Blogi

Vegaaninen nacholasagne paksulla juustokastikkeella

Kaupallinen yhteistyö Pirkka-tuotteiden kanssa

Nachopelti on löytänyt tiensä vuosien myötä moneen ruokapöytään myös Suomessa. Meilläkin se on ollut klassikko viikonloppumättö jo pitkään. Nachopelti saattaa kuitenkin helposti kuivua uunissa. Sitä ongelmaa ei ole tällä mehevällä nachopellin ja lasagnen parhaat puolet yhdistävällä mättöherkulla: täältä tulee nacholasagne!

Nacholasagne on täydellinen jaettava ruoka, jota on helppo muokata ruokailijoiden määrän ja makumieltymysten mukaan. Kokonaan vegaaninen nacholasagne on ihanan juustoisa ja sopii erityisen hyvin niille, jotka kaipaavat sulaneen juuston makua ja tuntumaa myös vegaanisissa ruoissa.

Nacholasagne valmistuu helposti ja nopeasti puolivalmiista ainesosista eikä maustamisen kanssa voi erehtyä. Tämä resepti on loistava myös niille, jotka eivät vielä ole juurikaan tutustuneet vegeruokien maustamiseen, sillä tästä ruoasta ei makua puutu.

Nacholasagne saattaa äkkiseltään kuulostaa erikoiselta yhdistelmältä, mutta itse asiassa se on kahden keittiön täydellinen liitto. Texmexistä ponnistavat nachopellit ovat jo itsessään fuusioruokaa. Texmex tulee sanoista ”texan” ja ”mexican”, eli texmex on yhdistelmä teksasilaista ja meksikolaista keittiötä. Texmex on varsinaista fuusioruokaa, ja se on ollut tärkeänä suunnannäyttäjä siinä, miten erilaisia ruokakulttuureja voi yhdistellä ja löytää niiden avulla aivan uusia ruokainnovaatioita.

Nachot ovat perinteinen texmex-ruokalaji, jossa tortillasipsit kuorrutetaan tyypillisesti juustolla ja jalapenoilla. Pelkät kolmionmuotoiset maissilastut ovat texmexissä tortillasipsejä (tortilla chips) ja meksikolaisessa keittiössä ne tunnetaan nimellä totopos. Tortillasipsejä kutsutaan nachoiksi vasta sitten, kun niiden päälle laitetaan lisukkeet kuten kastikkeet.

Tässä reseptissä yhdistyy italialaisesta keittiöstä lasagnen mehevyys ja juustoisuus, sekä texmexin tulisemmat maut ja nacholasagnen päälle tulevien kasvisten raikkaus. Reseptissä maut tulevat valmiista maustekastikkeista, mutta ne voi toki halutessaan korvata tomaattikastikkeella, jonka maustaa itse. Valmiskastikkeita puoltaa niiden nopeus, helppous ja valmiiksi mietityt maustekokonaisuudet, mutta itse tekemällä saa toki myös herkullisia kastikkeita.

Nacholasagnessa tortillasipsejä käytetään lasagnelevyjen sijaan. Paksun kastikekerroksen alla tortillasipsit pehmenevät lähes laganelevyjä muistuttavaan muotoon, mutta maltillisella paistoajalla niistä löytyy kuitenkin ryhdikkyyttä. Nachopellin rapeutta ei tältä ruokalajilta kannata kuitenkaan odottaa, vaan ottaa nacholasagne herkullisena, uusia makuelämyksiä tarjoavana versiona lasagnesta. Halutessasi annokseen rapeutta voit säästää kourallisen tortillasipsejä ruoanlaitosta ja murentaa ne valmiin annoksen päälle. Kokonaisuuden kruunaavat tomaatit, avokado ja korianteri – niitä voi jokainen lisätä annokseensa oman maun mukaan!

4 annosta
Valmistusaika 35 min, josta uunissa 25 min

Vegejauhiskastike

1 punasipuli 
2 valkosipulin kynttä
1 rs (250 g) Pirkka vegejauhis 
1 ps (n. 28 g) Pirkka tacomausteseosta 
tilkka öljyä
1 prk (300 g) Pirkka valkosipulidippi 
1 prk (230 g) Pirkka tacokastike

Vegaaninen juustokastike

1,5 prk (3 dl) kauraruokakermaa
150–200 g vegaanista juustoraastetta (esim. Porlammin vege plus)
(1 dl ravintohiivahiutaleita halutessasi)

Lisäksi

1 pss (200 g) Pirkka tortillachips
1 rs (250 g) Pirkka miniluumutomaatteja 
1 syöntikypsä avokado 
1 ruukku korianteria
½ lime
öljyä

Valmistus:

  1. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Valmista vegejauhiskastike: Kuori ja pilko punasipuli ja valkosipulinkynnet. Kuumenna öljy paistinpannulla ja kuullota punasipuleita hetki. Lisää valkosipulit ja pyöräytä punasipulin ja öljyn sekaan.
  2. Lisää vegejauhis pannulle ja ruskista. Vegejauhis ruskistuu parhaiten, kun käytät reilusti öljyä ja pidät pannun keskilämmöllä. Lisää tacomauste ja pyörittele jauhiksen sekaan. Lisää valkosipulidippi ja tacokastike, laita liesi pois päältä ja jätä kastike hautumaan siksi aikaa kun valmistelet loput ruoasta.
  3. Sekoita kaikki vegejuustokastikkeen ainekset kulhossa. Ravintohiivahiutaleista saat juustoisaa makua, mutta voit myös jättää ne pois. Vegaanijuustoissa on eroa, osa sulaa huonommin mutta kaurakerma auttaa kaikkien sulattamisessa!
  4. Voitele lasagnevuoka öljyllä. Levitä vuoan pohjalle ohut kerros vegejauhiskastiketta. Ripottele kastikkeen päälle kerros tortillasipsejä ja nosta lusikalla päälle vegejauhis- ja juustokastiketta nokareina. Tee toinen samanlainen tortillasipsikerros ja sen päälle jauhis- ja juustokastikekerros. Ripottele vielä kerros tortillasipejä ja levitä päällimmäiseksi kerros juustokastiketta. Halutessasi rapeutta ruokaan säästä kourallinen tortillasipsejä sivuun.
  5. Kypsennä vuokaa 200-asteisessa uunissa noin 20–25 minuuttia, kunnes ruoka on saanut väriä pintaansa. Vegaaninen juustokastike alkaa kuplia ja ruskistuu paistuessaan!
  6. Lisää kypsän nacholasagnen tai yksittäisten annosten päälle puolitetut miniluumutomaatit, paloiteltu avokado ja korianterinlehdet. Halutessasi murusta yli jääneitä tortillasipsejä annosten päälle tuomaan rapeutta annoksiin.

Vinkki! Pirkan texmex-sarjasta löytyy kastikkeita ja mausteita monessa eri tulisuusluokassa. Tämänkin reseptin tulisuutta on helppo säätää käyttämällä tacomausteseoksen, tacokastikkeen tai tortillasipsien eri variaatioita – vaihtoehtoja löytyy miedosta voimakkaaseen ja tortillasipseistä sekä natural että chili ovat vegaanisia!

Sortaako Helsinki lihansyöjiä?

Helsingin kaupunki tiedotti tänään, että se lopettaa lihan tarjoamisen kaupungin järjestämissä tilaisuuksissa 1.1.2022. Ilmoitus tuli samaan aikaan, kun Glasgow’n ilmastokokous on meneillään. Kokouksessa on vaadittu isoja toimia, jotta ilmaston lämpeneminen hidastuisi nopeasti. Tuoreimman IPCC 2021 -raportin projektioiden perusteella kriittinen 1,5 asteen lämpeneminen saavutetaan 6–11 vuoden sisällä. Teoilla on siis kiire.

Helsingin kaupungin lihattomuuslijaus aiheutti tuoreeltaan – tuskin kenenkään yllätykseksi – valtavan määrän somepaheksuntaa. Lihansyöjien oikeuksien perään penätään ja linjauksen vaikutusta kyseenalaistetaan. Heti tuoreeltaan autoritaarisen populismin kannattajat kyselivät esimerkiksi, miksi kaupungin tilaisuuksissa ei saa tarjota suomalaista lähilihaa, mutta ”kaukaa rahdattuja banaaneja” saa. MTK puolestaan syytti Helsinkiä viherpesusta, koska Maaseudun tulevaisuuden kuvituskuvaan oli löytynyt hiilikasa.

Selvennetäänpä tätä hieman.

Helsingin kaupunki on siis ilmoittanut, ettei sen järjestämissä tilaisuuksissa oletusarvoisesti tarjoilla kuin sesongin mukaista kasvisruokaa ja vastuullisesti pyydettyä kalaa. Kahvimaitona tarjoillaan kaurajuomaa lehmänmaidon sijaan. Jotta teon ilmastovaikutusta voisi arvioida tarkasti, pitäisi tietää ensin kuinka paljon kaupunki tarjoaa ruoka-annoksia vuositasolla. Jos tiedossa olisi aiemmin tarjotun lihan määrä, olisi tästä helppo laskea muutoksesta koitunut ilmastovaikutus. On selvää, että etenkin punaisen lihan vaihtaminen sesongin mukaiseen kasvisruokaan ja vastuulliseen kalaan on merkittävä ilmastoteko. Helsingin tiedotteesta ei käy ilmi, mikä on kaupungin kanta maitotuotteiden käyttöön, mutta jos lihaa ei annoksissa korvata juustolla vaan kalalla ja kasviproteiineilla, on päästövaikutus merkittävä. Sitran mukaan yksilön tasolla sekaruokavalion vaihtaminen kolmeen viikottaiseen kasvisruokapäivään pienentää päästöjä 5 % vuodessa. Säästö vastaa 2800 autoilukilometriä. Kaupungin mittakaavalla teko toki  skaalautuu aivan uusiin sfääreihin.

Banaanit vs. suomalainen liha ei ole mielekäs vertailu sekään. Ruoan hiilijalanjäljestä valtaosa syntyy aina alkutuotannossa. Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että kasvikset ovat vähäpäästöisempiä kuin liha, vaikka liha tuotettaisiin lähellä ja kasvikset tuotaisiin kaukaa. Ruoan hiilijalanjäljestä vain murto-osa tulee kuljetuksesta: esimerkiksi laivakuljetuksen osuus ruoan hiilijalanjäljestä on vain noin 0,2 % koko ruokaketjun ilmastopäästöistä. Lentorahtina kulkee vain pieni osa ruoasta, mutta sielläkin kuljetuksen osuudeksi jää vain noin 5 % ruoan koko hiilijalanjäljestä. Ilmastonäkökulmasta on siis dataan perustuen täysin loogista tarjota banaaneja eikä lihaa.

MTK:n sohaisu ruoan ja energiantuotannon vastakkainasettelulla on yksinomaan laiska. Helsinki on jo ilmoittanut luopuvansa kivihiilen käytöstä, ja on jo aikaistanut esimerkiksi Hanasaaren voimalaitoksen sulkemisen vuoden 2024 loppuun. Kokonaan kivihiilestä Helen luopuu viimeistään 2029. Energiaa ja ruokaa ei ole mitään järkeä asettaa vastakkain. Helsinki ei ole tilanteessa, jossa se voisi valita JOKO kivihiilestä luopumisen TAI lihan tarjoamisen lopettamisen. Helsinki tarvitsee ilmastotavoitteisiinsa päästäkseen MOLEMMAT nämä teot – ja lisäksi paljon muuta. Kivihiilestä luopumiseen verrattuna lihan tarjoamisen lopettaminen on yksinkertainen päätös, jonka voi tehdä välittömästi. Vaihtoehtoisia ruokia meillä on saman tien tukussa, kun taas uudenlaisen energiantuotannon aloittaminen väkisinkin vie kauemmin. Miksei siis tehtäisi ensin niitä ilmastotekoja, jotka ovat vaikuttavia, helppoja ja heti toteutettavissa?

Helsinki ei ole kieltänyt lihansyöntiä kaupunkilaisilta. Kouluissa ja hoitokodeissa lihaa tarjotaan, mutta Helsinki on linjannut puolittavansa niissäkin lihan ja maitotuotteiden tarjoamisen vuoteen 2025 mennessä. Julkisena toimijana kaupungilla on vastuu pyrkiä hiilineutraalia ja hiilinegatiivista elämää kohti. Helsinki on vastuussa nyt kasvaville nuorille helsinkiläisille siitä, että heillä ja kaikilla muillakin on jatkossa elinvoimaisia kaupunkeja, joissa voidaan elää hyvää hiilinegatiivista elämää. Lihan tarjoamisen lopettaminen Helsingin järjestämissä kokouksissa, seminaareissa, työpajoissa ja yleisötilaisuuksissa on juuri sellainen ilmastoteko, jonka kunta voi tehdä nopeasti ja helposti. Sitä ei ole tarkoitettu ainoaksi toimienpiteeksi, mutta sen merkitystä ei voi mitenkään väheksyä, jos tietää alkeellisimpiakaan tosiasioita ilmastoa lämmittävistä teollisuudenaloista.

Helsinki ei syrji tai sorra lihansyöjiä, vaan toimii vastuullisena suunnannäyttäjänä. Jokainen syököön kotonaan mitä haluaa, mutta päästäksemme yhteisiin ilmastotavoitteisiimme, on Helsingin avaus tervetullut konkreettinen ilmastoteko. Kuka lähtee mukaan seuraavaksi? 

Tulossa: Tuulispään eläinkirja

Jos olet seurannut minua pidemmän aikaa, tiedät, että yksi lempipaikoistani maailmassa on eläinsuojelukeskus Tuulispää Somerolla. Tuulispää on entisten maatila- ja tuotantoeläinten turvakoti. Siellä lehmät, siat, kanat, siniketut ja muut eläintuotannosta pelastuneet yksilöt saavat elää loppuelämänsä vapaana kivusta ja vaatimuksesta hyödyttää ihmistä.

Olen käynyt Tuulispäässä ensimmäisen kerran vegaanivuosieni alkutaipaleella ja rakastuin paikkaan välittömästi. Sen jälkeen minulla on ollut Tuulispäässä kummieläin, musta lammas Runo, jota olen käynyt säännöllisesti moikkaamassa. Olen tutustunut Tuulispään filosofiaan ja tyyppeihin, ja Tuulispää esiintyy myös kirjassani Lihan loppu.

Olen miettinyt useamman vuoden ajan, miten voisin tuoda Tuulispäätä vielä isommalle yleisölle tunnetuksi. Noin vuosi sitten asia valkeni: tahdon tehdä aiheesta lastenkirjan! Lastenkirjoissa tuotantoeläimet kuvataan yleensä onnellisina fiktiivisillä maatiloilla, ei eläintuotannon todellisuuden keskellä. Toinen vaihtoehto eläinten kuvaamiseen ovat eläintarinat, joissa eläimet eivät muistuta enää eläimiä vaan ovat jotain Disney-hahmoja hurjine seikkailuineen. Harvoin lastenkirjoissa nähdään eläinten oikeita tarinoita. Sellaisia, joissa eläin saa olla oma itsensä.

En ole koskaan tehnyt lastenkirjoja, mutta elämänfilosofiaani kuuluu ajatus siitä, että lapsille voi ja pitää puhua ihan samalla tavalla kuin kenelle tahansa muullekin. Lapset eivät ole tyhmiä, he eivät vain vielä tiedä kaikkea – ja on meidän aikuisten velvollisuus kertoa. Halusin tehdä kirjan, jossa ei mässäillä eläintuotannon kauheudella, mutta kerrotaan rehellisesti Tuulispään eläinten tarinoita ja se, miten onnekkaita poikkeusyksilöitä Tuulispäässä asuvat eläimet ovat. Haluan tuoda myös lapsille ymmärrystä siitä, että toisenlainen eläinsuhde olisi mahdollinen. Sellainen, jossa me emme näe muita eläimiä hyödyn kautta, vaan kunnioitamme eläimiä niinä yksilöinä joita he ovat.

Otin yhteyttä Tuulispäähän ja ehdotin kirjaa. Siellä onnekseni innostuttiin, joten kehittelin konseptia eteenpäin ja pitchasin aiheen muutamalle kustantamolle. Neuvoteltuani muutaman eri tahon kanssa päädyin tekemään sopimuksen WSOY:n kanssa, jossa kirjasta oltiin superinnostuneita ja sain jopa tutun kustannustoimittajan mukaan kirjaprojektiin! Onnekseni sain mukaan myös juuri sen kuvittajan jota toivoin. Mahtava Anni Nykänen innostui ideasta ja hyppäsi kelkkaan.

Annin aikatauluista johtuen kirjaa saadaan kuitenkin odotella vielä tovi. Tuulispään eläinkirja (työnimi) ilmestyy tällä tietoa keväällä 2023, Tuulispään kymmenenvuotisjuhlavuotena! Olemme käyneet Annin kanssa nyt Tuulispäässä suunnittelemassa kirjaa, valitsemassa kirjan päähenkilöitä ja miettimässä, kuinka tuomme Tuulispään eläintarinat kaikkien lukijoiden iloksi. Olen superinnoissani tästä projektista ja aloittelen kirjoitusprosessin nyt syksyllä muiden töiden ohessa.

Kirjaa odotellessa voit käydä tutustumassa Tuulispäähän mm. Instagramissa tai ottaa vaikka oman kummieläimen!