja H7-viruksen muunnoksia. Nämä influenssavirukset elävät nimenomaan linnuissa. Tehotuotantotiloilla linnut taas elävät halleissa ahtaissa häkeissä päällekkäin. Sairaita ja kuolleita yksilöitä voi olla jopa samoissa häkeissä terveiden eläinten kanssa. Tällaiset olosuhteet ovat omiaan erilaisten tautien kehittymiselle. Kun pienissä tiloissa on satoja, tuhansia tai kymmeniä tuhansia yksilöitä, tauti pyyhkäisee nopeasti yli koko eläinlauman ja kehittää uusia muotoja. Uusien virusten synty yksinkertaisten mutaatioiden kautta on lähinnä teollisen mittaluokan tilojen seurausta. 

Sekä lintuinfluenssan, sikainfluenssan että koronan aikana on erityisesti korostettu, ettei tautia voi saada lihaa syömällä. “Kypsennettyjen kanaruokien syöminen on täysin turvallista”, huomautti esimerkiksi suomalainen Terveyskirjasto lintuinfluenssan keskellä. Tässä unohdetaan iso kuva: taudit eivät leviäkään kuolleiden vaan elävien eläinten kautta. Ja mitä enemmän eläimiä tuotetaan ruokateollisuuden tarpeisiin, sitä enemmän riski eläinlähtöisiin pandemioihin kasvaa. Eläintuotanto otetaan niin itsestäänselvyytenä, ettei siihen haluta puuttua edes ihmisiä uhkaavien pandemioiden edessä. Esimerkiksi Yhdysvaltojen CDC ei eläinlähtöisistä taudeista puhuessaan mainitse ehkäisykeinona eläintuontannon vähentämistä tai lopettamista. Harvassa ovat olleet suomalaisessakaan mediassa korona-artikkelit, joissa puitaisiin eläintuotannon riskejä.

Kauemmas eläimistä

Korona, SARS, espanjantauti, MERS, ebola, lintuinfluenssa, sikainfluenssa, kausi-influenssa – kaikki maailmaa järisyttäneet pandemiat ja epidemiat koleraa lukuunottamatta ovat lähtöisin muista eläimistä. Ihmisiin on kautta historian tarttunut tauteja muista eläimistä, mutta tautien levinneisyys ja kuolleisuusaste ovat kasvaneet viimeisten 11 000 vuoden aikana maanviljelyn ja kotieläinten yleistymisen myötä. Nykyään ihmiset ovat jatkuvasti läheisissä tekemisissä muiden eläinten kanssa.

Me olemme hakeutuneet liian liki muita eläimiä. Englanninkielisessä maailmassa alettiin koronan myötä puhua siitä, kuinka social distancing olisi hyvä keino koronan leviämistä vastaan. Termistä huolimatta kyseessä ei oikeastaan ole sosiaalinen vaan fyysinen etäisyys. Meidän täytyy yksinkertaisesti pysyä fyysisesti kauempana toisistamme ja hoitaa sosiaaliset tarpeemme muuten. Kirjailija Jonathan Safran Foer ja historioitsija Aaron S. Gross huomauttavat The Guardianille kirjoittamassaan artikkelissa, ettei etäisyyden ottaminen auta, elle etäisyyttä oteta myös kaikista muista eläimistä. Se tarkoittaa, ettei eläinten pitäminen ahtaissa oloissa voi jatkua.

Pandemioiden kustannukset yhteiskunnalle ovat valtavat. Terveydenhuollon kasvaneiden kulujen päälle tulevat kaikki ne kulut, joita liike-elämä pysähtyminen tuottaa. Kun ihmiset eivät voi pandemian pelossa mennä töihin, käyttää julkista liikennettä, käydä tapahtumissa tai kuluttaa palveluita, bruttokansantuote laskee välittömästi. Pandemiat synnyttävät myös massatyöttömyyttä. Koronan pitkäaikaisia talousvaikutuksia on vielä mahdotonta arvioida, mutta YK:n arvion mukaan pelkästään vuonna 2020 korona aiheuttaa jopa kahden biljoonan dollarin laskun globaalissa taloudessa. Maailmanpankki on arvioinut, että vuonna 2050 lääkkeille vastustuskykyiset sairaudet aiheuttavat yhtä paljon tuhoa maailman taloudelle kuin vuoden 2008 lama. Ja silti kaiken talouspuheen keskelläkään katseet eivät kohdistu tehotuotantoon. Sen sijaan, että eläintuotantoa ajettaisiin alas, sitä rahoitetaan verovaroilla. Pelkäämme turhaan terroristien biologisia aseita, kun samaan aikaan rahoitamme itse uusien virusten syntypaikkoja. 

Me voimme valmistautua tulevaisuuteen, jossa kuljemme maskit kasvoilla, kehitämme pikavauhdilla rokotteita alati muuttuviin tauteihin ja suljemme yhteiskuntamme säännöllisin väliajoin pandemioiden leviämistä jarruttaaksemme. Me voimme kehittää uusia seurantajärjestelmiä, joilla tarkkaillaan eläimistä ihmisiin siirtyviä taudinaiheuttajia, niiden kehitystä ja muuntautumista. Mutta se on kaikki tekohengitystä.

Kun puhutaan viruksista, ei voida erotella ihmisten terveyttä ja muiden eläinten terveyttä. Virukset eivät kunnioita lajien tai valtioiden rajoja, vaan ne liikkuvat miten mielivät. Aivan kuten luonnon monimuotoisuutta suojeltaessa myös pandemioissa auttaisi se, että me ihmiset vain ottaisimme muutaman askeleen taaksepäin. Meidän pitää jättää muut eläimet rauhaan, antaa niiden elää omaa elämäänsä siihen puuttumatta. Meidän pitää hankkiutua kauemmas, ja kestävä ratkaisu siihen on luopua eläintuotannosta. Se ei lopeta kaikkia tauteja, sillä osa taudeista on jo kehittynyt muotoon, jossa ne leviävät ihmisistä toiseen. Samalla myös ihmisissä olevat virukset jatkavat kehittymistä. Mutta ainakin eläintuotannon alasajo vähentäisi sitä todennäköisyyttä, että pyyhkäisemme itsemme olemattomiin. Maskit ja rokotteet hoitavat seurausta, eivät syytä. Pandemian keskellä seurausta pitää tietenkin hoitaa, mutta koko ongelmaa sillä ei ratkaista.

Tulevia taudinaiheuttajia?

Mitä tapahtuu koronalle? Voi olla, että se katoaa yhtä nopeasti kuin SARS, mutta todennäköisempää on, että tauti jää kiertämään maailmaa kausi-influenssan tapaan. Rokote on tätä kirjoitettaessa pian valmis, mutta sen tehosta ei ole tietoa. 

Tapahtuipa koronalle mitä hyvänsä, pandemioiden aalto on vasta aluillaan, jos emme muuta ruoantuotantotapaamme radikaalisti. Suomessa koronauutisoinnissa samat asiantuntijat kiertävät eri medioissa kertomassa tilanteesta. Eräät useimmin haastatelluista henkilöistä ovat THL:n johtava asiantuntija Jussi Sane ja tutkijatohtori Tuomas Aivelo. Molemmat ovat puhuneet siitä, että eläinten tehotuotanto ja eläinten luontaisten elinympäristöjen tuhoaminen lisäävät pandemiariskiä.

“Nisäkäslajeilla on noin 10 000 virusta, jotka voisivat levitä eläimeltä ihmiselle ja eteenpäin. Mitä enemmän ihminen on tekemisissä eläinten kanssa, sitä todennäköisempää on, että pandemiaan kykenevä virus pääsee ihmiseen” Aivelo sanoo.

Mikä on seuraava pandemia? Se voi olla lepakoista lähtöisin oleva ebola, joka tarttuu ruumiineritteiden kautta ja jonka kuolleisuusaste on 40–90 % taudin kannasta riippuen. Se voi olla hedelmälepakoiden ja sikojen levittämä nipah, joka aiheuttaa vakavan aivotulehduksen ja jonka tartunnoista 45–70 % johtaa kuolemaan. On myös tauteja, jotka eivät vielä ole onnistuneet leviämään muista eläimistä ihmisiin mutta joita liikkuu tuotantoeläinten keskuudessa. 

Vuonna 2019 neljännes koko maailman sioista kuoli afrikkalaisen sikaruton seurauksena joko sairastuen tautiin tai varotoimenpiteenä tapettuna – lähes jokainen sairastunut yksilö kuoli. Taudin aiheuttava ASF-virus ei tartu ihmisiin, mutta siihen ei ole olemassa rokotetta tai hoitoa. On hyvin vaikeaa ennustaa, mitkä virukset lähtevät leviämään, mitkä muuntuvat ja mistä seuraava taudinaiheuttaja löytyy. Jos eläimestä löydetään uusi virus, meillä ei ole vielä kykyä arvioida, millä todennäköisyydellä virus voi levitä ihmiseen tai ihmisten välillä. Nykyisessä pandemiassa tutkijoita ei yllättänyt se, että kyseessä on koronavirus, mutta viruksen aiheuttaman taudin yksityiskohtia oli mahdoton ennustaa. 

Influenssavirukset jatkavat muuntumista yhä kiihtyvällä tahdilla, jos tehotuotantoa ei ajeta alas. Nykyiset pandemiat, HIV ja korona, ovat viruslähtöisiä, mutta myös antibiooteille vastustuskykyisten superbakteerien leviäminen on huolestuttava uhka. Viimeisin bakteeripandemia on 1960-luvulla loppunut kolmas ruttopandemia, mutta jo pitkään tutkijat ovat varoittaneet uusista bakteereista. Maailmalla yleistyy tapa syöttää tuotantoeläimille antibiootteja “varmuuden vuoksi” ruoan mukana. Yhdysvaltojen ruokavirasto FDA on hyväksynyt antibioottien käytön myös eläinten ruokahalun vähentämiseksi (kun eläimet syövät vähemmän, niiden ylläpito on edullisempaa) ja niiden lihasmassan lisäämiseksi (jolloin vähemmällä ruokamäärällä saadaan enemmän lihaa per eläin). Mitä enemmän antibiootteja käytetään turhaan, sitä paremmin bakteerit osaavat suojautua niiltä. Antibioottien määräämistä ihmisille onkin rajoitettu, eikä esimerkiksi Suomessa antibiootteja saa ilman reseptiä. Samaan aikaan eläimet syövät valtaosan antibiooteista, vaikkei syytä olisi. FDA:n mukaan vuonna 2014 Yhdysvalloissa ihmisille ja tuotantoeläimille myydyistä antibiooteista 80 % syötettiin tuotantoeläimille.

Vaikka eläintuotanto on valtava uhka terveydellemme ja jopa olemassaolollemme, sen oikeutusta ei olla toistaiseksi juuri kyseenalaistettu. Koronasta ja muista pandemioista puhuminen ilman eläinten tehotuotannon roolin tunnustamista on kuitenkin oikean kysymyksen väistelyä. Niin kauan kuin emme ole valmiit keskustelemaan vaihtoehdoista eläintuotannolle, olemme jatkuvasti uuden pandemian kynnyksellä. Korona on vasta alkusoittoa. Mitä tapahtuu, kun paljon koronaa tappavampi tauti leviää muista eläimistä meihin? Mitä tapahtuu, kun uusi virus viekin vanhusten sijaan lapset? Entä sitten kun superbakteeri leviää kanoista ihmisiin? 

On aika ottaa askel kauemmas eläimistä. Ilmaston ja muiden eläinten mutta myös oman terveytemme vuoksi. Kun seuraava virus pyyhkii yli maailman, emme voi teeskennellä yllättyvämme. Kyse ei ole siitä, tapahtuuko niin, vaan koska niin tapahtuu.

Enemmän tulevaisuude
n ruoantuotannosta, sen ongelmista ja ratkaisuista kirjassa Lihan loppu. Kirja löytyy yleisimmistä sähkökirjapalveluista ja sitä on myynnissä niin kovakantisena kuin pokkarinakin. Yllä oleva osio on päivitys, joka löytyy pokkariversiosta ja sähkökirjapalveluissa jakelussa olevasta e-kirjasta. Tue kirjoittajaa, osta kirja!

Faktantarkistus: Kaataako Oatly sademetsiä?

Tällä viikolla netissä on levinnyt kuva, joka kertoo kauramaitojätti Oatlyn omistajan kaatavan sademetsiä ja korottavan Ruotsin esikaupunkialueiden vuokria. Pillastuneet vegaanit ja intohimoiset lihansyöjät (hähää! eipäs ollut eettistä se teidän kasvisruokanne!) ovat jakaneet kuvaa tuhatmäärin ja kertoneet vaihtavansa Oatlyn tuotteet milloin mihinkin.

Mitäs täällä tapahtuu? Kaataako Oatlyn omistaja oikeasti sademetsää? Ja miten Ruotsin vuokrat liittyvät mihinkään?
Meemikuvia on kiva tehdä ja kerätä niille klikkejä. Tässäkin tapauksessa on jätetty asian selvittely puolitiehen ja lähdetty hakemaan nopeaa tunnereaktiota. Luulitte olevanne hyviä, olettekin pahoja!

Harhaanjohtava meemikuva perustuu sille, että yhdysvaltalaisen pääomasijoitusyhtiö Blackstonen omistama Blackstone Growth on ostanut osuuden Oatlyn osakkeista. Blackstone on maailman suurimpia rahoitusalan yrityksiä. Vuonna 2017 sen liikevaihto oli reilut 7 miljardia yhdysvaltain dollaria. Pelkästään vuonna 2016 Blackstone teki 26 yrityskauppaa. Blackstonen koko geimi on ostaa ja myydä yrityksiä, sijoittaa rahaa lupaaviin yrityksiin ja saada ne kasvamaan mahdollisimman suuriksi. Se on kylmää bisnestä. Matematiikkaa, jossa halutaan sijoitetuille rahoille mahdollisimman suuri kasvu. Blackstone Growth keskittyy sijoittamaan nopeasti kasvaville teollisuudenaloille. Sen toiminnassa ovat mukana muun muassa Oprah Winfrey ja Natalie Portman.

Kuten kaikki suuremmat kasvuyritykset, myös Oatly kerää rahaa rahoituskierroksilla eri sijoittajilta. Heinäkuussa 2020 rahoituskierroksella rahoittajaksi lähti Blackstone Growth. Blackstone Growthista tuli rahoituskierroksen myötä Oatlyn vähemmistöomistaja. Vuonna 2019 Oatlyn liikevaihto oli 200 miljoonaa dollaria. Heinäkuussa rahoittajat lisäsivät pottiin 200 miljoonaa lisää. Pääoma moninkertaistui kertarysäyksellä, sillä liikevaihto ei ole sama asia kuin pääoma. 200 miljoonalla Blackstone Growth sai noin 10 % omistuksen Oatlyn osakkeista. Sellaisella omistuksella ei saa juuri sananvaltaa yrityksen toiminnassa. Eikä Blackstone Growth siihen ole osoittanut kiinnostustakaan. Se sijoittaa Oatlyyn, koska yritys tuottaa.


Mihin Oatly tarvitsee lisää rahaa? Mihin nyt sijoitetut rahat menevät?

Kasvimaidot vievät aggressiivisesti tilaa eläinperäisiltä maidoilta. Pelkästään vuonna 2018 Yhdysvalloissa lehänmaidon myynnistä suli pois miljardi dollaria kuluttajien siirtyessä kasvimaitoihin. Oatlyn on ollut vaikea saada jalkaa oven väliin kilpailluille Yhdysvaltojen markkinoille. Uuden rahoituksen tarkoituksena on saada Oatlylle lisää tuotantoa, luoda työpaikkoja Eurooppaan, Yhdysvaltoihin ja Aasiaan. Oatly pyrkii avaamaan uusia tuotantolaitoksia eri puolille maailmaa, jotta sen tuotteet olisivat paremmin saatavissa kaikkialla. Rahaa käytetään myös uusien tuotteiden kehitykseen. Oatly ilmoittaa pyrkimyksekseen kestävämmän ruokakulttuurin luomisen ja planeetan tulevaisuuden turvaamisen.

Onko sillä väliä, miten tällainen pyrkimys rahoitetaan? Oatlyn toimitusjohtaja Toni Pettersson kertoo Blackstone Growthin valikoituneen partneriksi “because of their tremendous resources and unique reach.” Valtavat resurssit = rahaa. Pettersson jatkaa, että Blackstonen kaltaisen sijoitusyhtiön kiinnostus Oatlysta on selkeä merkki siitä, että maailma on suuntaamassa uuteen, kestävämpään suuntaan. Tästä trendistä on merkkejä kaikkialla sijoitusmaailmassa. Yhä useampi sijoittaja haluaa sijoittaa nimenomaan vastuullisiin tuotteisiin. Se ei johdu siitä, että pääomalle olisi yhtäkkiä herännyt korkea moraali, vaan siitä, että vastuullisuus on hyvää bisnestä. Kun kuluttajat vaativat läpinäkyvyyttä ja oikeita tekoja vihrerpesun sijaan, on pääomalle kannattavaa sijoittaa rahat yrityksiin, jotka mielletään vastuullisiksi.

Mutta onko Oatly enää vastuullinen, jos se ottaa rahaa Blackstone Growthilta? Entäs ne sademetsät ja Ruotsin vuokrat?

Oatlyyn sijoittanut Blackstone Growth on siis osa Blackstone-yhtiötä. Mutta vain pieni osa. Blackstonen yhteys sademetsän tuhoamiseen perustuu uutiseen, joka kertoo Blackstonen suoraan omistavan kymmenen prosentin osuuden yrityksestä, joka rakentaa valtatietä Amazonin sademetsään. Tieprojektiin osallistuu myös toinen yritys, josta Blackstone omistaa 40 %.

On perseestä rakentaa tietä sademetsään, tietysti. Mutta Amazonin kaataminen on itse asiassa hyvin monen mutkan ja dollarin päässä Oatlysta. Yksi maailman suurimmista pääomasijoittajista sijoittaa molempiin. Siinä koko yhteys.

Ja ne ruotsalaisten vuokrat sitten. Blackstone on yksi maailman suurimpia kiinteistöomistajia. Sen kiinteistöjen arvo on noin 154 miljardia yhdysvaltain dollaria. Blackstone omistaa kiinteistöjä mm. Ruotsissa. Vuokranantajana Blackstonea on muun muassa syytetty vuokralaisten häätämisestä, jos vuokrat jäävät rästiin. Se ei tietenkään ole ok, mutta mitä muuta kasvottomalta pääomasijoitusyhtiöltä voi odottaa?

Iso kuva vai tunteellinen valinta?


Eläisimmepä jo täydellisessä maailmassa, jossa jokainen yritys toimii vastuullisesti, kestävästi ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden periaatteiden mukaan! Olisipa kapitalismi kaatunut ja tuotteet tuotettaisiin reilusti ja kestävästi! Vielä ei olla kuitenkaan siellä. Tietenkään Blackstonen ei pitäisi kaataa sademetsää tai häätää vuokralaisia, mutta niin kauan kuin Oatly toimii kapitalistisessa järjestelmässä, sille jää vähän vaihtoehtoja. Kannattaa muistaa, että Blackstone Growth ei olisi heittänyt Oatlyyn sijoittamaansa rahaa roskiin, jos Oatly ei olisi ottanut sitä vastaan. 200 miljoonaa olisi sijoitettu jonnekin muualle, eikä ole mitään takeita siitä, ettei sitä olisi sijoitettu vauhdittamaan esimerkiksi ongelmissa räpiköivää eläinteollisuutta. 200 miljoonaa Oatlylle on pois jostain muusta.

Ja mitkä ovat vaihtoehdot? Olisivatko nyt suuttuneet kuluttajat ostaneet Oatlya 200 miljoonan pääoman edestä, jos Blackstonen sijoitusta ei olisi otettu vastaan? Olisiko Oatlyn tuotanoa voitu skaalata niin paljon, että kasvu olisi edes mahdollinen? Blackstonen rahoituksen avulla Oatly leviää yhä useamman marketin hyllylle ympäri maailman.

Kuluttajalla ei ole epätäydellisessä maailmassa kuin keskinkertaisia ja huonoja vaihtoehtoja. Yhtään kauramaidon tuottajaa ei omista 100 % vegaaninen ja vastuullinen yritys. Valion omistavat suomalaiset maidontuottajat ja kaikki tuotot menevät osuuskuntien kautta maitotiloille. Plantin takana on pääasiassa maitotuotteita tuottava norjalaisomisteinen Kavli, Kaslinkin takana on 1,6 miljardin euron liikevaihtoa pyörittävä Fazer.

Kuluttajalle jää valta päättää, minne euronsa kantaa. Mitä tahansa tuotteita saa olla ostamatta, mutta valinnat kannattaa tehdä perusteellisen tiedon, ei meemikuvien pohjalta tai fiiliksellä. Ei myöskään kannata liioitella oman ostokäyttäytymisen merkitystä isossa kuvassa – ihminen saa osaa aika monta litraa kahvimaitoa, ennen kuin se kerryttää yritykselle 200 miljoonaa pääomaa. Iso kuva unohtuu helposti keskellä tunnekuohua. Sademetsä herättää tietysti tunteita. On helppo raivostua sademetsien puolesta ennen kuin asiaa edes tutkii perusteellisemmin, mutta kannattaa miettiä kenen laariin kohut satavat. Onko voittajana lehmänmaitobisnes, jos kuluttajat mutulla irtisanoutuvat kasvimaitobrändistä?

Blackstone Growthin raha Oatlylle ei ehkä tule miellyttävimmistä mahdollisista lähteistä, mutta valitettavasti isot rahasummat harvoin tulevat. Ainakin voidaan olla tyytyväisiä siitä, että nyt raha käytettiin Oatlyn toimintaan eikä sademetsien raivaamiseen. Uuden rahoituksen turvin Oatly voi kasvattaa markkinaosuuttaan Yhdysvalloissa ja Aasiassa. Se tarkoittaa vähemmän juotua lehmänmaitoa, vähemmän ilmastopäästöjä, vähemmän eläinten kärsimystä ja kuolemaa ja vähemmän rahaa eläinteollisuudelle.