Blogi

Digiliha tuottaa enemmän päästöjä kuin paloiksi hakattu sika

Suvi Auvinen 02/03/2023

Olisitko uskonut, että vegaanit tulevat cancelöimään jopa virtuaaliset lihat? Oh well, don’t believe me, just watch.

Eilen sianlihantuottajien omistama HK Scan julkaisi yhdessä mainostoimisto SEKin kanssa tehdyn mainoshassuttelun: metavurstin. Hassu läppä oli siis se, HK:n meetvurstista on tehty NFT-teoksia, ja näin ollen HK:n metukka on ”metaversumin ensimmäinen meetvursti”. Tää oli se kohta, jossa oli tarkoitus nauraa.

Miksi en vain sivuuta tätä jälleen yhtenä mauttomana lihamainoksena? Miksi en suhtaudu tähän vain sellaisena lihateollisuuden kuolonkorinana, jota se väistämättä on? Miksi jaan mainosta ja sitä kautta annan sille lisää näkyvyyttä?

Koska tässä yhdistyy monta asiaa, joita ei välttämättä tule ensin ajatelleeksi.
Koska ilmastolaskentanörttinä rakastan kaivella numeroita.
Ja koska ihmiset eivät hahmota yleensä sitä, millä ilmastoasioilla on väliä ja millä ei.

  1. Keksitte sitten tavan tuottaa lihalla vielä vähän lisää päästöjä

Me ihmiset sorrumme usein helposti ajattelemaan, että mikä tahansa digitaalinen on kestävää, vastuullista ja muutenkin tosi jees. Erilaiset valistuskampanjat ovat opettaneet meidät lopettamaan turhien dokumenttien printtaamisen, olemme tulleet kuluttajina kriittisiksi, emmekä halua täyttä nurkkiamme ja elämäämme kertakäyttöisellä romulla. Vaikka nämä ovat hyviä kehityssuuntia, ajattelee moni samalla, että kaikki digitaalinen on automaattisesti parempaa ympäristölle ja ilmastolle kuin fyysiset esineet. Niinhän se ei ole.

Tällä hetkellä datakeskukset käyttävät 3 % maailmassa kulutetusta sähköstä. Se ei toki kokonaisuudessaan ole paljon (vertailuna: ruoantuotanto tuottaa kolmanneksen maailman päästöistä ja eläintuotannon osuus ruoantuotannon kokonaispäästöistä on 60–70 %). Mutta erilaiset teknologiset sovellutukset tuottavat eri verran päästöjä. 

Erityisen energiaintensiivistä on lohkoketjun käyttö. HK:n metavurstit ovat NFT-teoksia, eli lohkoketjuun lisättäviä digitaalisia taideteoksia. HK on luonut näitä NFT:itä viisi kappaletta. Yhden NFT:n lisääminen lohkoketjuun tuottaa noin 83 kiloa hiilidioksidipäästöjä, ja elinkaarensa aikana keskiverto NFT tuottaa hiilidioksidipäästöjä 211 kiloa.

HK ilmoittaa, että kiloon meetvurstia käytetään 1,25 kiloa lihaa. Yksi kilo meetvurstia tuottaa siis noin  6 kiloa hiilidioksidipäästöjä. Yksi virtuaalimetukka tuottaa siis päästöjä 35 kertaa enemmän kuin kilo meetvurstia. Viisi NFT-metavurstia tuottaa hiilidioksidipäästöjä yli tonnin. Ei nyt maailman mittakaavassa valtava määrä, mutta mainoskampanjalle aika paljon, eikä tässä tietenkään ole vielä laskettuna mukaan esimerkiksi digipintoja joilla mainosta esitetään.

  1. Tarvitseeko metaverse lihansyönnin normalisointia?

I get it, mainosveijojen työtä on myydä mitä tahansa paskaa, mistä asiakas sattuu maksamaan. Tuntuu kuitenkin aika uskomattomalta, että vielä tänä päivänä löytyy alalta joku niin rahanahne mulkku, ettei millään aikamme ilmiöllä ole mitään väliä, jos sikatilallisten rahakirstu on auki. Ilmaston lämpenemisessä yksi merkittävimpiä syyllisiä on eläinteollisuus. 1,5 asteen lämpenemisen raja on jo menetetty. Suomessa ilmasto on lämmennyt jo yli 2 astetta, ja globaalisti nykymenolla kolkutellaan 3 asteen lämpenemisen rajapyykkiä. 3–5 asteen lämpeneminen tarkoittaa mm. noin kahta miljardia ilmastopakolaista ja peruuttamattomia muutoksia planeetan elinkelpoisuudelle. Kuinkakohan monen euron arvoista on vetää planeetan tulevaisuus alas vessasta? Paljonko mainosveijon sielu maksaa?

Kampanjasivulla kirjoitetaan ”Me suhtaudumme leikkeleisiin suurimmalla mahdollisella intohimolla, eikä tämä intohimo tunne rajoja.” Ei näköjään, esimerkiksi hyvän maun tai planeetan kantokyvyn rajoja. Metaversumi on aika tehokkaasti vielä irrallaan eläinten hyväksikäytöstä. Se on yksi niitä harvoja paikkoja, joissa muunlajisten eläinten ruumiita ei ole ripoteltu kaikkialle, mitä valo koskettaa. Fyysisessä toimintaympäristössämme eläimiä löytyy huonekalumaaleista, betonista, liimasta, tietenkin ruoasta ja vaatteista. Ihmiskunnalla olisi tulevpalava (pun intended) kiire irrottautua eläintuotannosta. Sen sijaan, että eläintuotannon asemaa kyseenalaistettaisiin, tuodaan tällä kampanjalla silvotut eläimet myös metaversumiin.



Kaikkea mitä voi tehdä, ei kannata tehdä. Ei, vaikka joku olisi valmis maksamaan siitä. Alankomaissa lihamainonta on kielletty jo useammissa kaupungeissa, ja EU:ssa ajetaan eteenpäin niin yritysvastuulakia kuin vaatimusta siitä, etteivät pahimmat saastuttajat saisi enää mainostaa tuotteitaan vapaasti. SEKin ja HK:n reh reh -kampanja menee täysin vastaan yleisiä globaaleja trendejä. Harvoin enää näkee mainoksia, jotka ovat niin sokeita tulevaisuuden uhkakuville ja yleiselle järjelle kuin tämä kökkäre. Mutta mikäs siinä, jos minkäänlaista vastuullisuuslinjausta tai tulevaisuuskuvaa ei ole, vaan ainoa toimintaa ohjaava tekijä ovat eurot. Voin sanoa, että sitä rautaa ei ihan hirveästi ole kyllä enää taottavana, mutta jollekinhan ne verirahat näemmä kelpaavat niin kauan kuin niitä on jaossa.

Eipä siinä, virtuaalimetukkaa naamaan ja mopolla alas jyrkänteeltä. Toisenlainenkin maailma olisi kuitenkin mahdollinen.

Artikkelin kuvituskuva on screenshot kampanjan sivuilta.

”Jauhojengi” on ennen kaikkea journalismin kauhea epäonnistuminen

Suvi Auvinen 19/08/2022

Eilen Iltalehden levittämä video Sanna Marinista kotibileissä lähti kierroksille, kun perinteinen media yritti kilpailla vauhdissa sosiaalisen median kanssa. Journalismia ja somea kuitenkin erottaa se, että journalismissa uutisoitavat jutut taustoitetaan ja tarkastetaan hyvin, eikä vain levitetä materiaalia sen lähteitä ja taustoja tarkistamatta ja arvioimatta, kenen intressi voi olla uutista levittää. Iltalehti heitti kaikki journalismin periaatteet romukoppaan huomatessaan, että videolla ja siitä repäistyillä, täysin keksityillä ja harhaisilla johtopäätöksillä, voidaan haravoida valtava määrä klikkejä lehden sivuille. Enemmän klikkejä, enemmän mainoseuroja, hiiteen totuus!

Olemme vuorokaudessa oppineet, että Ylilauta oli mitä ilmeisimmin koko ”jauhojengi”-termin takana ja tietoisesti lähti masinoimaa siitä kohua Twitteriin. Iltasanomat valitettavasti klikinhimoissaan nieli syötin ja toisti Ylilaudan fabrikoimat väitteet lähes sellaisinaan. Muut mediat lähtivät mukaan myllytykseen, kun Iltasanomien juttu lähti leviämään. Päivän edetessä vakavamminotettavat mediat kuitenkin alkoivat perääntyä jutusta. Muun muassa Helsingin Sanomat uutisoi eilen ensin siitä, että videolla puhuttaisiin ”jauhojengistä”, mutta poisti virkkeen myöhemmin jutustaan vähin äänin ja ilmoittamatta muutoksesta jutun lopussa, vaikka tämä on yleinen tapa ja tätä myös vaaditaan journalistin ohjeessa. Journalistin ohjeiden kohta 20 velvoittaa oleellisten asiavirheiden välitöntä korjausta ja sanoo: ”Verkossa olennaisen virheen korjaamiseksi ei riitä virheellisen tiedon tai jutun poistaminen, vaan yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu.” Toisin kuin YLE, lisäsivät Helsingin Sanomat ja Iltalehti juttujensa loppuun tiedon muutoksesta vasta monta tuntia muutoksen jälkeen. Tätä kirjoitettaessa Iltalehden päätoimittaja väittää Twitterissä, ettei juttuun tehty muutos ole oleellisen asiavirheen korjaus.

Nyt ollaan siis tilanteessa, jossa Suomen pääministeriä vaaditaan huumetesteihin siksi, että äärioikeistolaiset trollit saivat syötettyä journalistiselle medialle uutisankan. Iltalehti on mennyt paniikkivaihteelle ja julkaisee nyt samaa videota uudestaan hidastettuna, leikeltynä ja myös ”nimettömänä pysyttelevän ääniteknikon” analysoimana, jottei joutuisi myöntämään virheitään. Ja ei edes aloiteta siitä, että yksityiseltä tililtä otetun videopätkän levittäminen on mitä todennäköisimmin tekijänoikeusrikkomus tai siitä, ettei ”jauho” ole mitään huumeslangia pitkään alalla toimineiden poliisin tutkijoiden tai asianajajien mukaan.

Iltalehti on keltaiseen lehdistöön kuuluva tabloid, joka kalastelee klikkejä kyseenalaisin keinoin. Vaikka Iltalehteä pitäisi kuinka kyseenalaisena roskalehtenä, sen toimittajia kuitenkin sitovat journalistin ohjeet ja se kuuluu julkisen sanan neuvostoon. Iltalehdellä on aivan eri tavalla uskottavuutta ja painoarvoa kuin vaikkapa yksittäisillä twiittaajilla. Journalistisesta mediasta jutun lukeminen on tarkoittanut sitä, että joku on tarkistanut jutun lähteet ja siinä esitetyt väitteet – mitä journalistiselle medialle jää, jos tästä luovutaan? Jokainen tekee joskus kiireessä virheitä, mutta tällä kertaa kyse on vakavasta asiasta, jonka pohjalta kansainvälinen media nyt väittää Sanna Marinin käyttävän kokaiinia.

Jos suomalaiseen lehdistöön vaikuttaminen on näin helppoa, olemme täysin polvillamme deep fake-videoiden ja koordinoidun informaatiovaikuttamisen edessä. Elämme ylipäätään länsimaisessa yhteiskunnassa suurta luottamuskriisin aikaa. Ihmiset eivät luota poliitikkoihin, mediaan tai edes toisiinsa yhtä paljon kuin ennen, ja rakoileva luottamus saa meidät toimimaan typerästi ja vaikeasti ennakoitavasti. Se taas tekee demokratiasta ja yhteiskunnistamme haavoittuvaisia. Tuore osoitus siitä, mitä käy yhteiskunnille luottamuksen murentuessa, on esimerkiksi Yhdysvaltain kongressitalon valtaus alkuvuodesta 2020, ja koronarokotetta vastustavien salaliittoteoreetikoiden onnistuminen tappavan agendansa levittämisessa väestön keskuudessa myös Suomessa viime vuosina. Medialla ei ole yksinkertaisesti varaa nakertaa tätä luottamusta enää yhtään, ei tällaisilla typerillä virheillä, joita ei suostuta korjaamaan ja oikaisemaan.

Median ja yksittäisten journalistien ylpeys ei saa tulla vapaan ja luotettavan tiedonvälityksen tielle. Virheitä tekee työssään jokainen, mutta vastuullinen media kertoo rehellisesti kun moka on käynyt ja oikaisee virheensä. Nyt kuitenkin asian uutisoineen lehden toimittaja selittää Twitterissä huumeteorian tueksi sitä, että videolla näkyy epäilyttävän vähän tyhjiä pulloja ja laseja, joten tokihan siellä on huumeita käytetty.

Journalismi ei voi kilpailla somen kanssa samoilla säännöillä ja samalla logiikalla. Faktojen tarkistaminen ja taustoittaminen vie aikaa. Nyt tätä taustatyötä ei ole tehty, vaan ”I did my own research”-pohjalta on levitetty videota vain klikkien toivossa. Suomalainen media ei saa luopua sille tärkeimmistä arvoista ja periaatteesta vain muutaman lisämainoseuron tähden. Nyt aiheutettua haittaa yhteiskunnalle ei nimittäin voi helposti rahassa mitata.

Sortaako Helsinki lihansyöjiä?

Suvi Auvinen 02/11/2021

Helsingin kaupunki tiedotti tänään, että se lopettaa lihan tarjoamisen kaupungin järjestämissä tilaisuuksissa 1.1.2022. Ilmoitus tuli samaan aikaan, kun Glasgow’n ilmastokokous on meneillään. Kokouksessa on vaadittu isoja toimia, jotta ilmaston lämpeneminen hidastuisi nopeasti. Tuoreimman IPCC 2021 -raportin projektioiden perusteella kriittinen 1,5 asteen lämpeneminen saavutetaan 6–11 vuoden sisällä. Teoilla on siis kiire.

Helsingin kaupungin lihattomuuslijaus aiheutti tuoreeltaan – tuskin kenenkään yllätykseksi – valtavan määrän somepaheksuntaa. Lihansyöjien oikeuksien perään penätään ja linjauksen vaikutusta kyseenalaistetaan. Heti tuoreeltaan autoritaarisen populismin kannattajat kyselivät esimerkiksi, miksi kaupungin tilaisuuksissa ei saa tarjota suomalaista lähilihaa, mutta ”kaukaa rahdattuja banaaneja” saa. MTK puolestaan syytti Helsinkiä viherpesusta, koska Maaseudun tulevaisuuden kuvituskuvaan oli löytynyt hiilikasa.

Selvennetäänpä tätä hieman.

Helsingin kaupunki on siis ilmoittanut, ettei sen järjestämissä tilaisuuksissa oletusarvoisesti tarjoilla kuin sesongin mukaista kasvisruokaa ja vastuullisesti pyydettyä kalaa. Kahvimaitona tarjoillaan kaurajuomaa lehmänmaidon sijaan. Jotta teon ilmastovaikutusta voisi arvioida tarkasti, pitäisi tietää ensin kuinka paljon kaupunki tarjoaa ruoka-annoksia vuositasolla. Jos tiedossa olisi aiemmin tarjotun lihan määrä, olisi tästä helppo laskea muutoksesta koitunut ilmastovaikutus. On selvää, että etenkin punaisen lihan vaihtaminen sesongin mukaiseen kasvisruokaan ja vastuulliseen kalaan on merkittävä ilmastoteko. Helsingin tiedotteesta ei käy ilmi, mikä on kaupungin kanta maitotuotteiden käyttöön, mutta jos lihaa ei annoksissa korvata juustolla vaan kalalla ja kasviproteiineilla, on päästövaikutus merkittävä. Sitran mukaan yksilön tasolla sekaruokavalion vaihtaminen kolmeen viikottaiseen kasvisruokapäivään pienentää päästöjä 5 % vuodessa. Säästö vastaa 2800 autoilukilometriä. Kaupungin mittakaavalla teko toki  skaalautuu aivan uusiin sfääreihin.

Banaanit vs. suomalainen liha ei ole mielekäs vertailu sekään. Ruoan hiilijalanjäljestä valtaosa syntyy aina alkutuotannossa. Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että kasvikset ovat vähäpäästöisempiä kuin liha, vaikka liha tuotettaisiin lähellä ja kasvikset tuotaisiin kaukaa. Ruoan hiilijalanjäljestä vain murto-osa tulee kuljetuksesta: esimerkiksi laivakuljetuksen osuus ruoan hiilijalanjäljestä on vain noin 0,2 % koko ruokaketjun ilmastopäästöistä. Lentorahtina kulkee vain pieni osa ruoasta, mutta sielläkin kuljetuksen osuudeksi jää vain noin 5 % ruoan koko hiilijalanjäljestä. Ilmastonäkökulmasta on siis dataan perustuen täysin loogista tarjota banaaneja eikä lihaa.

MTK:n sohaisu ruoan ja energiantuotannon vastakkainasettelulla on yksinomaan laiska. Helsinki on jo ilmoittanut luopuvansa kivihiilen käytöstä, ja on jo aikaistanut esimerkiksi Hanasaaren voimalaitoksen sulkemisen vuoden 2024 loppuun. Kokonaan kivihiilestä Helen luopuu viimeistään 2029. Energiaa ja ruokaa ei ole mitään järkeä asettaa vastakkain. Helsinki ei ole tilanteessa, jossa se voisi valita JOKO kivihiilestä luopumisen TAI lihan tarjoamisen lopettamisen. Helsinki tarvitsee ilmastotavoitteisiinsa päästäkseen MOLEMMAT nämä teot – ja lisäksi paljon muuta. Kivihiilestä luopumiseen verrattuna lihan tarjoamisen lopettaminen on yksinkertainen päätös, jonka voi tehdä välittömästi. Vaihtoehtoisia ruokia meillä on saman tien tukussa, kun taas uudenlaisen energiantuotannon aloittaminen väkisinkin vie kauemmin. Miksei siis tehtäisi ensin niitä ilmastotekoja, jotka ovat vaikuttavia, helppoja ja heti toteutettavissa?

Helsinki ei ole kieltänyt lihansyöntiä kaupunkilaisilta. Kouluissa ja hoitokodeissa lihaa tarjotaan, mutta Helsinki on linjannut puolittavansa niissäkin lihan ja maitotuotteiden tarjoamisen vuoteen 2025 mennessä. Julkisena toimijana kaupungilla on vastuu pyrkiä hiilineutraalia ja hiilinegatiivista elämää kohti. Helsinki on vastuussa nyt kasvaville nuorille helsinkiläisille siitä, että heillä ja kaikilla muillakin on jatkossa elinvoimaisia kaupunkeja, joissa voidaan elää hyvää hiilinegatiivista elämää. Lihan tarjoamisen lopettaminen Helsingin järjestämissä kokouksissa, seminaareissa, työpajoissa ja yleisötilaisuuksissa on juuri sellainen ilmastoteko, jonka kunta voi tehdä nopeasti ja helposti. Sitä ei ole tarkoitettu ainoaksi toimienpiteeksi, mutta sen merkitystä ei voi mitenkään väheksyä, jos tietää alkeellisimpiakaan tosiasioita ilmastoa lämmittävistä teollisuudenaloista.

Helsinki ei syrji tai sorra lihansyöjiä, vaan toimii vastuullisena suunnannäyttäjänä. Jokainen syököön kotonaan mitä haluaa, mutta päästäksemme yhteisiin ilmastotavoitteisiimme, on Helsingin avaus tervetullut konkreettinen ilmastoteko. Kuka lähtee mukaan seuraavaksi? 

VIIMEISIMMÄT ARTIKKELIT
KATEGORIAT
ARKISTOT
Twitter Instagram Facebook-f Linkedin