Blogi

Tulossa: Tuulispään eläinkirja

Jos olet seurannut minua pidemmän aikaa, tiedät, että yksi lempipaikoistani maailmassa on eläinsuojelukeskus Tuulispää Somerolla. Tuulispää on entisten maatila- ja tuotantoeläinten turvakoti. Siellä lehmät, siat, kanat, siniketut ja muut eläintuotannosta pelastuneet yksilöt saavat elää loppuelämänsä vapaana kivusta ja vaatimuksesta hyödyttää ihmistä.

Olen käynyt Tuulispäässä ensimmäisen kerran vegaanivuosieni alkutaipaleella ja rakastuin paikkaan välittömästi. Sen jälkeen minulla on ollut Tuulispäässä kummieläin, musta lammas Runo, jota olen käynyt säännöllisesti moikkaamassa. Olen tutustunut Tuulispään filosofiaan ja tyyppeihin, ja Tuulispää esiintyy myös kirjassani Lihan loppu.

Olen miettinyt useamman vuoden ajan, miten voisin tuoda Tuulispäätä vielä isommalle yleisölle tunnetuksi. Noin vuosi sitten asia valkeni: tahdon tehdä aiheesta lastenkirjan! Lastenkirjoissa tuotantoeläimet kuvataan yleensä onnellisina fiktiivisillä maatiloilla, ei eläintuotannon todellisuuden keskellä. Toinen vaihtoehto eläinten kuvaamiseen ovat eläintarinat, joissa eläimet eivät muistuta enää eläimiä vaan ovat jotain Disney-hahmoja hurjine seikkailuineen. Harvoin lastenkirjoissa nähdään eläinten oikeita tarinoita. Sellaisia, joissa eläin saa olla oma itsensä.

En ole koskaan tehnyt lastenkirjoja, mutta elämänfilosofiaani kuuluu ajatus siitä, että lapsille voi ja pitää puhua ihan samalla tavalla kuin kenelle tahansa muullekin. Lapset eivät ole tyhmiä, he eivät vain vielä tiedä kaikkea – ja on meidän aikuisten velvollisuus kertoa. Halusin tehdä kirjan, jossa ei mässäillä eläintuotannon kauheudella, mutta kerrotaan rehellisesti Tuulispään eläinten tarinoita ja se, miten onnekkaita poikkeusyksilöitä Tuulispäässä asuvat eläimet ovat. Haluan tuoda myös lapsille ymmärrystä siitä, että toisenlainen eläinsuhde olisi mahdollinen. Sellainen, jossa me emme näe muita eläimiä hyödyn kautta, vaan kunnioitamme eläimiä niinä yksilöinä joita he ovat.

Otin yhteyttä Tuulispäähän ja ehdotin kirjaa. Siellä onnekseni innostuttiin, joten kehittelin konseptia eteenpäin ja pitchasin aiheen muutamalle kustantamolle. Neuvoteltuani muutaman eri tahon kanssa päädyin tekemään sopimuksen WSOY:n kanssa, jossa kirjasta oltiin superinnostuneita ja sain jopa tutun kustannustoimittajan mukaan kirjaprojektiin! Onnekseni sain mukaan myös juuri sen kuvittajan jota toivoin. Mahtava Anni Nykänen innostui ideasta ja hyppäsi kelkkaan.

Annin aikatauluista johtuen kirjaa saadaan kuitenkin odotella vielä tovi. Tuulispään eläinkirja (työnimi) ilmestyy tällä tietoa keväällä 2023, Tuulispään kymmenenvuotisjuhlavuotena! Olemme käyneet Annin kanssa nyt Tuulispäässä suunnittelemassa kirjaa, valitsemassa kirjan päähenkilöitä ja miettimässä, kuinka tuomme Tuulispään eläintarinat kaikkien lukijoiden iloksi. Olen superinnoissani tästä projektista ja aloittelen kirjoitusprosessin nyt syksyllä muiden töiden ohessa.

Kirjaa odotellessa voit käydä tutustumassa Tuulispäähän mm. Instagramissa tai ottaa vaikka oman kummieläimen!

Huvipuistojen vegaaninen tarjonta x 3: Linnanmäki, Särkänniemi ja Tykkimäki

Huvipuistoissa on petrattu vegaanisten ruokien suhteen paljon viime vuosien aikana. Muutamia vuosia sitten ainoat huvipuistojen vegeruoat olivat ranskalaiset ja hattara, ja siitä pisteestä on tultu paljon eteenpäin. Kun tänä kesänä useampi huvipuisto on mainostanut valikoimissa erityisellä vegaanikulmalla (ja koska päädyin kolmeen huvipuistoon viikon aikana), tein toivotun koosteen huvipuistojen vegaanisesta tarjonnasta. Here we go!

 

 

 

Linnanmäki:

Vegaanisen ruoan saatavuus ja merkintöjen selkeys: 4/5
Henkilökunnan tietämys veganismista: 3/5
Vegaanisten makeiden herkkujen saatavuus: 2/5
Yleispisteytys: 4/5

Lintsillä oli monen vuoden ajan nettisivuillaan selkeä listaus huvipuiston vegaanisista annoksista. Kaudelle 2021 listaus on poistettu, miksi lie: listaus oli kätevä ja käyttäjäystävällinen, nyt tiedot joutuu haeskelemaan jokaisen ravintolan nettisivuilta erikseen. Yleisesti Lintsiltä saa laajalti sekä suolaista että makeaa vegaanista syötävää. 

Huvipuistoklassikoihin kuuluvat tietysti hodarit. Vegaanihodarin Lintsiltä kyllä saa, mutta vegaanien hodari on vihreä. MIKSI? Kaikki vihreässä sämpylässä huutaa, että olen homeessa, älä syö minua. Mukana ollut perillinen kommentoi vihreää hodaria: “Niin, tietysti vegaanien hodari on vihreä koska me syödään vaan ruohoa.” Koskakohan ravintoloissa ymmärretään, että vegaanit haluavat syödä ihan tavallista ruokaa, ilman eläimiä?

Lintsiburgerilla olisi ollut tarjolla vegehampurilainen, mutta kuvan perusteella sen välissä on klassinen raastepihvi ja burgeri näytti muutenkin ysäriversiolta kasvisruoasta. Samassa ravintolassa olisi ollut tarjolla myös sipulirenkaat ja kukkakaaliwingsit, mutta näiden tuotteiden vegaanisuus ei harvinaisesti selvinnyt netissä olleesta menusta, joten en lähtenyt jonottamaan ja kyselemään niiden perään kassalta.

Lintsin ehkä paras annos on mielestäni makkaraperunat. Veikkaan, että makkarat ovat Wheatyn mini-seitannakkeja, ja ne toimivat annoksessa hyvin. Annos on huvipuistotasoa (not great, not terrible), mutta pisteet siitä ettei hinnoissa ole mitään vegaanilisää, vaan vegaaniset makkaraperunat saa samaan hintaan (8,50 €) kuin eläinversionkin.

Ylipäätään Lintsillä vegaaniset vaihtoehdot on merkitty menuihin selkeästi sekä merkeillä että aukikirjoitettuna. Meitä palvelleesta henkilökunnasta suuri osa ymmärsi heti mitä “vegaaninen” tarkoittaa, mutta muutama kassahenkilö oli niin pihalla (ja mm. tarjosi ensin väärät ruoat) että kokonaispistemäärä vegaanitietämyksestä putoaa.

Lintsi on hypettänyt kauden 2021 uutuutena vegaanista pehmistä. Meidän vierailumme aikana pehmis oli loppu koko päivän, mutta tiedän että pehmiksen valmista My IceD. Olen syönyt tämän valmistajan pehmistä aiemmin ja silloin tuote valitettavasti muistutti enemmän sorbettia kuin pehmistä. Olen kuullut samantapaisia arvioita myös tämän kesän lintsinkävijöiltä, mutta olisin toki mieluusti maistanut onko tuotekehitystä tapahtunut. Ei jäänyt kuitenkaan erityisesti harmittamaan ettei pehmistä löytynyt, en usko jääneeni uskomattomasta makuelämyksestä paitsi. Hyvää vegaanista pehmistä odotellessa, siis!

Jällkäriksi pehmiksen puuttuessa valitsimme vohvelin. Lintsi mainostaa, että minkä tahansa vohvelin saa vegaanisena, mutta jättää mainitsematta, että ainoastaan vohvelitaikinan saa vegaanisena, ei kaikkia täytevaihtoehtoja. Valitsemamme vohvelituutti olisi sisältänyt pehmistä, mutta vegaaneille ei ollut tarjolla vaihtoehtoja sen tilalle. Hinta oli kuitenkin sama kuin lehmänmaitojäätelöllä varustetulla vohvelilla. Vohveli oli aneeminen ja veikkaan että myös gluteeniton, eikä todellakaan hintansa (8,50 €) väärti.

Aneemisin vohveli ikinä

 

Klassisista huvipuistoherkuista popcorn ja hattara ovat vegaanisia, joten niillä onneksi pärjää. Lintsin herkkukojusta löytyi myös kissojen ja koirien kanssa etsimiäni Porvoon Lakun uusia vegaanisia (ja gluteenittomia) täytelakuja, jotka olivat postiviinen yllätys. Klassisista metrilakuista vain se peruslaku ja salmiakkilaku ovat vegaanisia, blaah (kuka laittaa lakuun gelatiinia, yäk).

Yleistuomio: Lintsillä on hyvä vegetarjonta ja tuotteet on selkeästi merkitty menuihin. Ei tarvetta omille eväille, ruokaa löytyy moneen makuun. 

Linnanmäen valmiiksi vegaaniset vaihtoehdot ravintoloittain (sen tiedon mukaan, joka Linnanmäen omista tiedoista löytyy):

Vegaaniset herkut:
Hattara
Popcorn
Metrilaku original ja salmiakki
Vegaaninen pehmis

Funky Kitchen: 
Tofuburgeri
Nastat kukkakaalit

Keidas:
Vegebowl
Ranskalaiset
Bataattiranskalaiset

Cafe Vohvelitehdas:
Kaikki vohvelit saa vegaanisina, mutta huom., kaikkia täytteitä ei saa!

Hodarispot:
Vegedogi
Ranskalaiset
Bataattiranskalaiset

Grilli:
Vegaaniset makkaraperunat
Ranskalaiset

Spasso:
Lasten pizza vege bimbo
Pizza vegan margherita
Pizza BBQ-Härkis

Särkänniemi:

Vegaanisen ruoan saatavuus ja merkintöjen selkeys: 4/5
Henkilökunnan tietämys veganismista: 5/5
Vegaanisten makeiden herkkujen saatavuus: 2/5 
Yleispisteytys: 3/5

Särkänniemi on mainostanut tänä kesänä näyttävästi sitä, että jokaiselta Särkänniemen ruokakojulta löytyy vegaaninen vaihtoehto. Sepä hienoa! Valitettavasti osassa kojuista “vegaaninen vaihtoehto” tarkoittaa mustaa kahvia.

Yleisesti Särkänniemessä ruoat on merkitty kojuissa hyvin ja selkeästi, mutta nettisivujen menut ja listaukset jättävät toivomisen varaa. Ennen huvipuistovierailua selasin sivuja moneen kertaan, mutta ravintolalistauksissa ei mainittu Foodpark Särkäntoria ollenkaan, vaan se olisi pitänyt osata löytää omilta sivuiltaan. Tästä syystä Foodpark jäi huomaamatta, ennen kuin päivän lopussa satuin kävelemään sen läpi. Foodparkissa olisi ollut yksi täysin vegaaninen koju, Eatshares, josta olisi saanut burgerin, bowlin tai hodarin. Toivottavasti joku muu huomaa Eatsharesin! Ainakin silloin kun minä puistossa pyörin, oli koko Foodpark todella tyhjä.

Pizzabuffetin koko vegaaninen valikoima

Särkänniemessä henkilökunnan palvelualttius oli ravintoloissa aivan ihanaa. Kävin kysymässä Pizzeria Pellen ovella, onko pizzabuffetissa mitään vegaanista. Tarjoilija vei minut katsomaan pizzatarjontaa! Vegaanisia pizzoja oli valikoimassa yksi eikä se näyttänyt houkuttelavalta (siinä missä sekasyöjien pizzat olivat pannupizzoja, näytti vegaaninen pizza littanalle valmispohjalle tehdyltä), eikä pizzabuffetista kannattanut maksaa yhden lättäpizzan vuoksi, mutta pisteet henkilökunnalle!

Särkänniemen erikoisuus on selvästi tarjota vegaaniruokien kylkeen paholaisenhilloa, sama se mikä ruoka on kyseessä. Paholaisenhilloa tyrkytettiin jokaiseen maistamaamme ruokaan. Rantaterassin vegaaninen hodari ei ollut vihreä toisin kuin Lintsin versio, siitä pisteet! Vegaaninen hodari oli euron kalliimpi (6 €) kuin sekasyöjän dogi, mutta oli huvipuistoruoaksi vielä aivan siedettävän hintainen. Sämpylän välistä löytyi lokaali Vegemin nakki. Ei oma suosikkini, mutta pisteet paikallisen tuotannon tukemisesta. Vähän oli Särkänniemessäkin yritetty säätää vegaanisen dogin kanssa: siinä missä lihaversion välissä oli kurkkusalaattia, paahdettua sipulia ja ketsuppia, oli vegaanisessa 

versiossa kurkkusalaatin tilalla se kirottu paholaisenhillo. Jälleen kerran: MIKSI?

Nakki & nugetti -ravintolasta sai aivan kelvolliset vegaaniset nugetit. Hintakin oli sama kuin kanaversiossa ja maku niin mieto että uppoaa varmaan pienemmillekin ruokailijoille. Myös tämän annoksen kanssa tyrkytettiin paholaisenhilloa, vaikkei sitä ollut edes mainittu menussa 😀 

X-BRGR olisi tarjoillut vegaanisen hampurilaisen, mutta aivan uskomattoman pitkän jonon takia se jäi kokeilematta. Riemu-ravintolan pyörykkäbuffetin olisi saanut falafeleilla, samassa paikassa oli tarjolla myös salaattibuffet mutta sen vegaanisista proteiininlähteistä ei ollut minkäänlaista merkintää.

Makeita herkkuja Särkänniemessä oli tarjolla vain vähän. Klassinen hattara löytyy täältäkin, mutta esimerkiksi Vovhelikahvila ilmoitti kysyttäessä, ettei heiltä saa mitään vegaanista. Jäätelökojuista löytyi Ingmanin vegaaninen toffeejätski sekä mehujäitä, karkkikaupasta ei löytynyt vegaanimerkintöjä mutta muutamia vegaanisia karkkeja olisi ollut tarjolla. Terveellisemmistä herkuista kyllä bonusmaininta: huvipuiston alueelta löytyy Jungle Juice Bar, jonka smoothiet ovat aina hyviä! Mutta harvoin huvipuistoissa ollaan terveysjuomien perässä.

Yleistuomio: On mahtavaa, että Särkänniemi haluaa palvella vegaaneja, mutta petrattavaa riittää. Musta kahvi ei ole vegaaninen vaihtoehto, jolla voi vuonna 2021 keulia. Paholaisenhillot pois ja vegaaninen Eatshares paremmin esille sekä satsausta vegaanisiin herkkuihin niin Särkänniemi on jo hyvällä mallilla. Suolaista syötävää löytyy, mutta ota omat karkit mukaan.

Särkänniemen valmiiksi vegaaniset vaihtoehdot ravintoloittain (sen tiedon mukaan, joka Särkänniemen omista tiedoista löytyy):

Vegaaniset herkut:
Hattara
Popcorn
Metrilaku original ja salmiakki

Eatshares:
Hampurilainen
Vegedogi
Bowl
Smoothieita
Jäätelöä
Sorbettia

Nakki & nugetti:
Vegenugetit ja ranskalaiset

Rantaterassi:
Vegehodari ja ranskalaiset

Pizzeria Pelle:
Pizzabuffet, yksi vegaaninen pizza (vegejuusto–paprika–vegekebab)

Ravintola Riemu:
Salaattibuffet
Pyörykkäbuffet saatavana vegaanisena falafeleilla

X-BRGR:
Kasvishampurilainen, myös ateriana

Tykkimäki:

Vegaanisen ruoan saatavuus ja merkintöjen selkeys: 1/5
Henkilökunnan tietämys veganismista: 1/5
Vegaanisten makeiden herkkujen saatavuus: 2/5
Yleispisteytys: 1/5

We’re not in Helsinki anymore. Voi lapsuuteni Tykkimäki. Tykkimäen nettisivuilta ei löydy juurikaan tietoa huvipuiston ruokavalikoimasta. Menun ilmoittaa vain yksi ravintola, Raveliini, eikä sen listalta löydy mitään vegaanista. Jopa listan vegesalaatti, joka ainesosien puolesta näyttää vegaaniselta, on merkitty allergeeneiltaan vähälaktoosiseksi. “No, ne ei varmaan vaan ole tässä ilmoittaneet niitä ruokiaan, onhan sieltä pakko jotain löytyä”, ajattelin. LOL NOPE.

Ruokien vegaanisuutta tai allergeeneja ei ole ilmoitettu menuissa ollenkaan. Kasvisruoista Tykkimäeltä olisi saanut vegehodarin, jossa oli ilmeisesti nugetteja välissä, mungopapunugetit (googlasin mikä tämä on, Kespron valikoimasta löytyy laitoskeittiöille tällainen ihme) ja mungopapusalaatin. Minkään näistä vegaanisuutta ei tosin ollut ilmoitettu nettisivuilla tai ravintoloiden menuissa, joten ainoa tapa saada selville olisivatko ruoat olleet meille sopivia olisi ollut jonottaa kassalle. Tämän lisäksi oletan Kustiburgerista saatavan falafelhapurilaisen olevan vegaaninen, mutta en menisi vannomaan. Ja siis: falafelpihvi vegehampurilaisen välissä on tosi early 2000’s, paljon parempia vaihtoehtoja löytyisi nykyään jo helposti.

Hattarakioskit olivat meidän vierailupäivänämme kiinni joka ikinen. Yksi karkkikauppa löytyi ja siellä oli jopa laareissa vegaanikarkkien kohdalla selkeät merkinnät, mutta miltei kaikki karkkilaarit olivat tyhjiä. Vidalin vegaanisia vaahtokarkkeja ja hedelmäkarkkeja oli tosin pusseissa tarjolla, siitä pisteet! Onneksi sen verran vegaanitraumaa edelleen kummittelee takaraivossa (“siellä ei kuitenkaan ole mitään syötävää meille”), että laukun pohjalta löytyy aina pari proteiinipatukkaa. Teimme taktisen muuvin ja riekuimme puistossa aikamme, ja kun tuli ruokailun aika, ajoimme lähimpään mäkkiin syömään.

Yleistuomio: Ota omat eväät, sekä makeat että suolaiset. Tai mene muualle syömään. Tykkimäellä on paljon kirittävää sekä merkintöjen että valikoiman suhteen, tällaisenaan huvipuisto ei ole vegaaniystävällinen.

Vaito, vuusto ja vizza – miksi vegetuotteiden nimillä on väliä?

Kaupallisessa yhteistyössä Oatlyn kanssa.

Voihan vuustokuutio. Tunnen kuinka takaraivoa alkaa kiristää, kun törmään kaupan hyllyllä jälleen kerran typerästi nimettyyn vegaaniseen tuotteeseen. Vuusto, eli vegaaninen juusto, on ehdottomasti inhokkitermini. Muita verenpainetta nostattavia termejä ovat vuffinssi, veikkele ja vizza, eli muffinssin, leikkeleen ja pizzan vegaaniset versiot. Uudet pohjat veti hiljattain Pikku Kakkonen, joka esitteli vegaanisen hampurilaisen, eli vempurilaisen. Please stop! Won’t someone please think of the children!

Sanoilla on väliä. Vuonna 2019 Suomessa käytiin vääntö kasviliha-termistä. Ympäristöterveyshuolto kielsi sanan käytön, sillä sen katsottiin harhauttavan kuluttajia, jotka eivät voineet päätöksen mukaan ymmärtää, että kyseessä ei ollut liha. EU-tasolla taistelua käytiin vegeburgereiden ja nakkien kohtalosta vuoden 2020 aikana. Vegetoimijoiden aktiivisella kampanjoinnilla meppien huomio kuitenkin saatiin herätettyä, ja äänestyksessä vegeburgeri, kasvismakkara, kasvispihvi ja kasvispyörykkä pelastuivat.

Yhtä hyvin ei kuitenkaan käynyt kasvipohjaisille lehmänmaitoa korvaaville tuotteille.

Alkuvuodesta 2021 EU:n trilogit, eli parlamentti, neuvosto ja komissio, käsittelevät muutosesitystä 171. Toteutuessaan se kieltäisi kasviperäisiltä tuotteilta kaiken maitotuotteisiin liitettävän kielenkäytön, pakkaukset sekä kuvituksen. Kansankieliset ilmaukset kuten “kauramaito” tai “kaurakerma” on jo kielletty virallisissa yhteyksissä (se on kaurajuomaa huom. tai tosi kätevästi ilmaistu ruokakerman tapaan käytettävä kauravalmiste).

Tähän asti vegetuotteissa on saanut kuitenkin kertoa sen, mihin niitä voi käyttää. Jos muutosesitys 171 menisi läpi, jatkossa kauravalmisteesta ei saisi kertoa edes sitä, että sitä voi käyttää ruokakerman tapaan. Muutosehdotus kieltäisi toteutuessaan vegaanisten tuotteiden markkinoinnin maitotuotteisiin yhdistettävillä termeillä kuten kermainen, tai faktapohjaisilla toteamuksilla, kuten ei sisällä maitoa tai laktoositon. Kiellettyä olisi myös maitoa visuaalisesti muistuttavien kasvipohjaisten tuotteiden kuvien käyttö, esimerkiksi kasvipohjaisen valkoisen juoman kaataminen murojen sekaan tai valkoinen vaahto cappuccinossa.

Mitäs typeryyttä tämä tällainen on? Muutosesitys 171 on mitä todennäköisimmin maitolobbareiden projekti. Esityksen taustatahot eivät ole selvillä, mutta kun muutosesityksen puolesta äänestettiin ensimmäisen kerran, maitolobbarit iloitsivat asiasta avoimesti. Virallisen selityksen mukaan uudella muutoksella haluttaisiin suojella kuluttajia. Lobbareiden mukaan ihmiset hämmentyvät, jos kasvipohjaista tuotetta verrataan maitotuotteeseen. 

Kaiken maailman käärmeöljykauppiaiden soheltaessa pitkin somea kuluttajia täytyy tietysti suojella harhautuksilta. Jos kukaan ei estäisi, yritykset tietenkin sumuttaisivat ihmiset ostamaan vaikka mitä roskaa, ja on tärkeää säädellä sitä, millaisilla termeillä tai väitteillä asioita saa mainostaa. On tärkeää, ettei tuotteiden esimerkiksi väitetä olevan jotain, mitä ne eivät ole.

Mutta tällaisesta suojelusta ei ole kyse muutosesitys 171:ssä. Kukaan ei nytkään mainonnassa väitä kaurajuoman olevan maitoa, eikä niin haluta tehdä jatkossakaan. Vegaanisille tuotteille haluttaisiin vain reilu mahdollisuus kilpailla avoimilla markkinoilla ilman, että toinen teollisuudenala käyttää EU:ta työkalunaan kilpailun vaikeuttamiseen.
Ainoa mitä ehdotuksella todella halutaan suojella on maitoteollisuus. Mutta mikä on se hinta, joka muutosesityksellä 171 olisi?

Häviäjänä on ilmasto, eli lopulta jokainen meistä

Mitä oudommalta jokin tuote kuulostaa, sitä vaikeampi siihen on tarttua. Sanojen tehtävä olisi tehdä maailmasta ymmärrettävämpi, ei vaikeammin lähestyttävä. Vannoutuneet vegaanit varmasti löytävät haluamansa ruoat riippumatta siitä, millä nimellä niitä kutsutaan.  Mutta minä olen huolestunut fleksaajista.

Kaikkein merkittävintä ja nopeinta muutosta ruokakulttuurissa ajavat nimittäin ne sekasyöjät, jotka nyt valitsevat yhä useammin vegetuotteita eläinperäisten tilalle. Fleksaajien elämä ja kestävät valinnat pitää tehdä mahdollisimman helpoksi, ei vaikeuttaa niitä turhaan. Ja tähän kiteytyy myös se, miksi tämänkertainen maitohulluttelu on niin vaarallista: jos tuotteen nimestä ei ymmärrä mikä se on, eikä paketin kyljessä saa kertoa mihin sitä kannattaa käyttää, vaikeutuu vegeilystä kiinnostuneiden fleksaajien elämä merkittävästi.

Ilmastokriisin maailmassa kestäviä valintoja pitäisi kaikin keinoin helpottaa, ei vaikeuttaa. EU:lla on oma ilmastotavoite, Euroopan vihreän kehityksen ohjelma, joka pyrkii tekemään Euroopasta ensimmäisen hiilineutraalin maanosan vuoteen 2050 mennessä. Tähän tavoitteeseen ei päästä, jos ruoan päästöjä ei saada vähennettyä. EU:n oma ilmasto-ohjelma on ristiriidassa nyt esillä olevan muutosesityksen kanssa. Muutosesitys kieltäisi mainonnassa ja pakkauksissa vegaanisten tuotteiden ilmastopäästöjen vertaamisen maitotuotteisiin, mikä taas vaikeuttaisi ihmisten mahdollisuuksia tehdä ilmastokestäviä valintoja.

Meidän pitäisi olla huomattavasti huolestuneempia planeetan kantokyvystä kuin siitä, vähenevätkö maidontuottajien tulot parempien kasvipohjaisten tuotteiden vallatessa markkinat.

Nyt käydään keskustelua myös siitä, pitääkö kaikilla olla samat säännöt. Eläinperäisten tuotteiden nimet eivät kerro rehellisesti sitä, mitä tuotteet sisältävät. Jos kaurajuomaa ei saa enää esittää valkoisena nesteenä, katsotaanko sitten tarkemmin eläinperäisten tuoteidenkin nimiä? Kelpaako nimeksi enää esimerkiksi nakki? Ehei, rehellinen kuvaus olisi “possua tungettuna suoleensa”. Entäs sitten lihapulla, kun todelllisuudessa kyseessä on kanannahkapulla? Entä pitäisikö reiluuden nimissä lehmänmaitopurkkeihin kirjoittaa: “Tarkoitettu vasikoille, sopii myös osalle ihmisistä ilman vatsaoireita?”

Ihmiset eivät ole tyhmiä. Vaikka lihapullassa on 0 % pullaa ja mummon muusissa 0 % mummoa (toivottavasti), ei kukaan hämmenny nimistä. Hot dogia syödessämme emme ajattele syövämme koiraa ja on selvää, että hedelmäliha on hedelmää, ei eläintä. En myöskään usko, että ihmiset eivät ymmärtäisi juovansa kaurajuomaa, vaikka se olisi pakattu maitopurkkia muistuttavaan tötsään ja siinä lukisi ei sisällä maitoa.

Asiaan ehtii kuitenkin vielä vaikuttaa. Mepit ovat jo äänestäneet muutosehdotuksen puolesta, mutta trilogeissa komissio ja neuvosto voivat vielä pysäyttää sen. Vegeasioita puolustava järjestö ProVeg kerää yhdessä Oatlyn ja Upfieldin kanssa nimiä vetoomukseen, jolla pyritään pysäyttämään muutosesitys 171. Vetoomuksen allekirjoittamiseen kuluu aikaa muutama sekunti ja sen vaikutukset voivat olla valtavat. Jos maitotuotteiden kulutus saataisiin edes puolitettua EU-alueella, ilmastovaikutukset olisivat valtavat. Sitä kohti meidän pitää kurkottaa, ei suojella kuolevaa teollisuudenalaa.

Allekirjoita vetoomus ja jaa linkkiä eteenpäin:

stopAM171.com