Blogi

Faktantarkistus: Kaataako Oatly sademetsiä?

Tällä viikolla netissä on levinnyt kuva, joka kertoo kauramaitojätti Oatlyn omistajan kaatavan sademetsiä ja korottavan Ruotsin esikaupunkialueiden vuokria. Pillastuneet vegaanit ja intohimoiset lihansyöjät (hähää! eipäs ollut eettistä se teidän kasvisruokanne!) ovat jakaneet kuvaa tuhatmäärin ja kertoneet vaihtavansa Oatlyn tuotteet milloin mihinkin.

Mitäs täällä tapahtuu? Kaataako Oatlyn omistaja oikeasti sademetsää? Ja miten Ruotsin vuokrat liittyvät mihinkään?
Meemikuvia on kiva tehdä ja kerätä niille klikkejä. Tässäkin tapauksessa on jätetty asian selvittely puolitiehen ja lähdetty hakemaan nopeaa tunnereaktiota. Luulitte olevanne hyviä, olettekin pahoja!

Harhaanjohtava meemikuva perustuu sille, että yhdysvaltalaisen pääomasijoitusyhtiö Blackstonen omistama Blackstone Growth on ostanut osuuden Oatlyn osakkeista. Blackstone on maailman suurimpia rahoitusalan yrityksiä. Vuonna 2017 sen liikevaihto oli reilut 7 miljardia yhdysvaltain dollaria. Pelkästään vuonna 2016 Blackstone teki 26 yrityskauppaa. Blackstonen koko geimi on ostaa ja myydä yrityksiä, sijoittaa rahaa lupaaviin yrityksiin ja saada ne kasvamaan mahdollisimman suuriksi. Se on kylmää bisnestä. Matematiikkaa, jossa halutaan sijoitetuille rahoille mahdollisimman suuri kasvu. Blackstone Growth keskittyy sijoittamaan nopeasti kasvaville teollisuudenaloille. Sen toiminnassa ovat mukana muun muassa Oprah Winfrey ja Natalie Portman.

Kuten kaikki suuremmat kasvuyritykset, myös Oatly kerää rahaa rahoituskierroksilla eri sijoittajilta. Heinäkuussa 2020 rahoituskierroksella rahoittajaksi lähti Blackstone Growth. Blackstone Growthista tuli rahoituskierroksen myötä Oatlyn vähemmistöomistaja. Vuonna 2019 Oatlyn liikevaihto oli 200 miljoonaa dollaria. Heinäkuussa rahoittajat lisäsivät pottiin 200 miljoonaa lisää. Pääoma moninkertaistui kertarysäyksellä, sillä liikevaihto ei ole sama asia kuin pääoma. 200 miljoonalla Blackstone Growth sai noin 10 % omistuksen Oatlyn osakkeista. Sellaisella omistuksella ei saa juuri sananvaltaa yrityksen toiminnassa. Eikä Blackstone Growth siihen ole osoittanut kiinnostustakaan. Se sijoittaa Oatlyyn, koska yritys tuottaa.


Mihin Oatly tarvitsee lisää rahaa? Mihin nyt sijoitetut rahat menevät?

Kasvimaidot vievät aggressiivisesti tilaa eläinperäisiltä maidoilta. Pelkästään vuonna 2018 Yhdysvalloissa lehänmaidon myynnistä suli pois miljardi dollaria kuluttajien siirtyessä kasvimaitoihin. Oatlyn on ollut vaikea saada jalkaa oven väliin kilpailluille Yhdysvaltojen markkinoille. Uuden rahoituksen tarkoituksena on saada Oatlylle lisää tuotantoa, luoda työpaikkoja Eurooppaan, Yhdysvaltoihin ja Aasiaan. Oatly pyrkii avaamaan uusia tuotantolaitoksia eri puolille maailmaa, jotta sen tuotteet olisivat paremmin saatavissa kaikkialla. Rahaa käytetään myös uusien tuotteiden kehitykseen. Oatly ilmoittaa pyrkimyksekseen kestävämmän ruokakulttuurin luomisen ja planeetan tulevaisuuden turvaamisen.

Onko sillä väliä, miten tällainen pyrkimys rahoitetaan? Oatlyn toimitusjohtaja Toni Pettersson kertoo Blackstone Growthin valikoituneen partneriksi “because of their tremendous resources and unique reach.” Valtavat resurssit = rahaa. Pettersson jatkaa, että Blackstonen kaltaisen sijoitusyhtiön kiinnostus Oatlysta on selkeä merkki siitä, että maailma on suuntaamassa uuteen, kestävämpään suuntaan. Tästä trendistä on merkkejä kaikkialla sijoitusmaailmassa. Yhä useampi sijoittaja haluaa sijoittaa nimenomaan vastuullisiin tuotteisiin. Se ei johdu siitä, että pääomalle olisi yhtäkkiä herännyt korkea moraali, vaan siitä, että vastuullisuus on hyvää bisnestä. Kun kuluttajat vaativat läpinäkyvyyttä ja oikeita tekoja vihrerpesun sijaan, on pääomalle kannattavaa sijoittaa rahat yrityksiin, jotka mielletään vastuullisiksi.

Mutta onko Oatly enää vastuullinen, jos se ottaa rahaa Blackstone Growthilta? Entäs ne sademetsät ja Ruotsin vuokrat?

Oatlyyn sijoittanut Blackstone Growth on siis osa Blackstone-yhtiötä. Mutta vain pieni osa. Blackstonen yhteys sademetsän tuhoamiseen perustuu uutiseen, joka kertoo Blackstonen suoraan omistavan kymmenen prosentin osuuden yrityksestä, joka rakentaa valtatietä Amazonin sademetsään. Tieprojektiin osallistuu myös toinen yritys, josta Blackstone omistaa 40 %.

On perseestä rakentaa tietä sademetsään, tietysti. Mutta Amazonin kaataminen on itse asiassa hyvin monen mutkan ja dollarin päässä Oatlysta. Yksi maailman suurimmista pääomasijoittajista sijoittaa molempiin. Siinä koko yhteys.

Ja ne ruotsalaisten vuokrat sitten. Blackstone on yksi maailman suurimpia kiinteistöomistajia. Sen kiinteistöjen arvo on noin 154 miljardia yhdysvaltain dollaria. Blackstone omistaa kiinteistöjä mm. Ruotsissa. Vuokranantajana Blackstonea on muun muassa syytetty vuokralaisten häätämisestä, jos vuokrat jäävät rästiin. Se ei tietenkään ole ok, mutta mitä muuta kasvottomalta pääomasijoitusyhtiöltä voi odottaa?

Iso kuva vai tunteellinen valinta?


Eläisimmepä jo täydellisessä maailmassa, jossa jokainen yritys toimii vastuullisesti, kestävästi ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden periaatteiden mukaan! Olisipa kapitalismi kaatunut ja tuotteet tuotettaisiin reilusti ja kestävästi! Vielä ei olla kuitenkaan siellä. Tietenkään Blackstonen ei pitäisi kaataa sademetsää tai häätää vuokralaisia, mutta niin kauan kuin Oatly toimii kapitalistisessa järjestelmässä, sille jää vähän vaihtoehtoja. Kannattaa muistaa, että Blackstone Growth ei olisi heittänyt Oatlyyn sijoittamaansa rahaa roskiin, jos Oatly ei olisi ottanut sitä vastaan. 200 miljoonaa olisi sijoitettu jonnekin muualle, eikä ole mitään takeita siitä, ettei sitä olisi sijoitettu vauhdittamaan esimerkiksi ongelmissa räpiköivää eläinteollisuutta. 200 miljoonaa Oatlylle on pois jostain muusta.

Ja mitkä ovat vaihtoehdot? Olisivatko nyt suuttuneet kuluttajat ostaneet Oatlya 200 miljoonan pääoman edestä, jos Blackstonen sijoitusta ei olisi otettu vastaan? Olisiko Oatlyn tuotanoa voitu skaalata niin paljon, että kasvu olisi edes mahdollinen? Blackstonen rahoituksen avulla Oatly leviää yhä useamman marketin hyllylle ympäri maailman.

Kuluttajalla ei ole epätäydellisessä maailmassa kuin keskinkertaisia ja huonoja vaihtoehtoja. Yhtään kauramaidon tuottajaa ei omista 100 % vegaaninen ja vastuullinen yritys. Valion omistavat suomalaiset maidontuottajat ja kaikki tuotot menevät osuuskuntien kautta maitotiloille. Plantin takana on pääasiassa maitotuotteita tuottava norjalaisomisteinen Kavli, Kaslinkin takana on 1,6 miljardin euron liikevaihtoa pyörittävä Fazer.

Kuluttajalle jää valta päättää, minne euronsa kantaa. Mitä tahansa tuotteita saa olla ostamatta, mutta valinnat kannattaa tehdä perusteellisen tiedon, ei meemikuvien pohjalta tai fiiliksellä. Ei myöskään kannata liioitella oman ostokäyttäytymisen merkitystä isossa kuvassa – ihminen saa osaa aika monta litraa kahvimaitoa, ennen kuin se kerryttää yritykselle 200 miljoonaa pääomaa. Iso kuva unohtuu helposti keskellä tunnekuohua. Sademetsä herättää tietysti tunteita. On helppo raivostua sademetsien puolesta ennen kuin asiaa edes tutkii perusteellisemmin, mutta kannattaa miettiä kenen laariin kohut satavat. Onko voittajana lehmänmaitobisnes, jos kuluttajat mutulla irtisanoutuvat kasvimaitobrändistä?

Blackstone Growthin raha Oatlylle ei ehkä tule miellyttävimmistä mahdollisista lähteistä, mutta valitettavasti isot rahasummat harvoin tulevat. Ainakin voidaan olla tyytyväisiä siitä, että nyt raha käytettiin Oatlyn toimintaan eikä sademetsien raivaamiseen. Uuden rahoituksen turvin Oatly voi kasvattaa markkinaosuuttaan Yhdysvalloissa ja Aasiassa. Se tarkoittaa vähemmän juotua lehmänmaitoa, vähemmän ilmastopäästöjä, vähemmän eläinten kärsimystä ja kuolemaa ja vähemmän rahaa eläinteollisuudelle.

Oikeasti köyhä

Kunnat ovat alkaneet jakaa vähävaraisille maksuttomia kasvomaskeja. Se on herättänyt keskustelun siitä, mistä köyhän tunnistaa. ”Ainakin Kymenlaaksossa on havaittu, että maskeja ovat hakeneet myös muut kuin vähävaraiset ihmiset”, todettiin Ylen uutisessa tällä viikolla.

Eteen päin lukiessa kuitenkin huomaa, ettei väitteelle ole mitään perusteita. Ei, Kymenlaaksossa ei ole havaittu tällaista, mutta kytätty on. Maskien jakamisen yhteydessä ei kerätä ihmisten henkilötietoja tai kysellä todisteita tuloista. Maskeja jakanut henkilökunta sanoo ”tunnistaneensa maskijonoista samalla paikkakunnalla asuvia ihmisiä, jotka eivät ole vähävaraisia.” Yhden pariskunnan on jopa nähty hyppäävän Volvoon maskit haettuaan!

Mitä täällä tapahtuu? Tiedämme, että koronakevään ja kesän aikana monien perheiden tulotaso on romahtanut. Yrittäjät ovat joutuneet sulkemaan ovensa, työntekijöitä on lomautettu ja irtisanottu. Ovatko maskinjakajat todella perillä jokaisen henkilökohtaisesta tilanteesta? Onko varmaa, ettei ”samalla paikkakunnalla asuvien ihmisten” tuloissa ole tapahtunut muutosta koronan vuoksi? Pitääkö mahdollisesti työttömäksi jääneiden ihmisten ensin myydä auto, ennen kuin saavat hakea parin kympin maskipaketin ilmaiseksi?

Tällainen uutisointi olettaa, että köyhyyden voi nähdä päälle päin. Köyhällä ei voi olla siistejä vaatteita. Kunnon köyhä on Tenavien Rapa-Ripa, jonka perässä kulkee aina pölypilvi täynnä syöpäläisiä. Köyhä tuskin kampaa tukkaa, köyhän lapsella valuu nenä jota niistetään hihaan. Köyhä ei tule paikalle autolla vaan polvillaan raahautuen, varpaat kengänkärjestä pilkottaen. Köyhällä on 80-luvun vaatteet, paitsi jos niissä on Disney-kuvioita, jolloin kyseessä ei ole köyhä vaan hipsteri. Köyhä ei voi olla tuttu.

Ylen jutussa päivitellään myös sitä, kuinka ruoka-apua voi myös hakea kuka tahansa. ”Käytännössä Helsingissä on pystynyt kuutena päivänä viikossa hankkimaan itselleen ilmaiset ruokatarvikkeet halutessaan”, sanoo diakonissajohtaja Matti Helin. Helsingissä on jutun mukaan harkittu avuntarvitsijoiden haastattelua ja rekisteröintiä. Siihen ei ole kuitenkaan lähdetty.

Me elämme keskellä ennenäkemätöntä pandemiaa. Ihmisten arki on muuttunut nopeasti, osalla hyvin radikaalisti. Tulot putosivat, menot jäivät tai jopa kasvoivat. Lapset piti yhtäkkiä ruokkia kotona viisi kertaa päivässä. Ruoka-avun piiriin putosi paljon uusia perheitä, erityisesti edustettuina olivat nuoret äidit, joilla on useampia lapsia. Ruokakassin jonottaminen etenkään korona-aikaan ei ole jännä ajanviete, jota ihmiset muuten vain harrastaisivat. Esimerkiksi Helsingin Kontulassa huhtikuussa 200 ihmistä jonotti ruoka-apua ilman turvavälejä. Luuletteko, että sinne menee joku huvikseen?

Hyvä on. Voi olla, että sekä ruoka-avun että ilmaisten maskien perässä voi tietysti aina olla joku yksilö, joka pystyisi ostamaan tuotteet itsekin. Mutta mitä sitten? Suurempi vaara on, että tunnistamisen, häpeän tai rekisteröinnin pelossa joku apua tarvitseva jättää hakematta sitä. Jos rekisteröintejä alettaisiin tehdä, vaarantaisi se koko avustusjärjestelmän. Osa ihmisistä ei eri syistä halua tai voi joutua erilaisiin rekistereihin. Mutta apu kuuluu sivistysvaltiossa kaikille.

Köyhyys eivät näy päälle. Tuttujen kyttääminen maskijonosta tai avuntarvitsijoiden autojen syynäys ovat pikkumaista ja ääliömäistä toimintaa. Se ei eroa siitä, kuinka rasistit ihmettelevät pakolaisten älypuhelimia. Olemme tilanteessa, jossa jokainen käytetty maski voi hillitä koronan leviämistä. Jos sotealan työntekijät repostelevat kovaan ääneen mediassa tarkkailevansa näkyykö maskijonoissa tuttuja, kynnys hakea välttämättömiä suojavarusteita kasvaa. Jos ihmistä luullaan hyvätuloikseksi ja perhe on esimerkiksi koronan vuoksi tipahtanut vähävaraiseksi, voi tilanne hävettää jo valmiiksi. Siinä ei tarvita enää ketään kyttäämään ja arvuuttelemaan, ovatkohan nuo oikeasti köyhiä.

Nyt kasvatetaan tulevaisuuden kasvissyöjiä

Syyskuun alussa ilmestyy minun ja Chocochili-blogin Elina Innasen Lapsiperheen vegaanikeittokirja. Kirjasta löytyy kuuden viikon kiertävä arkiruokalista, ideoita aamupalalle, tietoa lasten ravitsemuksesta sekä vinkkejä valikoivien lasten vanhemmille. Yhteensä kirjassa on 76 reseptiä, joista löytyy sekä lapsiperheiden klassikkoruokia vegaanisina versioina että uusia makuja maailmalta. Suunnittelimme kirjan ruokalistan yhdessä Elinan kanssa, mutta reseptit ovat Elinan käsialaa. Itse vastaan kirjan tieto-osioista ja pedagogisesta näkökulmasta.

Mutta miksi Lapsiperheen vegaanikeittokirja? Ensinnäkin siksi, että tällaiselle kirjalle oli valtava kysyntä. Olen toiminut vegaanituutorina Vegaanihaasteessa ja yksi yleisimmistä kysymyksistä aloittelevilta vegaaneilta oli se, miten lapset saisi syömään enemmän kasvisruokaa. Chocochililtä puolestaan toivotaan jatkuvasti koko perheelle maistuvaa, helppoa ja nopeaa arkiruokaa.

Suomessa on valtava määrä sekasyöjiä, jotka haluavat vähentää lihankulutusta ja etsivät arkiruokailuun vaihtoehtoja kasvisruoan maailmasta. Jokainen kasvattaja tietenkin toivoo, että lapset söisivät terveellistä, täysipainoista ruokaa. Huoli lapsen ruokavalion yksipuolisuudesta on varmasti monissa perheissä tuttu. Lapsilla kun tuppaa elämän varrella olemaan vaiheita, joiden aikana kaikki kyseenalaistetaan. Jossakin vaiheessa ainoa hyväksyttävä kasvis saattaa esimerkiksi olla peruna, toisessa vaiheessa taas lapsi suostuu syömään vain ruokia, jotka eivät koske toisiinsa. Kaiken vaiheilun keskellä seilaa kasvattaja, joka huolehtii siitä, kasvaako lapsi, onko hän nälissään, saako kaikki tarvittavat ravintoaineet ruoasta. Kaikki me tiedämme, että kasviksia pitäisi syödä valtava määrä, mutta joskus on taistelun takana upottaa lapseen edes se yksi kurkkusiivu. Kirjamme toivottavasti auttaa tässä pulmassa. Reseptien ohessa puhutaan myös sekä lasten että aikuisten suhteesta ruokaan ja annetaan ideoita siihen, kuinka lasta voi auttaa muodostamaan terveen suhteen ruokaan.

Mutta vielä merkittävämpi syy minulle kirjan tekemiseen oli huoli ilmastokriisistä. Me kasvatamme lapsia maailmaan, jossa ilmastokriisi tulee iholle yhä konkreettisemmin. Jokainen kasvattaja on joutunut sen faktan eteen, ettemme voi täysin suojella lapsiamme muuttuvan ilmaston vaikutuksilta. Me olemme joutuneet vastaamaan kysymyksiin siitä, nouseeko meren pinta, miksei talvella sada enää lunta, miksi kesällä on niin kuuma. Samalla olemme katsoneet siihen maailmaan, jota lapset eivät vielä näe. Olemme kuvitelleet maapallon vuonna 2080. Emme ole pitäneet näkemästämme.

Vaikka emme voi täysin suojella lapsia ilmastokriisin vaikutuksilta, on meillä vastuu tehdä parhaamme ja minimoida aiheuttamamme haitta. On selvää, ettei ruoantuotanto sellaisena kuin se tällä hetkellä käsitetään, voi jatkua kovin paljon kauemmin. Vuonna 2050 maailman väkiluku hipoo jo kymmentä miljardia. Tällaista ihmisjoukkoa ei voida ruokkia lihalla, sillä lihantuotanto on tehotonta. Me emme voi tuhlata planeetan resursseja kasvattamalla ensin pelloilla soijaa ja syöttämällä sitten soija toisilla pelloilla seisoville lehmille. Tulevaisuudessa kaikkien ruokavalio tulee olemaan yhä kasvispainotteisempi. Kasvattajat tekevät vastuullisen ja tulevaisuuteen katsovan teon, jos opettavat lapsensa syömään monipuolista kasvisruokaa pienestä pitäen.

Se, mikä koetaan normaaliksi, on jatkuvassa muutoksessa. Muutaman vuosikymmenen päästä kasvispainotteinen ruokavalio tulee olemaan normi, ja jos lihaa vielä syödään, on se poikkeus. Uudet pohjoismaiset ravitsemussuositukset julkaistaan vuonna 2022. Niiden ytimessä on EAT-Lancetin planetaarinen ruokavalio. Ruokavalio, joka olisi hyväksi niin planeetan kuin ihmistenkin terveydelle sisältää nykyiseen verrattuna puolet enemmän kasviksia ja puolet vähemmän lihaa. Me kasvatamme nyt sukupolvea, jonka arkitodellisuus tulee eroamaan omastamme merkittävästi. Me kasvatamme kasvissyöjien sukupolvea.

Tulevaisuuden kasvissyöjien kasvattaminen on asennelaji. Lapset katsovat meihin aikuisiin ja luottavat siihen, että me ohjaamme oikealle polulle. Meillä on vastuu jättää planeetta mahdollisimman hyvässä kunnossa seuraavalle sukupolvelle. Jos asennoidumme aikuisina kasvisruokaan mahtavana juttuna, jossa on paljon mahdollisuuksia herkutteluun, eivät lapsetkaan kasva vegevihamielisiksi aikuisiksi. Lapsiperheen vegaanikeittokirja tarjoaa mahdollisuuden helppoon, herkulliseen ja terveelliseen arkiruokailuun. Ruoka on kasvatusta siinä missä yhteiset leikit ja huolenpitokin. Toivon, että mahdollisimman moni aikuinen löytää kirjasta inspiraatiota tulevaisuuden kasvissyöjien kasvattamiseen.


Lisää ruoantuotannon tulevaisuudesta voit lukea syksyllä 2019 julkaistusta kirjastani Lihan loppu.