Blogi

Päästöttömän matkailun helmiä: Lahden parhaat kirpputorit, vegaanista fine diningia ja kulttuuria

Suvi Auvinen 15/10/2023

Syksy saapuu ja moni alkaa haaveilla lomamatkoista. Ymmärrän hyvin hingun irtiotolle arjesta ja haaveen pakenemisesta kulttuurilomalle! Lennähtäminen viikonloppulomalle Eurooppaan on kuitenkin ilmastolle iso taakka: yhden hengen edestakainen lento Berliiniin tuottaa päästöjä noin 700 kg/CO2e. Se on noin neljännes koko vuoden päästöistä, jos pyritään ilmastokestävään elämään. Lomailua ja irtiottoja arjesta voi tehdä kuitenkin paljon ilmastoystävällisemminkin! Me vietimme kahden yön kulttuuriloman Lahdessa. Pariin päivään mahtui kaksi loistavaa vegaanista illallista, konsertti, teatteria, taidenäyttely sekä kierros Lahden parhaille kirpputoreille!

Poimi tästä vinkit talteen parhaisiin kulttuurielämyksiin, ruokaan ja Lahden second hand -tarjontaan.

Vegaanista fine diningia Lahdessa

Lihamukista tunnettu Lahti ei välttämättä tule ensimmäisenä mieleen, kun miettii vegaanisen fine dining -illallisen tarjoavia ravintoloita. Vaihtoehtoja kuitenkin löytyy! Kävimme kesällä kokeilemassa Lahden satamasta löytyvän Bistro Kokan. Sen kanssa samaan ravintolaperheeseen kuuluvat Lahdessa Bistro Popot sekä ravintola Roux. Nimensä mukaisesti Popot on bistromaisempi ja rennompi paikka, Roux puolestaan valkoiset-pöytäliinat-ja-kynttilät -paikka.

Bistro Popotin menussa ei ilmoitettu mahdollisuutta vegaanisiin alkupaloihin, mutta paikan päällä selvisi, että peruslistalta on tilattavissa kesäkurpitsacarpaccio. Onneksi kyselimme alkupalojen perään, Popotin carpaccio on nimittäin parhaita vegaanisia annoksia joita olen Suomessa aikoihin ravintoloissa syönyt! Kesäkurpitsaan oli yhdistetty maa-artisokkasipsejä ja pistaasipähkinöitä, ja annos oli samaan aikaan raikas mutta myös suolainen ja maistuva. Pääruokana tarjoiltu porkkanarösti ei yltänyt alkupalojen tasolle, mutta jälkiruokalistalta löytyvä uuniomenajäädyke kardemummakinuskin kanssa oli upea. Popot tarjoilee siis bistroruokaa modernilla twistillä ja vegaani saa sekä loistavaa palvelua että vatsansa täyteen.

Ravintola Roux puolestaan tarjoilee suoraan listalta kolmen ruokalajin vegaanisen menun, mutta paikan päällä kävi ilmi, että menun sai laajennettua viiteen ruokalajiin viiniparituksineen! Otimme tietenkin menun mahdollisimman pitkän kaavan kautta ja se kannatti. Alkuruoan savustetut porkkanat eivät kalpene Michelin-ravintoloiden edessä, kurpitsakeittoon oli löydetty tulisuutta ja jälkiruokana tarjoiltua tosca-piirakkaa lakkajäätelöllä olisin nauttinut mielelläni kokonaisen piirakan verran. Viiniparituksissa sommelier osasi kertoa viinien vegaanisuudesta – ei itsestäänselvyys vielä tänäkään päivänä!

Kulttuuria: Sibeliustalo, teatteri Vanha Juko ja maailmanluokan Malva

Lapsuudessani Lahti oli vielä ensisijaisesti talviurheilukaupunki, mutta uusien kulttuuritilojen noustua Lahteen myös koko kulttuurikenttä on noussut voimiinsa. Sibeliustalo valmistui jo vuonna 2000 Vesijärven rantaan ja on tuonut Lahteen sekä klassiselle että nykymusiikille ainutlaatuisen areenan. Sibeliustalossa on joka viikko monta keikkaa ja artistit vaihtelevat Lahden sinfoniaorkesterista Paperi T:hen ja Kotiteollisuuteen. Me kävimme kuuntelemassa sellomusiikkia, ja siitä inspiroituneina aloimme katsella muidenkin klasarikonserttien perään. Väliajalla juttelin tutun sellistin kanssa, joka sanoi Sibeliustalon olevan akustisesti ihana paikka soittaa: puurakenteisessa salissa musiikki soi todella kauniisti. Sibeliustalo on hieno kohde myös arkkitehtuuridiggareille. Suomalaisesta metsästä inspiroitunut tyyli ja uuden rakentaminen vanhan tehtaamiljöön ehdoilla on nautinnollinen kokemus esteetikoille.

Musiikin lisäksi teatterilla on Lahdessa hyvät tilat. Klassisen Lahden kaupunginteatterin lisäksi Lahdesta löytyy Lahden kansanopiston teatteri, lastenteatteri Super ja teatteri Vanha Juko. Vanha Juko on muuten ensimmäinen teatteri, jonka lavalla minä olen lapsena näytellyt! Lapsuuteni jälkeen toiselle puolen korttelia muuttanut teatteri toimii nykyään vanhan elokuvateatterin upeissa tiloissa. Vanhan Jukon ohjelmistosta löytyy teatterin omaa tuotantoa ja vapaan kentän vierailuesityksiä. Kävimme katsomassa tämän syksyn oman tuotannon Kajastus, joka on Eeva-Liisa Mannerin runoihin pohjautuvaa fyysistä teatteria. Mannerin tuotanto on minulle tuttua, mutta esitys ei tällä kertaa oikein auennut. Osa yleisöstä kyllä selvästi nautti, nauroi ja hurrasi, joten voi olla että kohdeyleisönä oli joku aivan muu kuin minä. Vanhan Jukon lämpiössä toimii nykyään myös taidegalleria, jonka vaihtuvia teoksia pääsee ihastelemaan lipunmyynnin aukioloaikojen puitteissa.

Lahden taideinstituutioista uusin on Lahden visuaalisten taiteiden museo Malva. Vasta reilu vuosi sitten avattu museo on maailmanluokan areena visuaalisille taiteille. Olen kiertänyt Yhdysvalloissa ja Euroopassa paljon nykytaidemuseoita, eikä Malva häpeä niiden edessä miljöön tai näyttelyiden suhteen. Jos siis tuntuu että Kiasmat ja Amos Rexit on jo koluttu, kannattaa hypätä junaan ja tutustua Malvaan! Malvan näyttelyt on kuratoitu hienosti, perillinen muistelee edelleen lämmöllä avajaisnäyttelynä nähtyä Marten Baasia. Nyt Malvaan on juuri avautunut Emma Helteen, Tamara Piilolan ja Pia Sirénin teoksista koostuva Tulevaisuuden puutarha. Näyttelyssä Sirénin muoviset metsämaisemat keskustelevat kiinnostavasti Helteen rehevien veistosten ja Piilolan puutarhamaalausten kanssa. Ensimmäisen kerroksen erillinen Ekho Collectiven 15-metrinen videoteos Ahto houkuttelee viettämään aikaa Malvan Valogalleriassa.

Rauhallista yöpymistä, brunsseja ja iltamenoja Lahdessa

Yövyimme kaksi yötä aivan Lahden keskustassa sijaitsevassa Sokos Hotel Lahden Seurahuoneella. Hotelli on lyhyen kävelymatkan päässä Lahden matkakeskukselta eikä juuri tämän keskeisemmällä sijainnilla voi Lahdessa yöpyä. Hiljaisesta ja rauhallisesta hotellihuoneesta löytyi todella leveä parisänky, ihana kylpyamme ja oma terassi, ja joka paikkaan on kävelyetäisyys. Siis täydellinen staycation-kohde!

Seurahuoneen aamiainen on Lahdessa kuuluisa korkeasta tasostaan. Usein vegaanit jäävät nuolemaan näppejään, mutta Seurahuoneelta löytyi aamiaiselta myös vegaanille todella hyvin vaihtoehtoja. Erityispisteet siitä, että aamiaisruokien vegaanisuus oli merkitty selkeästi eikä vegaaniruokia ollut pakattu minnekään perälle häpeäjääkaappiin vaan noutopöytään kaikkien muiden ruokien sekaan! Vegaani ei joutunut siis kävelemään henkilökunnan perässä kyselemässä mitä voi syödä eikä kaivelemaan vaikeasti erillisistä kaapeista itselleen syötävää. Tällaisella lähestymisellä moni sekasyöjäkin varmasti innostuu kokeilemaan vegeä aamiaisella! Jugurttien, vegaanisten levitteiden, juustojen ja leikkeleiden lisäksi aamiaiselta löytyi vegaanista kakkua, puuroa, erilaisia laadukkaita leipiä, hedelmiä, marjoja, chiavanukasta ja kauden paistettuja vihanneksia. Erityismaininta teestä, joka löytyi samovaarista!

Toinen aamiaissuositus Lahdessa menee Kahiwalle. Kahiwa löytyy Malskin korttelista Malvan vierestä ihanasta tehdasmiljööstä. Lauantaisin Kahiwassa tarjoillaan brunssia kahdessa kattauksessa, ja brunssi varataan perjantaina klo 15 mennessä. Brunssi onnistui vegaanisena erinomaisesti. Kahiwan omat vastapaahdetut kahvit ovat jo itsessään vierailun arvoisia, mutta lisäksi täällä saa maukkaan aamiaisen. Oman leipomon tuoreet leivät, Kahiwan oma granola ja smoothie toimivat erinomaisesti, mutta brunssin kruunu on vegaaninen pain au chocolat. Lehtevä ja rasvainen leivonnainen on itsessään niin herkullinen, että jo se yksin on syy hypätä junaan ja löytää tiensä Kahiwaan. Olen syönyt viimeksi tämän tasoisen vegaanisen leivonnaisen Pariisissa, joten Kahiwa oli kyllä todellinen yllättäjä!

Kahiwan ja Malvan naapurista Malskilta löytyy myös panimopub Ant Brew. Lahtelaisen kotiolutkollektiivi Ant Farmin henkinen perillinen Ant Brew tarjoilee oman panimon ja muiden pienpanimoiden oluita Kallio-henkisessä miljöössä. Viikonloppuisin paikalla on dj ja juuri tällä hetkellä legendaarisen Lahtiblogin näyttely! Näyttelyn kohutuin teos on varmasti iltapäivälehtiinkin päätynyt Litti-leipä, jonka maisteltua olomuotoa pääsee ihailemaan läheltä. Myynnissä oli myös Lahtiblogin fanituotteita, jollaisia minultakin löytyy kotoa. Ant Brew ilmoittaa näkyvästi noudattavansa turvallisen tilan periaatteita, ja voisin hyvin kuvitella, että tämä olisi kantapaikkani jos asuisin Lahdessa.

Lahden parhaat kirpputorit

Lahdessa on yksi Suomen parhaista kirpputoriskeneistä. Haalin vaatteeni Lahen kirppiksiltä jo 90-luvulla, ja sen jälkeen tarjonta on monipuolistunut ja laajentunut. Ei Lahti-keikkaa ilman kirppiskierrosta, siis!

Lahdessa on muutama kirpputorikeskittymä: keskusta ja Laune. Näiden lisäksi maininnan arvoisia ovat vähän kauempana sijaitsevat Patinan kierrätyskeskus ja kirpputori Kisälli. Tällä kertaa keskityimme kuitenkin keskustan ja Launeen valikoimaan, sillä jo niissä riittää hyvin kiertämistä. Kirpputoreja löytää hyvin Googlen karttahaulla, mutta tässä muutama täsmäsuositus:

Toivon keskus

Vanhan ajan lähetyskirpputori, jonka valikoima on todella satunnainen mutta hinnat myös Helsingin hintatasoon tottuneelle todella matalat. Päällisin puolin nuhjuinen paikka, mutta jos jaksaa penkoa, täältä voi tehdä todellisia löytöjä. Lastenvaatteissa näkyi esimerkiksi Polarn O. Pyretiä eurolla, minulle tarttui mukaan Marimekko x Converse -malliston kengät kahdella eurolla!

Second Hand Lahti

Jos Relove ja Moody Monday ovat mieleesi, on Second Hand Lahti paikka jota etsit. Valoisa ja tyylikäs pöytäkirppis, jossa tarjolla oli ainakin Papua, Marimekkoa ja muita usual suspectseja. Hintataso hieman Helsinkiä edullisempi, mutta merkkivaatteista saa täälläkin maksaa. Ja ihan syystä: hyvä vaate säilyttää arvonsa vielä kierrätettynäkin!

iCare

Pelastusarmeijan myymälä keskustassa. Edullinen, valoisa ja siisti kirppis, jossa myyntiartikkelit on lajiteltu todella selvästi. Yksi iso halli vaatteille, toinen astioille ja tekstiileille, takana pieni huone random-kamalle ja kirjoille. Mukaan tarttui jonkun itse tekemä upea villatakki ja kasa kirjoja, haaveilin myös pöllöryijystä (6 €!!!), mutta sille ei ollut mitään sijoituspaikkaa joten jätin jonkun onnekkaan löydettäväksi.

Launeen kirpputorit

Launeen kaupunginosasta löytyy suuri Fidan kirpputori ja tien toiselta puolelta suuri kompleksi, jossa on Pelastusarmeijan toinen myymälä, SPR:n Kontti ja Launeen suurkirppis. Fidan kirppiksellä on laaja valikoima vaatteita siisti lajiteltuna, ja Pelastusarmeijalla paljon kodintavaraa. Launeen suurkirppis on pöytäkirpputori, jonka valikoima vaihtelee paljon myyjien mukaan. Ehdoton suosikkini koko Lahden kirppistarjonnassa on SPR:n Kontti, joka on todella suuri ja erittäin siisti. Lajittelu on tehty huolella, myymälä on valoisa ja hinnat todella kohtuullisia. Täällä on myös ehkä Lahden kirppiksien paras kirjavalikoima! Jos ehdit käydä vain yhdellä kirppiksellä, suosittelen tätä.

Jos siis syksyllä kaipaat lomailua jossain kotikulmista irrallaan, ota suunnaksi staycation Lahdessa! VR:n junilla pääset perille nollapäästöillä, second handia shoppailemalla et lisää planeetan kuormitusta, kulttuurista ja vegaanisesta ruoasta nauttimalla hiilijalanjälkesi pysyy pienenä. Hyvä elämä ja myös kulttuurimatkailu on mahdollista planeetan rajoissa, tämä reissu olkoon siitä esimerkki!

Digiliha tuottaa enemmän päästöjä kuin paloiksi hakattu sika

Suvi Auvinen 02/03/2023

Olisitko uskonut, että vegaanit tulevat cancelöimään jopa virtuaaliset lihat? Oh well, don’t believe me, just watch.

Eilen sianlihantuottajien omistama HK Scan julkaisi yhdessä mainostoimisto SEKin kanssa tehdyn mainoshassuttelun: metavurstin. Hassu läppä oli siis se, HK:n meetvurstista on tehty NFT-teoksia, ja näin ollen HK:n metukka on ”metaversumin ensimmäinen meetvursti”. Tää oli se kohta, jossa oli tarkoitus nauraa.

Miksi en vain sivuuta tätä jälleen yhtenä mauttomana lihamainoksena? Miksi en suhtaudu tähän vain sellaisena lihateollisuuden kuolonkorinana, jota se väistämättä on? Miksi jaan mainosta ja sitä kautta annan sille lisää näkyvyyttä?

Koska tässä yhdistyy monta asiaa, joita ei välttämättä tule ensin ajatelleeksi.
Koska ilmastolaskentanörttinä rakastan kaivella numeroita.
Ja koska ihmiset eivät hahmota yleensä sitä, millä ilmastoasioilla on väliä ja millä ei.

Keksitte sitten tavan tuottaa lihalla vielä vähän lisää päästöjä

Me ihmiset sorrumme usein helposti ajattelemaan, että mikä tahansa digitaalinen on kestävää, vastuullista ja muutenkin tosi jees. Erilaiset valistuskampanjat ovat opettaneet meidät lopettamaan turhien dokumenttien printtaamisen, olemme tulleet kuluttajina kriittisiksi, emmekä halua täyttä nurkkiamme ja elämäämme kertakäyttöisellä romulla. Vaikka nämä ovat hyviä kehityssuuntia, ajattelee moni samalla, että kaikki digitaalinen on automaattisesti parempaa ympäristölle ja ilmastolle kuin fyysiset esineet. Niinhän se ei ole.

Tällä hetkellä datakeskukset käyttävät 3 % maailmassa kulutetusta sähköstä. Se ei toki kokonaisuudessaan ole paljon (vertailuna: ruoantuotanto tuottaa kolmanneksen maailman päästöistä ja eläintuotannon osuus ruoantuotannon kokonaispäästöistä on 60–70 %). Mutta erilaiset teknologiset sovellutukset tuottavat eri verran päästöjä.

Erityisen energiaintensiivistä on lohkoketjun käyttö. HK:n metavurstit ovat NFT-teoksia, eli lohkoketjuun lisättäviä digitaalisia taideteoksia. HK on luonut näitä NFT:itä viisi kappaletta. Yhden NFT:n lisääminen lohkoketjuun tuottaa noin 83 kiloa hiilidioksidipäästöjä, ja elinkaarensa aikana keskiverto NFT tuottaa hiilidioksidipäästöjä 211 kiloa.

HK ilmoittaa, että kiloon meetvurstia käytetään 1,25 kiloa lihaa. Yksi kilo meetvurstia tuottaa siis noin 6 kiloa hiilidioksidipäästöjä. Yksi virtuaalimetukka tuottaa siis päästöjä 35 kertaa enemmän kuin kilo meetvurstia. Viisi NFT-metavurstia tuottaa hiilidioksidipäästöjä yli tonnin. Ei nyt maailman mittakaavassa valtava määrä, mutta mainoskampanjalle aika paljon, eikä tässä tietenkään ole vielä laskettuna mukaan esimerkiksi digipintoja joilla mainosta esitetään.

Tarvitseeko metaverse lihansyönnin normalisointia?

I get it, mainosveijojen työtä on myydä mitä tahansa paskaa, mistä asiakas sattuu maksamaan. Tuntuu kuitenkin aika uskomattomalta, että vielä tänä päivänä löytyy alalta joku niin rahanahne mulkku, ettei millään aikamme ilmiöllä ole mitään väliä, jos sikatilallisten rahakirstu on auki. Ilmaston lämpenemisessä yksi merkittävimpiä syyllisiä on eläinteollisuus. 1,5 asteen lämpenemisen raja on jo menetetty. Suomessa ilmasto on lämmennyt jo yli 2 astetta, ja globaalisti nykymenolla kolkutellaan 3 asteen lämpenemisen rajapyykkiä. 3–5 asteen lämpeneminen tarkoittaa mm. noin kahta miljardia ilmastopakolaista ja peruuttamattomia muutoksia planeetan elinkelpoisuudelle. Kuinkakohan monen euron arvoista on vetää planeetan tulevaisuus alas vessasta? Paljonko mainosveijon sielu maksaa?

Kampanjasivulla kirjoitetaan ”Me suhtaudumme leikkeleisiin suurimmalla mahdollisella intohimolla, eikä tämä intohimo tunne rajoja.” Ei näköjään, esimerkiksi hyvän maun tai planeetan kantokyvyn rajoja. Metaversumi on aika tehokkaasti vielä irrallaan eläinten hyväksikäytöstä. Se on yksi niitä harvoja paikkoja, joissa muunlajisten eläinten ruumiita ei ole ripoteltu kaikkialle, mitä valo koskettaa. Fyysisessä toimintaympäristössämme eläimiä löytyy huonekalumaaleista, betonista, liimasta, tietenkin ruoasta ja vaatteista. Ihmiskunnalla olisi tulevpalava (pun intended) kiire irrottautua eläintuotannosta. Sen sijaan, että eläintuotannon asemaa kyseenalaistettaisiin, tuodaan tällä kampanjalla silvotut eläimet myös metaversumiin.

Kaikkea mitä voi tehdä, ei kannata tehdä. Ei, vaikka joku olisi valmis maksamaan siitä. Alankomaissa lihamainonta on kielletty jo useammissa kaupungeissa, ja EU:ssa ajetaan eteenpäin niin yritysvastuulakia kuin vaatimusta siitä, etteivät pahimmat saastuttajat saisi enää mainostaa tuotteitaan vapaasti. SEKin ja HK:n reh reh -kampanja menee täysin vastaan yleisiä globaaleja trendejä. Harvoin enää näkee mainoksia, jotka ovat niin sokeita tulevaisuuden uhkakuville ja yleiselle järjelle kuin tämä kökkäre. Mutta mikäs siinä, jos minkäänlaista vastuullisuuslinjausta tai tulevaisuuskuvaa ei ole, vaan ainoa toimintaa ohjaava tekijä ovat eurot. Voin sanoa, että sitä rautaa ei ihan hirveästi ole kyllä enää taottavana, mutta jollekinhan ne verirahat näemmä kelpaavat niin kauan kuin niitä on jaossa.

Eipä siinä, virtuaalimetukkaa naamaan ja mopolla alas jyrkänteeltä. Toisenlainenkin maailma olisi kuitenkin mahdollinen.

Artikkelin kuvituskuva on screenshot kampanjan sivuilta.

80 % vegaani?

Suvi Auvinen 01/02/2022

Voiko ihminen olla 80 % vegaani, vai ovatko vaihtoehdot olla joko täysin vegaani tai ei ollenkaan vegaani?

Tiedän, että aihe herättää valtavasti intohimoja suuntaan ja toiseen. Mutta ennen kuin muodostat mielipiteesi, lue tämä teksti.

Aina kun keskustelu ruoasta alkaa, ihmisillä nousevat tunteet pintaan. Se on ymmärrettävää: osa meistä rakentaa identiteettiään ruokavaliolla erottautumisen kautta, osa sillä, että “minä päätän itse mitä syön eikä siihen ole kenelläkään mitään sanomista.” Ruokapuhe menee usein jumiin siksi, että keskustellessamme ruoasta emme erittele, mistä ruoan osa-alueesta oikeastaan puhumme. Puhummeko ilmastosta, eläinten oikeuksia, terveydestä, mausta, tottumuksista vai identiteetistä? Puhummeko huoltovarmuudesta, ruokakulttuurista vai maailman nälkäongelmasta?

Samaan ongelmaan törmätään otsikon kysymyksen kanssa. Voidaksemme puhua siitä, mikä määrittelee “vegaanin” tai “ei-vegaanin” pitäisi ensin päättää, mistä oikeastaan puhumme. Ruokatuotteissa ja esimerkiksi ravintoloiden ruokalistoissa on selvää mitä vegaaninen tarkoittaa: ruoka ei sisällä mitään eläinperäistä. Ei lihaa, maitotuotteita, kananmunia, liivatetta jne. On tärkeää erottaa tämä keskustelu omaksi asiakseen. Vegaanisten tuotteiden merkintöjen täytyy olla kunnossa jo ruoan allergeenien ilmoittamisen vuoksi. Mutta kun ei puhuta vegaanisesta ruoasta vaan vegaaneista ihmisinä, määrittely hämärtyy väistämättä. Vegaanilla tarkoitetaan yleensä ihmistä, joka ei käytä ollenkaan eläinkunnan tuotteita. Yleensä tällä tarkoitetaan ainakin ruokavaliota, mutta vegaani ulottaa usein veganismin myös esimerkiksi vaatteisiin, huonekaluihin ja kosmetiikkaan. Kuulostaa suhteellisen suoraviivaiselta, eikö totta?

Mutta koska elämme monimutkaisessa maailmassa, aina vegaaniset valinnat eivät ole kuitenkaan mahdollisia. Ja tässä kohtaa törmäämme myös määrittelyn ongelmaan. Elämme maailmassa, joka rakentuu muiden eläinten hyväksikäyttämisen varaan. Kuolleita eläimiä on aivan kaikessa ympärillämme. Lääkkeet testataan eläinkokeilla lähes aina. Betonissa on eläimiä, maaleissa on eläimiä, huonekaluliimoissa on eläimiä. Yhteiskunnassa, joka rakentuu muiden eläinten kuoleman varaan, ei oikeastaan ole mahdollista elää 100 % vegaanina.

Don’t get me wrong: on erinomainen asia pyrkiä käyttämään ja syömään mahdollisimman vähän muita eläimiä. Mutta ajatus siitä, että veganismi olisi puhtauskilpailu tai kultti ei auta ainakaan eläimiä tai ilmastoa. Jos vegaanit vaativat täydellisyyttä kaikilta, jotka ovat kiinnostuneita veganismista, on todennäköisempää että ihmiset kääntyvät pois päin veganismista kuin sitä kohti. Suurinta osaa ihmisistä ismit eivät ylipäätään puhuttele.

Kuka hyöytyy veganismin tiukoista rajoista?

Aina toisinaan kuulee sanottavan, että veganismi on vähän sama kuin raskaana oleminen: joko olet tai et ole raskaana – ei ole mitään välimuotoja. Tämä fraasi on poikkeuksellisen typerä. Raskaana voi olla hyvin monella tapaa, mutta väitän, ettei myöskään veganismi ei ole joko tai.

Yleensä ne, jotka äänekkäimmin pitävät kiinni veganismin tiukoista rajoista, kiinnittävät oman identiteettinsä veganismiin. Minä kuitenkin ajattelen, ettei veganismissa pitäisi olla kyse meistä ihmisistä. Veganismissa ei pitäisi olla kyse siitä, kuka on kyllin hyvä, jotta me vegaanit kelpuutamme hänet joukkoomme. Sellainen ajattelu ei auta ketään. Asioilla on tietenkin pakko olla nimet, jotta niistä voidaan ylipäätään puhua. Mutta vegaaninen oleminen on häilyvämpää kuin moni tahtoisi myöntää. Onko vegaani vegaani, jos tällä on ennen vegaaniksi ryhtymistä hankitut villasukat jalassa? Onko vegaani vegaani, jos hän yhtenä päivänä vuodessa syö lihaa, mutta 364 päivää vuodesta ei käytä mitään eläinperäisiä tuotteita? Onko vegaani vegaani, jos muuten ei syö mitään eläimistä tulevaa, muttei syynää erikseen karkkien E-koodien eläinperäisyyttä? Jos syö muuten vegaanisen berliininmunkin, jonka kuorrutteessa on karmiinia?

Olen jo vuosien ajan sanonut, että jos olisit muuten valmis olemaan vegaani, mutta haluat syödä juustoa, niin ole muuten vegaani mutta syö juustoa joskus. Tarkoitan tällä sitä, että ihmisten ruokavalioita on yhtä monta kuin ihmisiäkin, ja taktisista syistä kannattaisi ehkä olla valmis tarkastelemaan uudestaan myös vegaanismin tiukkoja rajauksia. Minulle veganismissa on ennen kaikkea kyse armollisuudesta ja empatiasta. Etenkin eläinoikeusveganismi rakentuu empatialle: empatialle muunlajisia elämiä kohtaan, mutta myös meitä ihmisiä. Toivoisin, että etenkin tuoreet vegaanit muistaisivat armollisuuden. Hyvin harva meistä on elänyt koko elämänsä vegaanina. Hyvin harva meistä on vegaaniksi ryhdyttyäänkään pystynyt tai halunnut välttyä täysin eläinten käytöltä. Sen takia armollisuus on huomattavasti parempi lähtökohta ja tulokulma kuin ulossulkeva, kiilusilmäinen fanatismi.

Miksi veganismin määritelmää kannattaa avata?

Vegaaneja on Suomen väestöstä arvoilta viitisen prosenttia. Hyvä me! Mutta muistetaan, että suuremman muutoksen maailmassa saavat aikaan ne sekasyöjät, jotka alkavat syödä kasvispainotteisemmin. Mitä luulet, kumpi on helpompaa: saada 2000 ihmistä syömään puolet ajasta vegaanisesti, vai saada 1000 ihmistä syömään 100 % ajasta vegaanisesti?

On tietenkin helpompi saada suurempi joukko ihmisiä syömään osa ajasta vegaanisesti – lopputulos on kuitenkin sama. Me vegaanit emme yleensä halua kuulla tätä, mutta ilmaston kannalta merkittävä muutos tapahtuisi jo silloin, jos ihmiset globaalisti puolittaisivat eläinperäisten tuotteiden kulutuksen. Se ei ole peruste syödä lihaa tai juustoa, mutta välitavoitteillakin on oltava jokin arvo.

Meidän täytyy ymmärtää, millä asioilla on merkitystä ja millä ei. Tärkeää ei pitäisi olla identiteetin tai puhtausvaatimusten vaan sen, että saavutamme tavoittemme. Mitä useampi ihminen syö kasvipainotteisemmin, sitä useampi eläin säästyy, sitä vähemmän ilmasto kärsii ja sitä useampi ihminen hyötyy kasvissyönnin tervaysvaikutuksista. Tavoitteen pitään tietenkin olla se, että eläinperäisten tuotteiden kulutus tippuu nollaan. Mutta siihen ei päästä syyllistämällä ja kyttäämisellä. Siihen ei päästä, jos veganismi näyttää vaikealta, ehdottomalta ismiltä. Päämäärä on se, millä on väliä. Toivoisin, että mahdollisimman moni olisi kiinnostuneempi päämäärästä kun omasta identiteetistään. On parempi identifioitua vegaaniksi ja syödä välillä juustoa tai suklaapatukka, kuin identifioitua sekasyöjäksi, joka saattaa joskus syödä jotain vegaanista. 80 % vegaani valitsee todennäköisemmin arjessaan vegaanista ruokaa kuin 20 % sekasyöjä. Siksi väitän, että olisi hyödyksi pitkän pelin tavoitteille tarjota vegaani-identiteettiä auliisti myös niille ihmisille, jotka syövät jouluna siivun kinkkua tai eivät välitä munkin kirppuväreistä.

Minua ei kiinnosta vegaanien keskinäinen vääntö. Minua ei kiinnosta, mitä syövät ne ihmiset, jotka sanovat itseään vegaaneiksi. Minua kiinnostaa lopputulos. Minua kiinnostaa 63 miljardin eläimen hengen pelastaminen. Minua kiinnostaa ilmastokriisin hilltseminen. Minua kiinnostaa biodiversiteetin romahduksen pysäyttäminen. Minua ei kiinnosta kenenkään satunnainen juustosiivu leivän päällä. Veganismi ei ole kilpailu.

Olen myös varma, että ruokavalioilla erottautuminen on ohimenevä vaihe. Kun ruokavaliot yksilöllistyvät entisestään, tulee olemaan mahdotonta sanoa, kuka on minkäkin ruokavalion edustaja. Ja hei let’s face it: onhan se nyt aika höpsöä määritellä olevansa lacto-ovo-pesco-vegetaristi tai vegan-curious-fleksaaja. Ruokavalioihin liittyvät identiteetit ovat siirtymäkauden vaihe meille ihmiseläimille, jotka yritämme sopeutua uuteen maailmanaikaan.

Sitä odotellessa: kutsutaan ihmisiä mukaan mieluummin kuin käännytetään pois. Toivotetaan tervetulleeksi mieluummin kuin osoitellaan sormella. Hyäksytään mieluummin kuin tuomitaan. Sillä veganismissa porttiteoria toimii: mitä enemmän syö vegaanisesti ja mitä enemmän identifioituu vegaaniksi, sitä useammin myös jättää eläimet pois lautaselta.

Tervetuloa mukaan 80 % vegaanit, te olette tärkeässä roolissa toteuttamassa maailman muutosta kohti parempaa!