Blogi

Kaupallinen yhteistyö Visit Lahden kanssa.

Lähimatkailu trendaa tänä kesänä. Syynä monilla on toki rahatilanne, mutta samalla ilmasto kiittää, kun emme lentele etelänkohteisiin porukalla. Olen itse vesistöjen äärellä kasvanut, ja minulle lomaan kuuluu ajan viettäminen järvien ja merien äärellä. Aivan läheltä Helsinkiä löytyykin valtava määrä upeita vesistökohteita

, jotka saattavat olla monille vielä vieraita! Hyppäsimme siis Mikon kanssa taas lähijunaan ja lähdimme selvittämään Lahden seudun piilotettuja helmiä!

Lahden legendaarinen maauimala

Jokainen lahtelainen tuntee Lahden hyppyrimäkien mäkimontussa sijaitsevan maauimalan, mutta monille ulkopaikkakuntalaisille se on vieras kohde. Lahden matkakeskukselta pääsee lähelle maauimalaa bussilla numero 5, mutta kävelymatka kestää myös vain noin 20 minuuttia. Matkalla voi koukata vaikka kauppatorilta eväät mukaan: oma ikisuosikkini on Helenan kotileipomon kaalikeitinpiirakka ja omenapossumunkki, jotka ovat kautta historian olleet vegaanisia.

Mäkimontussa sijaitseva maauimala on lapsuuteni klassikkokohteita. Maauimalasta löytyy 50 metriä pitkä allas useilla eri radoilla sekä päädystä matala lastenallas. Montussa sijaitseva uima-allas on loistavalla paikalla: monttuun ei yleensä pääse juuri tuulemaan, joten siellä on hyvin lämmin uida ja ottaa aurinkoa. Suoraan edessä aukeavat hyppyrimäet tekevät miljööstä uniikin, tällaisia maisemia ei ole missään muussa maauimalassa maailmalla!

Samaan reissuun voi halutessaan yhdistää helposti hyppyrimäen huipulla vierailun. Maauimalan vierestä pääsee hyppyrimäen juurelle tuolihissillä, ja ylös torniin kulkee toinen hissi. Samalla lipulla pääsee sekä tuolihissiin että hyppyrimäen huipulle, mutta hyppyrimäen juurelle pääsee toki myös kävellen.

Melonta Vesijärvellä

Me emme tällä kertaa kuitenkaan suunnanneet maauimalalta torniin vaan Kahvisaareen melontaretkeä varten! Bussi numero 2 kulkee Kauppatorilta aivan Kahvisaaren edustalle, ja paikan päällä kohtasimme Business City Outdoorin oppaan Caritan. 

Kävimme viime kesänä Mikon kanssa merimelontakurssin, mutta emme ole käyneet melomassa vielä kertaakaan tänä kesänä. Melodisen aloittamiseen ylipäätään tai tauon jälkeen järvi onkin helppo kohde. Lahden seudulla on useita toimijoita jotka vuokraavat kajakkeja tai vetävät melontaretkiä kaikentasoisille seurueille. Koska meillä oli melonnan alkeet jo hallussa, Carita oli suunnitellut meille melontaretken Selkäsaareen. Kävimme alkuun läpi kertauksena muutamat melonnan perusotteet ja tekniikat, ja sitten hyppäsimme Caritan huippuluokan kajakkeihin.

Meloimme ensin Niemen satamasta Ruoriniemen kärjen yli, josta avautui upea näkymä Lahden siluettiin. Aikamme Lahden torneja bongailtuamme käänsimme kajakit kohti Selkäsaarta. Selkäsaareen on Kahvisaaresta matkaa noin kolme kilometriä ja saari sopii hyvin lyhyen päiväretken kohteeksi.

Matkalla ihastelimme Vesijärven kirkasta vettä ja puhuimme siitä, miten hyvässä kunnossa järvi on.

Aina näin ei kuitenkaan ollut. Vesijärveen kipattiin vuosikymmenien ajan Lahden jätevedet. Jätevesiä ei alkuun puhdistettu lainkaan, ja kun kaupungin koko 1900-luvulla kasvoi nopeasti, järvi rehevöityi pahasti. Vasta 1975 perustettiin jätevedenpuhdistamo, mutta vielä minun lapsuudessani Vesijärvi oli hyvin rehevöitynyt ja likainen. Kehitys on ollut onneksi nopeaa, ja Vesijärven pelastustarina on nykyään kansainvälisestikin tunnettu. Se on kertomus siitä, miten luonto voidaan pelastaa päättäväisillä toimilla myös sen jälkeen, kun asiat ovat menneet jo massiivisesti pieleen.

Selkäsaareen rantautuminen oli helppoa, sillä saaresta löytyy matala melontalaituri. Saaressa on myös laavu nuotiopaikkoineen, huussi ja upeat rantakalliot, joilta pääsee uimaan. Laavulla voi yöpyä ja voin kuvitella, että saari on hyvä retkikohde myös yöpyjille. Selkäsaareen ei tule julkista vene- tai laivayhteyttä, toisin kuin viereiseen Enonsaareen, joten se on hyvin rauhallinen kohde. 

Business City Outdoor vetää ohjattuja retkiä yleensä minimissään neljän hengen seurueille. Hinnat riippuvat paljon porukan koosta, tarvittavista varusteista ja retken pituudesta, mutta noin 70–80 eurolla per pää pääsee jo tällaiselle yksityiselle opastetulle retkelle! Carita oli huippuhyvä opas ja menisin mielelläni toistekin retkelle hänen opastuksellaan. Lämmin suositus!

Kolmen ruokalajin vegaanimenu ja yöpyminen Mukkulan kartanossa

Melontaretken jälkeen suuntasimme kehuja saaneeseen bistro Kokkaan Lahden satamaan, Sibeliustalon kupeeseen. Kokasta löytyi pöytä aurinkoiselta terassilta, todella asiantunteva ja mukava tarjoilija ja meidät positiivisesti yllättänyt vegaaninen kolmen ruokalajin illallinen. Voin tunnustaa, että esimerkiksi nauriscarpacciota en olisi ikinä uskaltanut ilman kehuja tilata missään ravintolassa, mutta se oli todella maukas ja kiinnostava annos. Pääruoaksi söimme punajuurta, varhaiskaalia ja punajuurihummusta, jälkkäriksi valitsimme raparperipannacotan. Erityispisteet siitä, että henkilökunta osasi miettiä sopivan viinin makupariksi myös vegaanisille ruoille!

Kultaisen auringonvalon siivilöityessä vanhojen tammenlehvien lomasta saavuimme ensimmäisen yömme kohteeseen, eli Mukkulan kartanoon. Kartanonpuisto on kaikille avoin alue ja siellä kannattaa käydä ihailemassa ympäristöä, mutta alueen todellinen helmi oli kartano.

Kartanossa on 17 huonetta kahdessa eri rakennuksessa, ja miljöö on todella rauhallinen. Mukkulan kartanossa voi majoittua yksittäisiksi öiksi, mutta sitä vuokrataan myös tapahtumatilaksi. Erilaiset kokoukset, juhlat ja tapahtumat onnistuvat majoituksineen ja ruokailuineen, ja kartanon saliin mahtuu ruokailemaan kerralla 50 henkeä. Majoituksen voi varata joko ottamalla yhteyttä kartanoon tai Bookingin kautta. Kävelimme illalla pitkän tovin kartanonpuistossa ja päädyimme lopulta kartanon rantasaunaan. Mukkulan Kartanonpuiston uimaranta tarjoaa erinomaiset puitteet myös iltauinnille, ja saunoimme pitkään ihastellen auringonlaskua saunan ikkunasta.

Vegaaninen vohvelilounas Lahdessa ja Päijänteen kansallispuistoon vettä pitkin

Lahden söpöin kahvila löytyy keskustasta. Kahvila Oskari on toiminut 115-vuotiaassa hirsitalossa pitkään, ja tarjoilee vaihtoehdon ketjukahviloille. Tarjolla on aina vegaanisia vaihtoehtoja, ja keskustassa lounasta etsivän kannattaa suunnata sympaattiselle sisäpihalle. Kesäisin lounaslistan virkaa toimittaaa vohvelilista! Me jaoimme yhden suolaisen ja yhden makean vohvelin kahteenpekkaan, ja se olikin fiksu valinta, sillä vohvelit olivat isoja ja täyttäviä. Vegaaninen vohveli on myös gluteeniton, mutta sitä ei väärällä tavalla maistanut: vohveli oli kullanruskea, rapea ja herkullinen. Olen syönyt oman osuuteni vegaanisista vohveleista, mutta Oskarin vohvelit olivat kyllä aivan omaa luokkaansa!

Lounaan jälkeen otimme alle jo edellisellä Lahti-visiitillä tutuksi tulleen Lahden täyssähköisen yhteiskäyttöauton. Ajoimme 45 minuutin matkan Padasjoen satamaan, jossa hyppäsimme M/S Jenni Maria III:n kyytiin.

Risteilyalus kulkee noin tunnin matkan Päijänteellä ja päätyy Kelventeelle, harjusaarelle, joka on osa Päijänteen kansallispuistoa. Valtaosa muista laivan matkustajista oli matkassa rinkkojen ja telttojen kanssa, ja yksi pariskunta kertoi tulleensa Helsingistä julkisilla selvitettyään, mihin kansallispuistoihin pääsee ilman omaa autoa. Edestakainen laivamatka maksaa aikuiselta 35 euroa.

Kelventeellä on mahdollista yöpyä telttapaikoilla, mutta päiväristeilyn aikana ehtii kansallispuistossa kävellä valituista risteilyistä riippuen joko 1,5 tai 6,5 tuntia. Lyhyemmässä ajassa ehtii kävellä Kirkkosalmelta Hintolanhiekan rannalle ja takaisin, pidemmässä ajassa koluta puistoa jo hyvin laajalti. Kelventeellä on useita hienoja hiekkarantoja Päijänteen kirkkaiden vetten äärellä. Kansallispuistossa on myös hyvä retkeilyinfra, joten eväät ja rantakamat kannattaa ehdottomasti ottaa mukaan! 

Vääksyn vegaanitarjonta ja vanhan maailman Apteekinmajoitus

Ajoimme illaksi Padasjoen ja Lahden välissä sijaitsevaan Vääksyyn. Vääksyn kanava yhdistää Päijänteen ja Vesijärven vesistöt toisiinsa, ja olen lapsena useita kertoja kulkenut veneellä sulutuksen läpi järveltä toiselle. Sulutusta pääsee seuraamaan Vääksyssä suoraan sulun päältä, ja on ihan kreisiä seurata, miten kolmen metrin korkeusero ratkaistaan sululla! 

Aivan kanavan vierestä löytyy ravintola Kanavan Kruunu. Jopa tiistai-iltana ravintola oli aivan täynnä, ei varmasti vähiten loistavan sijainnin

 ja aurinkoisen sään vuoksi. Listalta löytyi kaksi valmiiksi vegaanista annosta: uuden sadon perunoiden kanssa tarjoiltu tofupihvi sekä nyhtöherneburgeri – otimme kokeiluun tietenkin molemmat annokset. Nyhtöherneburgerissa oli reilusti BBQ-kastiketta, mutta kokonaisuus oli silti yllättävän raikas. Mättöisä annos kylmän oluen kera oli juuri se, mitä itse kaipasin kansallispuiston jälkeen helteiseen iltaan.

Tofupihvi epäilytti nimenä, mutta annos yllätti positiivisesti. Tofusta ei ikinä tiedä: osaamattoman kokin käsissä olen useamman kerran saanut eteeni vain suolalla ja pippurilla maustetun, juuri ja juuri paistetun tofunpalan. Kruunussa tästä ei ollut kuitenkaan pelkoa. Uusien perunoiden kanssa tarjoiltiin neljä paksua talon omassa harissa-kastikkeessa paistettua maukasta tofupihviä, ja tuoreella broccolinilla ja porkkanalla höystetty annos oli huolella mietitty, kesäinen kokonaisuus. Laitettaisiinpa useammissa ravintoloissa tofua tällä otteella!

Kävelimme illalla vielä tovin vanhan Vääksyn ja kanavan 

maisemissa ennen kuin suoriuduimme Vääksyn Apteekinmajoitukseen. Lahden alueelta löytyy valtava määrä erilaisia sympaattisia majataloja ja b&b-majoituksia. Apteekinmajoitus on yli satavuotiaassa talossa – entisessä apteekissa – sijaitseva seitsemän huoneen majatalo. Omistaja Nina tervehti kaikkia vieraita saapumisen yhteydessä ja loi yöpymiseen ihanan, rennon ja välittömän tunnelman.

Apteekin historia näkyy talon sisustuksessa vivahteina siellä täällä, ja tutkinkin hyvän tovin esimerkiksi ikkunoilta löytyviä vanhoja lääkepulloja. Apteekinmajoitus tarjoaa majoituksen lisäksi myös erilaisia aktiviteetteja ja hyvinvointipalveluita viinitastingeista kalevalaiseen saunahierontaan.

Huoneet olivat kodikkaita ja suloisia, juuri sitä mitä tällaiselta romanttiselta pieneltä majatalolta toivoo. Aamiaisella oli panostettu lähiruokaan – kaikki kaurapuuron hiutaleista itse tehtyyn mehuun oli mietitty tarkkaan läpi. Vegaanisuuteen oli myös panostettu selvästi, meille oli omia kakkupaloja, levitteitä ja vegejugurtteja, ja jopa metsämustikoita oli käyty keräämässä aamulla tarjolle!

Lahden uimarannat

Ajoimme Vääksystä yhteiskäyttöauton takaisin Lahteen, ja kaipasimme hellepäivänä ennen junamatkaa vielä virkistävää pulahdusta järveen. Lahdesta löytyy uimarantoja moneen makuun eri järvien rannalta. Olin ehtinyt uida Vesijärvessä jo kolme kertaa tällä reissulla, joten valitsimme kohteeksi Möysän rannan Joutjärven rannalla. Uimaan pääsee torilta kymmenessä minuutissa busseilla 4, 7, 8, 12 ja 14 tai vartissa suoraan junasta matkakeskukselta busseilla 7, 12 ja 14. Möysän ranta on yksi Lahden suosituimpia rantoja, ja sieltä löytyvät pukuhuoneet, pieni kahvio, lasten leikkipaikka ja esimerkiksi suppilautavuokrausta. Aurinkoa voi ottaa joko hiekkarannalla tai laajoilla nurmialueilla.

Möysän uimarannalta pääsee rautatieasemalle tosiaan nopeasti busseilla. Muita kätevien kulkuyhteyksien päässä olevia kivoja biitsejä Lahdessa ovat ainakin Mytäjäisten ja Ankkurin uimarannat.

Lähilomalla Lahden seudulla pääsee kokemaan monenlaisia vesielämyksiä! Melonta, suppailu, kansallispuistoretket ja loputtomat uimarannat odottavat, ja planeetta kiittää lentämättä lomailijaa.

Kaikki kuvat: Mikko Aarne