Blogi

Luontomatkailua ilman omaa autoa

Suvi Auvinen 24/05/2023

Kaupallisessa yhteistyössä Visit Lahden kanssa.

Viime vuosien aikana lähimatkakohteita on tullut koluttua aika urakalla. Yksi ongelma johon usein törmään autottomana helsinkiläisenä on se, että ne luontokohteet joihin pääsee julkisilla, alkavat olla tästä pääkaupunkiseudulta aika pitkälti koluttuna jo. Niinpä nostin katseeni kohti lapsuuden kotikaupunkiani Lahtea ja lähdin selvittämään, millaista luontomatkaiua siellä voisi harrastaa ilman omaa autoa. Tästä postauksesta löydät vinkkejä monenlaiseen luontomatkailuun ilman omaa autoa!

Lahden seudun päiväkohteet Helsingistä

Helpoin tapa siirtyä Helsingistä Lahteen on tietenkin juna. Lähijunia menee noin tunnin välein ja aikuiselta lippu maksaa noin 10 euroa – alle 7-vuotiaat pääsevät lähijunaan ilmaiseksi ja 7–17-vuotiaat alennettuun hintaan. Tunnin junamatkan jälkeen saavutaan Lahden uuteen Matkakeskukseen, josta pääsee sujuvasti jatkamaan matkaa julkisilla.

Visit Lahti on kerännyt sivuilleen koosteen luontokohteista, joihin Lahdessa pääsee kätevästi julkisilla. Kaikki tämän koosteen kohteet voi tsekata ilman omaa autoa päiväreissuna Lahteen!

Pesäkallio

Meidän ensimmäiseksi luontokohteeksemme listalta valikoitui osa Salpausselkä Geoparkia: Pesäkallion luontokohde. Pesäkallioon pääsee julkisilla ottamalla Matkakeskukselta joko bussin 69 Hepolammintielle tai bussin 40 Merrasjärvelle. Bussilipun voi ostaa Waltti- tai LSL-sovelluksella, vyöhykkeeksi valitaan AB. Lippu maksaa aikuiselta 2,60 € ja sovelluksissa voi maksaa mm. MobilePaylla. Me valitsimme kulkea koko Pesäkallion alueen läpi, ja hyppäsimme bussiin 69. Hepolammintieltä kävellään pieni tienpätkä ja päästään Pesäkallion kävelyteiden alkuun Pesäkallion kesäteatterin kohdalla.

Pesäkallion alueella pääsee kulkemaan halutessaan leveitä ja hyväkuntoisia hiekkateitä, joilla on mahdollista liikkua ainakin järeämmillä renkailla varustetuilla lastenvaunuillakin. Me poikkesimme kuitenkin heti tieltä pienemmille poluille. Verrattuna esimerkiksi kaikkien helsinkiläisten koluamaan Nuuksioon keskeinen ero Pesäkalliossa on rauhallisuus – vaikka olimme liikkeellä vapaapäivänä, emme montaa ihmistä kohdanneet koko neljän tunnin metsäseikkailumme aikana, emmekä ketään pienemmillä poluilla. Pesäkallion alueelta löytyy paljon hienoja kallioita, soisia alueita ja vanhaa metsää, eli poikkeuksellisen monipuolista luontoa kuitenkin verrattain pieneltä alueelta.

Pesäkalliolla ei ole erityistä retkeilyinfraa, kuten nuotiopaikkoja, mutta kallioilta löytyy kyllä hienoja paikkoja eväiden syömistä varten. Me kuljimme alueen läpi Hepolammintieltä Merrasjärvelle, ja nappasimme bussin 40 takaisin keskustaan.

Lanu-puisto

Ainutlaatuinen Lanu-puisto on kaikkien lahtelaisten tuntema ja rakastama kohde, jonka ehkä moni meistä kuvittelee kaikkien muidenkin tuntevan. Mainitsin matkaseuranani olleelle puolisolleni Mikolle Lanu-puiston ohimennen ja kävi ilmi, ettei Mikko tiennyt yhtään mistä puhun! Oli siis selvää, että Lanu-puisto piti käydä katsastamassa.

Lanu-puistoon pääsee Matkakeskukselta joko kävelemällä reilun kahden kilometrin matkan tai busseilla 1K, 1S, 2, 3, 40 ja 46 Seponkadun pysäkille, josta on noin 10 minuutin kävelymatka puistoon.

Lanu-puisto on lähes 20 hehtaarin kokoinen suojeltu lehtometsäalue Lahden keskustan kupeessa. Alkukesästä tuomet kukkivat, linnut laulavat ja puistossa saa nauttia Etelä-Suomessa harvinaiseksi käyneestä lehtometsätunnelmasta. Alueella on helppo liikkua, sillä hiekkatiet kulkevat koko puiston läpi.

Lanu-puisto on saanut nimensä taiteilija Olavi Lanun mukaan – puistosta löytyy nimittäin 12 suurikokoista Lanun tekemää veistosta. 30 vuotta sitten pystytetyt valtavia ihmishahmoja esittävät betoniveistokset ovat sammaloituneet ja sulautuvat luonnonympäristöön. Jokainen lahtelainen pari on käynyt ottamassa yhteiskuvan Harmaa tammikuu -veistoksen kanssa, jossa kaksi ihmishahmoa kietoutuu toisiinsa kuin paeten maailman harmautta. Me tietenkin otimme oman versiomme kuvasta, mutta se talletettakoon vain meidän muistojemme albumiin.

Kestävää yöpymistä ja ruokailua Lahdessa

Pesäkallion tai Lanu-puiston voi hyvin katsastaa yhden päivän retken aikana, mutta useamman luontokohteen ymppääminen yhteen päivän on ehkä turhan kunnianhimoista.

Me yövyimme Matkakeskuksen välittömässä läheisyydessä olevassa Lahden Green Star -hotellissa. Green Star on Suomen ensimmäinen kokonaan hiilineutraali hotelliketju, jossa on alettu miettiä vastuullisuutta jo 2000-luvun alussa. Monesti vastuullisuus tarkoittaa korkeaa hintaa, mutta Green Star haluaa olla sekä vastuullinen että edullinen vaihtoehto. Meidän matkayönämme huone Lahden Green Starissa maksoi 86 euroa, eli edullinen kohde tosiaan on kyseessä.

Green Starilla vastullisuus näkyy ennen kaikkea rakenteellisella tasolla: energiaratkaisut on mietitty kuntoon ja vastuullisuusraportointi pelaa. Asiakkaalle vastuullisuus näkyy pieninä asioina, kuten lainafillareina, joita hotelli tarjoaa asiakkaiden käyttöön. Aamiaisella oli panostettu mahdollisimman pitkälti paikallisiin tuottajiin. Olisipa kiva, jos Green Starista tulisi tulevaisuudessa Suomen ensimmäinen kokonaan vegeaamiaisen tarjoava hotelliketju – se sopisi hyvin hiilineutraalille hotellille!

Nälissään Lahdessa ei tarvitse vegaanina olla. Olin kuullut paljon kehuja meksikolaisesta Cilantrosta, joten menimme tietysti tarkistamaan tarjonnan. Vegevaihtoehtoja oli paljon, ja ne sai pyytämällä vegaanisena eli ilman juustoa. Juustottomuus ei tarkoittanut mauttomuutta, sillä Cilantro tarjoaa autenttista meksikolaista ruokaa. Jos olet syönyt suomalaiskeittiöiden tacoja, et ole syönyt kunnon tacoja. Cilantron tacot taas olivat loistavat! Tulisuutta riitti, mutta tuoreilla kasviksilla koko annokseen tuli kuitenkin raikkautta ja keveyttä. Älä jätä Cilantroa väliin jos liikut Lahden keskustassa.

Yhteiskäyttöautoilla syvemmälle Lahden alueelle

Lahden seudulla on paljon hienoja luontokohteita Lahden paikallisliikenteen ulkopuolellakin. Silloin alle voi ottaa Lahden kaupungin yhteiskäyttöautot. Lahden kaupunki vuokraa täyssähköisiä yhteiskäyttöautoja myös muille kuin lahtelaisille: rekisteröitymällä Japster-sovellukseen saa kuka tahansa Lahden sähköautot käyttöönsä. Vuorokauden vuokraus maksaa noin 50 euroa, ja siinä ajassa pääsee jo yllättävän pitkälle! Autoja löytyy useammista kohteista, mutta helpoin paikka poimia sähköauto alle lienee Lahden toriparkissa. Autot löytyvät laturista toriparkin sisäänajoporttien läheltä eikä avaimien kanssa tarvitse säätää, sillä auto avataan ja lukitaan suoraan sovelluksella.

Me nappasimme täyteen ladatun sähköauton alle, ja ajosädettä olisi latauksella riittänyt 350 kilometriä. Emme siis joutuneet lataamaan autoa kertaakaan reissussa, eli etenkin useamman tyypin porukalla sähköautomatkailu tulee päästöystävällisyyden lisäksi edulliseksi. Auto toimi kuin unelma. Vaikken ollut koskaan ajanut aiemmin täyssähköautolla, sain nopeasti kiinni siitä miten homma toimii, ja autossa oli “hyvä ajotuntuma”, kuten varmaan joku autoveijo kuvailisi.

Päijätsalon retkeilyalue

Päijätsalon retkeilyelyeelle on Lahdesta reilut 100 kilometriä. Pesäkallion tavoin Päijätsalo on yksi Salpausselkä UNESCO Geopark -kohteista. Päijätsalo on saari, johon pääsee kuitenkin ajamaan autolla, ja Google Maps ohjaa perille, kun kohteeksi kirjoittaa “Päijätsalon polku”. Reitiksi Lahdesta kannattaa ilman muuta valita Vääksyn ja Pulkkilanharjun läpi kulkeva tie. Osa automatkasta kulkee Päijänteen kansallispuiston läpi, ja harjumaisemassa pääsee ajamaan keskellä Päijännettä.

Päijätsalossa polut ovat kapeita ja paikoin vaikeakulkuisia, etenkin Päijätsalon huipulle kiivetessä. Reissu on kuitenkin tekemisen arvoinen, sillä saaren korkeimmalle kohdalle vuonna 1899 rakennetusta näkötornista avautuu idyllinen näköala Päijänteen suurimmalle selälle, Tehinselälle. Koko ympyräreitti on 4 km mittainen, mutta parkkipaikalta pääsee myös näkötornille lyhyempää reittiä pitkin.

Tornilta laskeudutaan puolen kilometrin reitti Pyydysniemen rantaan, josta löytyy niin hiekkainen uimaranta kuin suojaisa nuotiopaikka. Niemennokasta aukeaa näkymä pitkälle Päijänteen selälle, ja vesi oli niin kirkasta että pohja näkyi monen metrin syvyyteen. Oli helposti alkukesän idyllisin päivä istua nuotion äärellä ja kuunnella kuinka käki kukkui jossain lähellä.

Järvenrannan infinity pool ja yllättävän hyvää vegaaniruokaa

Parin päivän metsässä rymyämisen jälkeen hyppäsimme vielä kerran autoon ja ajoimme parin minuutin matkan aivan Päijätsalon luonnonpuiston vieressä olevaan Ilola Inniin. Ilola Inn on superidyllisessä lahdenpohjukassa sijaitseva korkeatasoinen majatalo. Meitä odotti Ilolassa sviitti järvinäköalalla, valmiiksi lämmitetty maisemasauna ja infinitypool! Olen ollut monissa lomakohteissa, joissa infinitypool on jatkunut mereen, mutta enpä ollut koskaan ennen kokenut infinitypoolia, jonka maisema jatkuu järveen. Oli ihan mielettömän upeaa upota altaaseen, josta näkikin suomalaisen järvimaiseman. Samaa maisemaa pääsi ihailemaan saunasta, jonka koko seinä oli ikkunaa.

Tunnustan, että olen pikkupaikkakunnilla matkaillessani aina vähän kuumottunut siitä, osataanko ravintoloissa laittaa vegaanista ruokaa. Ilolasta sai ennakkoon ilmoittamalla kuitenkin oikein hyvän kolmen ruokalajin illallisen – kokki oli selvästi perehtynyt siihen, mitä vegaanisuus tarkoittaa. Erityisen ihana oli jälkiruoka, jossa tyrni ja kesän ensimmäiset mansikat kohtasivat toisensa. Illallisen jälkeen istuimme vielä hyvän tovin laiturilla katselemassa, miten pääskyset lentelivät ympärillämme ja auringonlasku muutti maiseman vaaleanvihreät sävyt vähitellen sinertäväksi.

Ilola Inn sopii varmasti myös perheen tai kaveriporukan kohteeksi, sillä suurimpiin huoneisiin mahtuu majoittumaan jopa viisi henkilöä. Me nautimme kuitenkin siitä, että saimme vetäytyä illan päätteeksi huoneeseen kahdestaan. Voisin kuvitella, että Ilola Innin huoneet sopisivat hyvin myös esimerkiksi hääsviittikäyttöön!

Seuraavana aamuna nautimme vielä aamusaunasta, pulahduksesta altaaseen ja aamiaisen Ilola Innissä. Ajoimme auton takaisin Lahteen jälleen Pulkkilanharjun maisemien läpi ja junailimme takaisin Helsinkiin.

Reissu oli ihana hengähdyshetki itsellekin osin uusissa luontokohteissa. Samalla se muistutti, miten lähellä Helsinkiä onkaan upeita luontokohteita, joihin ei omaa autoa tarvita – täällä onkin kaivettu jo seuraavaa reissua varten kartat esiin! Suuri osa Lahden seudun reiteistä löytyy kätevästi yhdeltä kartalta, joten eikun tutustumaan!

Kuvat: Suvi Auvinen ja Mikko Aarne

Pintaa pitkin maailmalle – mitä pakata mukaan junamatkalle Eurooppaan?

Suvi Auvinen 22/07/2022

Tänä kesänä on helleaaltojen ja maastopalojen keskellä puhuttu taas paljon kestävästä matkailusta. Oman kesälomani pitkä reissu kuljetaankin tällä kertaa (kuin myös monesti aiemminkin) pintaa pitkin ristiin rastiin Eurooppaa! Olen tehnyt useamman junamatkan pitkin Eurooppaa, lapsen kanssa ensimmäistä kertaa hänen olleessaan neljävuotias. Edellisestä reissusta on useampi vuosi – viimeksi olin pitkällä junamatkalla Euroopassa vuonna 2018. Nyt pandemioiden salliessa kuitenkin raiteet alle ja maailmalle!

Edessä on siis kaksi viikkoa ja reilut 5000 kilometriä reissausta planeetan pintaa pitkin. Kerron tarkemmin reitit ja budjetit myöhemmin (ja reaaliajassa matkaa voi seurata instassa!), mutta nyt ensin muutama ajatus pakkaamisesta.

Vaeltajat sanovat, että me kannamme mukanamme sitä, mitä pelkäämme. Ihan siis konkreettisesti. Jos pelkää kylmyyttä, kantaa mukana vaatteita, jos sairautta, lääkkeitä, jos pelkää nälkää, pakkaa mukaan paljon ruokaa. Se on kiinnostava ajatus ja saanut minut miettimään paljon sekä omia reissupakkauksia että ihan sitä, mitä omistan.

Pintaa pitkin matkustaessa pitää huomioida pakkauksessa vähän eri asioita kuin silloin, jos työntää kamat lentokoneen ruumaan – mieti mitä jaksat kantaa mukana. Toisaalta taas reilaaja on hyvin eri asemassa kuin erämaavaeltaja, koska isoista kaupungeista löytyy aina se mitä tarvitaan, vaikka jotain ei olisikaan pakannut mukaan. Mukulakivikaduilla ja junasta toiseen juostessa kannattaa pyörälliset laukut unohtaa, itse suosin vuosia sitten dyykkaamaani North Facen Recon-minirinkkaa. Selviäisin pienemmälläkin, mutta pidän siitä, että repussa on monia eri lokeroita (kamat löytyy helpommin), se on kevyt kantaa eikä tarvitse sulloa ja ahtaa tavaroita pienempään reppuun.

Pyrin siihen, että kannan mukana mahdollisimman vähän, en kuljeta ilmaa ja pidän tarkkaan silmällä sääennusteita ennen lähtöä jotta varusteet ovat oikeat. Nyt matka suuntaa Länsi-Eurooppaan, jossa on turhankin lämmintä, eli kovin vaihtelevaan ilmastoon ei tarvitse vaatteilla varautua.

Tässä pakkauslistani pintaa pitkin matkustettaessa kahden viikon reissulle!

Tärkeät paperit & vastaavat

Passi
Eurooppalainen sairaanhoitokortti (etenkin näinä tautisina aikoina aina matkalle mukaan!)
Tulostetut matkaliput (kaikki on tietenkin puhelimella, mutta puhelimet voi kadota tai mennä rikki, eli printit mukaan)
Tulostettu matkavakuutus (niin ei tarvitse ongelmien ilmetessä alkaa googlata että mistäs sainkaan tiedot englanniksi siitä, mitä vakuutus korvaa)
Puhelin ja rahapussi (jälkimmäisestä turhat kortit pois)

Ei enää kirjojen roudaamista! E-reader painaa reilut 100 grammaa ja syö sisäänsä valtavan kirjaston. Lusikka on luotettu matkakumppanini, en ole syntynyt se suussa vaan varastanut jostain ravintolasta vuosia sitten.

Vaatteet (kun matkustamiseen kuluu aikaa, kannattaa päälle valita hengittävät ja pehmeät vaatteet, jotka eivät kiristä mistään ja joissa on mukava olla!)

1 pitkähihainen paita
1 sortsit
1 mekko
1 haalari (lähtiessä tämä päälle, sopii myös siistimmäksi vaatteeksi fine dining -rafloihin)
3 toppia/t-paitaa
6 paria alusvaatteita
3 sukkaparia
Aurinkolasit
Päähine
2 kaulakorua (helppo muuttaa asukokonaisuuksia ilman valtavaa vaatearsenaalia!)
Kangaskassi
Pesuainetta (kannan mieluummin mukana pienen pullon pesuainetta ja pesen vaatteita välissä kuin kannan hirveää vaatearsenaalia mukana!)

Hygienia ja lääkkeet (kaikki matkakokoisia pakkauksia, kaiken mahduttava 2l vetoiseen vetoketjulliseeen pussiin)

Hammasharja & -tahna
Deodorantti
Kuivashampoo
Meikit (hyvin kevyt arsenaali, mukana vain sävytetty aurinkovoide, puuteri, eyeliner, ripsiväri ja huulipuna)
Aurinkosuojavoide keholle
Kosteusvoide
Pari laastaria ja särkylääkettä + allergialääkkeitä
Hiusharja, hiuslenkkejä/pinnejä

Älä kanna mukana ilmaa. Pieniä matkapakkauksia myy mm. Lidl ja Normal, Mujista saa itse täytettäviä pikkupulloja. Apteekkeja on maailma täynnä, joten otan mukaan lääkkeistä vain ensiavun ja niidenkin pakkaukset leikkaan mahdollisimman pieneksi.

Laitteet ja matkustaminen

Unisilmikko ja korvatulpat (must jos aikoo nukkua junissa/laivoilla)
Lukulaite (tämä on keventänyt pakkauksiani valtavasti: ennen kannoin aina fyysisiä kirjoja mukana matkoilla, nyt kymmenet kirjat mahtuvat reilun 100g painoiselle e-readerille jossa akku kestää ja jonka näytöltä on kiva lukea!)
Virtapankki (monissa junissa on virtapistokkeet, kaikissa ei, eli virtapankki on aina mukana näillä matkoilla)
Kuulokkeet
Laturit puhelimelle, virtapankille ja lukulaitteelle

Repun päällistaskuun helposti saataville:

Purkkaa (koska muualla tehdään ällöttävää sokeripurkkaa, ei xylitol-purkkaa)
Nenäliinapaketti
Pieni käsidesipullo
Ffp2-maskit (eri maissa on erilaisia vaatimuksia maskeille + varautuminen siihen, jos itse sairastuu)
Lusikka (mulla on aina lusikka mukana repussa, sitä tarvitsee yllättävän usein!)
Eväät, esim. muutama proteiinipatukka, vesipullo, leipää

Näillä lähdetään matkaan. Painoa laukulla on ennen eväitä noin neljä kiloa, eli ei ainakaan ala vituttaa repun kantaminen matkalla! Nyt edessä on vain aikuisten reissu, mutta myös lasten kanssa matkustaessa olen pitänyt periaatteena, että mukaan otetaan sen verran tavaraa, että jokainen voi kantaa omat kamansa ilman että voimat tai hermot loppuu.

Miksi vegaanit eivät juo maitoa tai syö juustoa

Suvi Auvinen 22/01/2022

Aina välillä kuulee ihmettelyä siitä, miksi vegaanit lihan lisäksi jättävät lautasiltaan ja juomalaseistaan pois myös maidon ja juuston. Moni perustelee ihmetystään kuvitelmalla siitä, että “eihän maidontuotannossa tapeta eläimiä”. Käyn tässä läpi maidon eläineettisiä- ja ilmastokysymyksiä. Maito ei ole lainkaan niin viaton kuin usein kuvitellaan.

Kuoleeko maidontuotannossa eläimiä?

Yllättävän moni aikuinenkin ihminen kuvittelee, että lehmistä tulee maitoa automaattisesti ja itsestään. Näin ei kuitenkaan ole. Kuten kaikkien muidenkin nisäkkäiden, lehmän pitää saada poikanen, jotta lehmästä tulee maitoa. Kaikilla nisäkkäillä maidontuotanto käynnistyy poikasen syntymän jälkeen ja jatkuu vain jonkin aikaa, ei loputtomasti.

Eläintuotannossa tämä prosessi tietenkin yritetään tehostaa huippuunsa. Jalostuksen seurauksena naudat tulevat sukukypsiksi nykyään jo kahdeksan kuukauden ikäisinä. Maidontuotannon palvelukseen valjastettu hieno keinosiemennetään ensimmäisen kerran noin 15 kuukauden ikäisenä ja pyrkimys on, että se poikisi ensimmäisen kerran noin kaksivuotiaana. Hieho saatetaan siis raskaaksi vastoin sen omaa tahtoa. Ihminen päättää, koska hieno keinosiemennetään ja ihminen ottaa vasikan ja lehmän kehon omaan käyttöönsä.

Ihmisen ja lehmän raskaus on saman mittainen, noin yhdeksän kuukautta. Synnytettyään emo imettää vasikkaansa luonnonoloissa 6–10 kuukautta. Eläintuotannossa vasikka vieroitetaan emästä alle vuorokauden ikäisenä, jotta emon maito ei mene “hukkaan” vasikassa, vaan lypsäminen voidaan aloittaa nopeasti ja kaikki maito saada talteen ihmisten käytettäväksi. Vastasyntyneen vasikan ja emolehmän erottaminen toisistaan on kummallekin eläimelle stressaava kokemus. Eläintuonannossa lehmäemot saattavat ammua vasikkansa perään pitkiäkin aikoja, ne voivat vähentää syömistään ja saattavat jopa pidätellä maitoaan lypsyllä.

Eläinsuojelukeskus Tuulispäässä naudoilla on onnellinen elämä <3

Sen jälkeen, kun vasikka on erotettu emostaan, vasikat valikoidaan. Hiehot otetaan maidontuotannon käyttöön, eli niistä kasvatetaan lypsylehmiä, jotka saavat omat vasikkansa noin kaksivuotiaina. Sonneja ei kuitenkaan tarvita maidontuotantoon yhtä paljon kuin hiehoja, joten suurin osa sonnivasikoista päätyy lihaksi. Vasikanlihaa varten kasvatettavat vasikat teurastetaan kahdeksan kuukauden iässä.

Jatkuva keinosiemennyt, raskaudet, synnytyksen, vasikoiden vieminen emolehmiltä ja lypsäminen on lehmien keholle rankka rääkki. Nautoja teurastetaan Suomessa vuosittain noin 270 000 yksilöä. Niistä ylivoimaisesti suurin osa on maitoteollisuuden “sivutuotteita”, eli lypsylehmien vasikoita, loppuun kuluneita lypsylehmiä ja siitossonneja.

Maidontuotannossa käytetyt lehmät teurastetaan noin viisivuotiaina. Luonnossa lehmät voivat elää jopa 20-vuotiaiksi ja Guinnesin ennätystenkirjan mukaan maailman vanhin lehmä on 48-vuotias. Vaikkei lehmä siis kuole maidontuotantoon välittömästi, ei ole totta väittää, ettei maidontuotanto aiheuttaisi eläimille turhaa kärsimystä ja ennenaikaista kuolemaa.

Kaikki tämä pätee myös juustoon. Yhden juustokilon valmistamiseen kuluu noin kymmenen kiloa maitoa. Jos pitäisi valita, juoko litran maitoa vai syökö kilon juustoa, valinta on helppo. Juustokilossa maidon eettiset ongelmat nimittäin kymmenkertaistuvat. Vielä helpommalla toki pääsee jättämällä sekä maidon että juuston pois lautaseltaan.

Lehmät eivät ole ainoa maidon- ja juustontuotannossa kärsivä eläinlaji. Suomessa vuohenlihalle tai -maidolle ei juuri ole markkinoita, mutta vuohenjuusto on monien herkku. Koska vuohenlihalle ei ole markkinoita, vuohia ei kasvateta turhaan edes kahdeksan kuukauden ikään, toisin kuin sonnivasikoita. Vuohenmaidon tuotannossa muutamat naaraat säästetään jatkamaan maidontuotantoa, mutta pukkikileille ei ole käyttöä. Ne teurastetaan muutaman tunnin ikäisinä ja ruumiit poltetaan, koska niille ei ole muuta käyttöä. Luonnossa vuohi voi elää jopa 20-vuotiaaksi.

Miksi maito ja juusto ovat ilmastolle niin pahaksi?

Maailman ruoantuotannon suurin yksittäinen päästölähde on naudantuotanto. Vaikka naudantuotannon päästöissä on eroja tuotantotavasta riippuen, sen päästöt ovat aina korkeat. Päästöt koskevat sekä lihaa että maitotuotteita: maitoa, juustoja ja esimerkiksi jugurtteja. Kovat päästöt syntyvät lehmän ruoansulatusjärjestelmän vuoksi. Se tuottaa metaania, joka on ilmastolle huomattavasti haitallisempaa kuin hiilidioksidi. Yksinkertaistetusti sanottuna maailman 1,4 miljardia lehmää röyhtäilevät ja pierevät planeetalle ilmastoa lämmittäviä kaasuja. Naudantuotanto myös rehevöittää vesistöjä sekä kuluttaa maa- ja vesivarantoja moninkertaisia määriä kasvintuotantoon verrattuna. Jos verrataan lehmänmaidon ja kasvimaitojen ympäristövaikutuksia, häviää eläinperäinen maito räikeästi joka sektorilla.

Jotta kauppaan saadaan myyntiin yksi kilo naudanlihaa, sen tuotantoon täytyy käyttää ensin 15 500 litraa vettä. Kiloon perunaa vettä kuluu 290 litraa. Juuston ilmastovaikutukseen pätevät kaikki samat asiat kuin naudanlihan tuotannon ja siksi juuston ilmastovaikutus on lähes yhtä suuri kuin naudanlihan. Naudanlihan ilmastovaikutus on keskimäärin 13 kg CO2/lihakilo, mutta esimerkiksi soijan ilmastopäästöt ovat vain noin 1 kg CO2/kilo. Luonnonvarakeskuksen arviossa suomalaisen juuston ilmastovaikutuksen arvioidaan olevan 5–15 kg CO2/juustokilo, globaalilla mittakaavalla tarkasteltuna juuston hiilijalanjäljeksi on arvioitu noin 23 kg CO2/juustokilo. Juuston ilmastovaikutukset johtuvat suurimmaksi osaksi käytetyn maidon määrästä.

Juustontuotantoon kuluu myös paljon maata. Juuston maapinta-alan kulutuksen lasketaan globaalilla tasolla olevan kolmanneksi maaintensiivisin proteiininlähde. Tällä hetkellä puolet maapallon asuinkelpoisesta maasta käytetään ruoantuotantoon – siitä 77 prosenttia kuluu eläintuotantoon sisältäen rehuntuotannon ja 23 prosenttia ruoan tuottamiseen suoraan ihmisille. Jos nämä alueet siirtäisi maailmankartalle, veisi eläintuotanto koko Pohjois- ja Etelä-Amerikan mantereiden kokoisen maa-alueen.

Jos rajallisilla maa-aloilla tuotetaan pääasiassa kasviperäistä ruokaa, pystytään sillä ruokkimaan neljä kertaa enemmän ihmisiä kuin jos sama alue käytetään lihantuotantoon. Jos ruoantuotannossa luovuttaisiin eläintuotannosta ja korvattaisiin kaikki ihmisten tarvitsema ravinto kasvituotannolla, maailman hiilidioksidipäästöt laskisivat 28 prosenttia vuoden 2010 tasoon verrattuna. Jos luovuttaisiin viidestäkymmenestä prosentista eniten päästöjä aiheuttavista eläinperäisistä tuotteista, maailman päästöt laskisivat 20 prosenttia.

Jokainen tekee omat valintansa ruokavaliossaan. Maidon ja juuston jättämiselle pois lautaselta on kuitenkin vahvat eläineettiset- ja ilmastosyyt. Jos eläinoikeudet tai ilmaston tila kiinnostavat, rohkaisen vähentämään maitotuotteita ruokavaliossa! Vegaanisten juustojen kehitys on nopeaa ja suunta on ilmiselvä: muutaman vuosikymmenen kuluttua tulemme katsomaan nykyhetkeä ja miettimään, miksi olimmekaan niin pitkään kiinni jonkun toisen eläimen maidossa.