Blogi

Huvipuistojen vegaaninen tarjonta x 3: Linnanmäki, Särkänniemi ja Tykkimäki

Suvi Auvinen 28/07/2021

Huvipuistoissa on petrattu vegaanisten ruokien suhteen paljon viime vuosien aikana. Muutamia vuosia sitten ainoat huvipuistojen vegeruoat olivat ranskalaiset ja hattara, ja siitä pisteestä on tultu paljon eteenpäin. Kun tänä kesänä useampi huvipuisto on mainostanut valikoimissa erityisellä vegaanikulmalla (ja koska päädyin kolmeen huvipuistoon viikon aikana), tein toivotun koosteen huvipuistojen vegaanisesta tarjonnasta. Here we go!

 

 

 

Linnanmäki:

Vegaanisen ruoan saatavuus ja merkintöjen selkeys: 4/5
Henkilökunnan tietämys veganismista: 3/5
Vegaanisten makeiden herkkujen saatavuus: 2/5
Yleispisteytys: 4/5

Lintsillä oli monen vuoden ajan nettisivuillaan selkeä listaus huvipuiston vegaanisista annoksista. Kaudelle 2021 listaus on poistettu, miksi lie: listaus oli kätevä ja käyttäjäystävällinen, nyt tiedot joutuu haeskelemaan jokaisen ravintolan nettisivuilta erikseen. Yleisesti Lintsiltä saa laajalti sekä suolaista että makeaa vegaanista syötävää. 

Huvipuistoklassikoihin kuuluvat tietysti hodarit. Vegaanihodarin Lintsiltä kyllä saa, mutta vegaanien hodari on vihreä. MIKSI? Kaikki vihreässä sämpylässä huutaa, että olen homeessa, älä syö minua. Mukana ollut perillinen kommentoi vihreää hodaria: “Niin, tietysti vegaanien hodari on vihreä koska me syödään vaan ruohoa.” Koskakohan ravintoloissa ymmärretään, että vegaanit haluavat syödä ihan tavallista ruokaa, ilman eläimiä?

Lintsiburgerilla olisi ollut tarjolla vegehampurilainen, mutta kuvan perusteella sen välissä on klassinen raastepihvi ja burgeri näytti muutenkin ysäriversiolta kasvisruoasta. Samassa ravintolassa olisi ollut tarjolla myös sipulirenkaat ja kukkakaaliwingsit, mutta näiden tuotteiden vegaanisuus ei harvinaisesti selvinnyt netissä olleesta menusta, joten en lähtenyt jonottamaan ja kyselemään niiden perään kassalta.

Lintsin ehkä paras annos on mielestäni makkaraperunat. Veikkaan, että makkarat ovat Wheatyn mini-seitannakkeja, ja ne toimivat annoksessa hyvin. Annos on huvipuistotasoa (not great, not terrible), mutta pisteet siitä ettei hinnoissa ole mitään vegaanilisää, vaan vegaaniset makkaraperunat saa samaan hintaan (8,50 €) kuin eläinversionkin.

Ylipäätään Lintsillä vegaaniset vaihtoehdot on merkitty menuihin selkeästi sekä merkeillä että aukikirjoitettuna. Meitä palvelleesta henkilökunnasta suuri osa ymmärsi heti mitä “vegaaninen” tarkoittaa, mutta muutama kassahenkilö oli niin pihalla (ja mm. tarjosi ensin väärät ruoat) että kokonaispistemäärä vegaanitietämyksestä putoaa.

Lintsi on hypettänyt kauden 2021 uutuutena vegaanista pehmistä. Meidän vierailumme aikana pehmis oli loppu koko päivän, mutta tiedän että pehmiksen valmista My IceD. Olen syönyt tämän valmistajan pehmistä aiemmin ja silloin tuote valitettavasti muistutti enemmän sorbettia kuin pehmistä. Olen kuullut samantapaisia arvioita myös tämän kesän lintsinkävijöiltä, mutta olisin toki mieluusti maistanut onko tuotekehitystä tapahtunut. Ei jäänyt kuitenkaan erityisesti harmittamaan ettei pehmistä löytynyt, en usko jääneeni uskomattomasta makuelämyksestä paitsi. Hyvää vegaanista pehmistä odotellessa, siis!

Jällkäriksi pehmiksen puuttuessa valitsimme vohvelin. Lintsi mainostaa, että minkä tahansa vohvelin saa vegaanisena, mutta jättää mainitsematta, että ainoastaan vohvelitaikinan saa vegaanisena, ei kaikkia täytevaihtoehtoja. Valitsemamme vohvelituutti olisi sisältänyt pehmistä, mutta vegaaneille ei ollut tarjolla vaihtoehtoja sen tilalle. Hinta oli kuitenkin sama kuin lehmänmaitojäätelöllä varustetulla vohvelilla. Vohveli oli aneeminen ja veikkaan että myös gluteeniton, eikä todellakaan hintansa (8,50 €) väärti.

Aneemisin vohveli ikinä

 

Klassisista huvipuistoherkuista popcorn ja hattara ovat vegaanisia, joten niillä onneksi pärjää. Lintsin herkkukojusta löytyi myös kissojen ja koirien kanssa etsimiäni Porvoon Lakun uusia vegaanisia (ja gluteenittomia) täytelakuja, jotka olivat postiviinen yllätys. Klassisista metrilakuista vain se peruslaku ja salmiakkilaku ovat vegaanisia, blaah (kuka laittaa lakuun gelatiinia, yäk).

Yleistuomio: Lintsillä on hyvä vegetarjonta ja tuotteet on selkeästi merkitty menuihin. Ei tarvetta omille eväille, ruokaa löytyy moneen makuun. 

Linnanmäen valmiiksi vegaaniset vaihtoehdot ravintoloittain (sen tiedon mukaan, joka Linnanmäen omista tiedoista löytyy):

Vegaaniset herkut:
Hattara
Popcorn
Metrilaku original ja salmiakki
Vegaaninen pehmis

Funky Kitchen: 
Tofuburgeri
Nastat kukkakaalit

Keidas:
Vegebowl
Ranskalaiset
Bataattiranskalaiset

Cafe Vohvelitehdas:
Kaikki vohvelit saa vegaanisina, mutta huom., kaikkia täytteitä ei saa!

Hodarispot:
Vegedogi
Ranskalaiset
Bataattiranskalaiset

Grilli:
Vegaaniset makkaraperunat
Ranskalaiset

Spasso:
Lasten pizza vege bimbo
Pizza vegan margherita
Pizza BBQ-Härkis

Särkänniemi:

Vegaanisen ruoan saatavuus ja merkintöjen selkeys: 4/5
Henkilökunnan tietämys veganismista: 5/5
Vegaanisten makeiden herkkujen saatavuus: 2/5 
Yleispisteytys: 3/5

Särkänniemi on mainostanut tänä kesänä näyttävästi sitä, että jokaiselta Särkänniemen ruokakojulta löytyy vegaaninen vaihtoehto. Sepä hienoa! Valitettavasti osassa kojuista “vegaaninen vaihtoehto” tarkoittaa mustaa kahvia.

Yleisesti Särkänniemessä ruoat on merkitty kojuissa hyvin ja selkeästi, mutta nettisivujen menut ja listaukset jättävät toivomisen varaa. Ennen huvipuistovierailua selasin sivuja moneen kertaan, mutta ravintolalistauksissa ei mainittu Foodpark Särkäntoria ollenkaan, vaan se olisi pitänyt osata löytää omilta sivuiltaan. Tästä syystä Foodpark jäi huomaamatta, ennen kuin päivän lopussa satuin kävelemään sen läpi. Foodparkissa olisi ollut yksi täysin vegaaninen koju, Eatshares, josta olisi saanut burgerin, bowlin tai hodarin. Toivottavasti joku muu huomaa Eatsharesin! Ainakin silloin kun minä puistossa pyörin, oli koko Foodpark todella tyhjä.

Pizzabuffetin koko vegaaninen valikoima

Särkänniemessä henkilökunnan palvelualttius oli ravintoloissa aivan ihanaa. Kävin kysymässä Pizzeria Pellen ovella, onko pizzabuffetissa mitään vegaanista. Tarjoilija vei minut katsomaan pizzatarjontaa! Vegaanisia pizzoja oli valikoimassa yksi eikä se näyttänyt houkuttelavalta (siinä missä sekasyöjien pizzat olivat pannupizzoja, näytti vegaaninen pizza littanalle valmispohjalle tehdyltä), eikä pizzabuffetista kannattanut maksaa yhden lättäpizzan vuoksi, mutta pisteet henkilökunnalle!

Särkänniemen erikoisuus on selvästi tarjota vegaaniruokien kylkeen paholaisenhilloa, sama se mikä ruoka on kyseessä. Paholaisenhilloa tyrkytettiin jokaiseen maistamaamme ruokaan. Rantaterassin vegaaninen hodari ei ollut vihreä toisin kuin Lintsin versio, siitä pisteet! Vegaaninen hodari oli euron kalliimpi (6 €) kuin sekasyöjän dogi, mutta oli huvipuistoruoaksi vielä aivan siedettävän hintainen. Sämpylän välistä löytyi lokaali Vegemin nakki. Ei oma suosikkini, mutta pisteet paikallisen tuotannon tukemisesta. Vähän oli Särkänniemessäkin yritetty säätää vegaanisen dogin kanssa: siinä missä lihaversion välissä oli kurkkusalaattia, paahdettua sipulia ja ketsuppia, oli vegaanisessa 

versiossa kurkkusalaatin tilalla se kirottu paholaisenhillo. Jälleen kerran: MIKSI?

Nakki & nugetti -ravintolasta sai aivan kelvolliset vegaaniset nugetit. Hintakin oli sama kuin kanaversiossa ja maku niin mieto että uppoaa varmaan pienemmillekin ruokailijoille. Myös tämän annoksen kanssa tyrkytettiin paholaisenhilloa, vaikkei sitä ollut edes mainittu menussa 😀 

X-BRGR olisi tarjoillut vegaanisen hampurilaisen, mutta aivan uskomattoman pitkän jonon takia se jäi kokeilematta. Riemu-ravintolan pyörykkäbuffetin olisi saanut falafeleilla, samassa paikassa oli tarjolla myös salaattibuffet mutta sen vegaanisista proteiininlähteistä ei ollut minkäänlaista merkintää.

Makeita herkkuja Särkänniemessä oli tarjolla vain vähän. Klassinen hattara löytyy täältäkin, mutta esimerkiksi Vovhelikahvila ilmoitti kysyttäessä, ettei heiltä saa mitään vegaanista. Jäätelökojuista löytyi Ingmanin vegaaninen toffeejätski sekä mehujäitä, karkkikaupasta ei löytynyt vegaanimerkintöjä mutta muutamia vegaanisia karkkeja olisi ollut tarjolla. Terveellisemmistä herkuista kyllä bonusmaininta: huvipuiston alueelta löytyy Jungle Juice Bar, jonka smoothiet ovat aina hyviä! Mutta harvoin huvipuistoissa ollaan terveysjuomien perässä.

Yleistuomio: On mahtavaa, että Särkänniemi haluaa palvella vegaaneja, mutta petrattavaa riittää. Musta kahvi ei ole vegaaninen vaihtoehto, jolla voi vuonna 2021 keulia. Paholaisenhillot pois ja vegaaninen Eatshares paremmin esille sekä satsausta vegaanisiin herkkuihin niin Särkänniemi on jo hyvällä mallilla. Suolaista syötävää löytyy, mutta ota omat karkit mukaan.

Särkänniemen valmiiksi vegaaniset vaihtoehdot ravintoloittain (sen tiedon mukaan, joka Särkänniemen omista tiedoista löytyy):

Vegaaniset herkut:
Hattara
Popcorn
Metrilaku original ja salmiakki

Eatshares:
Hampurilainen
Vegedogi
Bowl
Smoothieita
Jäätelöä
Sorbettia

Nakki & nugetti:
Vegenugetit ja ranskalaiset

Rantaterassi:
Vegehodari ja ranskalaiset

Pizzeria Pelle:
Pizzabuffet, yksi vegaaninen pizza (vegejuusto–paprika–vegekebab)

Ravintola Riemu:
Salaattibuffet
Pyörykkäbuffet saatavana vegaanisena falafeleilla

X-BRGR:
Kasvishampurilainen, myös ateriana

Tykkimäki:

Vegaanisen ruoan saatavuus ja merkintöjen selkeys: 1/5
Henkilökunnan tietämys veganismista: 1/5
Vegaanisten makeiden herkkujen saatavuus: 2/5
Yleispisteytys: 1/5

We’re not in Helsinki anymore. Voi lapsuuteni Tykkimäki. Tykkimäen nettisivuilta ei löydy juurikaan tietoa huvipuiston ruokavalikoimasta. Menun ilmoittaa vain yksi ravintola, Raveliini, eikä sen listalta löydy mitään vegaanista. Jopa listan vegesalaatti, joka ainesosien puolesta näyttää vegaaniselta, on merkitty allergeeneiltaan vähälaktoosiseksi. “No, ne ei varmaan vaan ole tässä ilmoittaneet niitä ruokiaan, onhan sieltä pakko jotain löytyä”, ajattelin. LOL NOPE.

Ruokien vegaanisuutta tai allergeeneja ei ole ilmoitettu menuissa ollenkaan. Kasvisruoista Tykkimäeltä olisi saanut vegehodarin, jossa oli ilmeisesti nugetteja välissä, mungopapunugetit (googlasin mikä tämä on, Kespron valikoimasta löytyy laitoskeittiöille tällainen ihme) ja mungopapusalaatin. Minkään näistä vegaanisuutta ei tosin ollut ilmoitettu nettisivuilla tai ravintoloiden menuissa, joten ainoa tapa saada selville olisivatko ruoat olleet meille sopivia olisi ollut jonottaa kassalle. Tämän lisäksi oletan Kustiburgerista saatavan falafelhapurilaisen olevan vegaaninen, mutta en menisi vannomaan. Ja siis: falafelpihvi vegehampurilaisen välissä on tosi early 2000’s, paljon parempia vaihtoehtoja löytyisi nykyään jo helposti.

Hattarakioskit olivat meidän vierailupäivänämme kiinni joka ikinen. Yksi karkkikauppa löytyi ja siellä oli jopa laareissa vegaanikarkkien kohdalla selkeät merkinnät, mutta miltei kaikki karkkilaarit olivat tyhjiä. Vidalin vegaanisia vaahtokarkkeja ja hedelmäkarkkeja oli tosin pusseissa tarjolla, siitä pisteet! Onneksi sen verran vegaanitraumaa edelleen kummittelee takaraivossa (“siellä ei kuitenkaan ole mitään syötävää meille”), että laukun pohjalta löytyy aina pari proteiinipatukkaa. Teimme taktisen muuvin ja riekuimme puistossa aikamme, ja kun tuli ruokailun aika, ajoimme lähimpään mäkkiin syömään.

Yleistuomio: Ota omat eväät, sekä makeat että suolaiset. Tai mene muualle syömään. Tykkimäellä on paljon kirittävää sekä merkintöjen että valikoiman suhteen, tällaisenaan huvipuisto ei ole vegaaniystävällinen.

Kuvittele kaupunki

Suvi Auvinen 25/03/2021

Puhe Helsinki Symposiumissa 24.3.2021


Hyvä kuulija: missä tahansa oletkin, pysähdy hetkeksi. Minä haluan kuvitella sinun kanssasi hetken, ja tarvitsen siihen keskittymisesi. Vedä syvään henkeä nenän kautta sisään – ja puhalla suun kautta ulos. Toista tämä uudestaan – ja päästä irti jännityksestä ja kannattelusta. Vielä kerran sisään – ja ulos puhaltaessasi sulje silmäsi hetkeksi.

Ja nyt: kuvittele kaupunki. Anna mielikuvan rakentua tyhjyyden keskelle, täytä kuva niillä väreillä, muodoilla, hahmoilla, elementeillä, joita sinun kaupunkiisi kuuluu. Sinun kaupunkisi voi olla iso tai pieni, olemassaoleva tai kuviteltu, utopia tai dystopia. Mutta se on sinun. Silmät suljettuna kuvittele itsesi kävelemään kaupunkiisi. Mitä siellä ainakin on? Taloja? Katuja? Näetkö kaupungissa luontoa, ihmisiä tai muita eläimiä? Pysähdy kaupunkisi keskelle ja tarkenna katseesi johonkin yksityiskohtaan kaupungissasi. Tutki yksityiskohtaa ja uppoudu siihen. Onko se kaivon kannen kuviointi, liikennevalon nakuttava ääni, ikkunan heijastus vastapäisen talon seinässä? Ja vähitellen voit päästää irti kuvitelmastasi ja avata silmäsi.

Kuten huomattiin, jokaisen meidän sisällä on kuvitelma kaupungista. Me kuvittelemme, että puhumme samasta asiasta, kun puhumme kaupungista. Jokaisen meidän kaupunki on kuitenkin erilainen. 

Kaupunkeja kuvittelemaan oli innostunut myös italialainen kirjailija Italo Calvino. Calvino puhui tuotannossaan paljon kaupungeista, ja vaikka kirjat on kirjoitettu pääasiassa 1950–70-lukujen aikana, ne kuvaavat hämmentävän hyvin kaupunkeja ylipäätään. Calvinon aikana autot olivat vasta yleistymässä, tietoliikenne oli olematonta ja kestävyys- ja ilmastokriisi olivat vasta harvojen tutkijoiden töissä esillä.

Italo Calvinon vuonna 1972 ilmestynyt Näkymättömät kaupungit kertoo kuvitteellista tarinaa tutkimusmatkailija Marco Polosta ja siitä, kuinka Polo raportoi löytämistään kaupungeista Tšingis-kaanille. Marco Polo kertoo uskomattomista kaupungeista, ja vähitellen Tšingis-kaani alkaa epäillä, että Polo keksii kaupungit päästään. Lopulta Polo ei enää lähde tutkimusretkilleen ollenkaan, vaan Tšingis-kaani ja Marco Polo kuvittelevat yhdessä sitä, millaisia erilaisia kaupunkeja voisi olla olemassa.

Näissä kuvitelmissa päästään lähelle olennaisia kysymyksiä: mikä määrittelee kaupungin?

Luen teille kolme otetta, ja esitän kolme erilaista kysymystä kaupungista.

Ensimmäinen kysymys: Mitä on kaupunkien evoluutio?

Lainaus:

Mauriliassa matkaajaa kehotetaan tutustumaan kaupunkiin ja samalla tutkimaan vanhoja postikortteja, jotka esittävät millainen kaupunki oli aikaisemmin: sama identtinen aukio jossa on kana linja-autoaseman paikalla, soittolava maantiesillan paikalla, kaksi neitoa päivänvarjoineen räjähdysainetehtaan paikalla. Ettei matkaaja tuottaisi pettymystä asukkaille, hänen on kehuttava korttien esittämää kaupunkia ja pidettävä sitä nykyistä parempana, mutta hänen on huolehdittava siitä että hänen pahoittelunsa muutoksista pysyvät tarkkojen sääntöjen puitteissa: vaikka myöntää suurkaupungiksi kasvaneen Maurilian erinomaisuuden ja vaurauden kun sitä vertaa provinsielliin Mauriliaaan, se ei korvaa tiettyä kadonnutta viehätystä josta kuitenkin saa nauttia vielä postikorteista.

Varokaa sanomasta heille, että joskus kaupungit seuraavat toisiaan samalla paikalla samannimisinä, ne syntyvät ja kuolevat toisiaan tuntematta, voimatta viestiä keskenään. On turha miettiä ovatko nämä parempia vai huonompia kuin entiset, koska niiden välillä ei ole minkäänlaista yhteyttä, samoin kuin vanhat postikortit eivät esitä Mauriliaa sellaisena kuin se oli, vaan toista kaupunkia jonka nimi sattumalta oli Maurilia.

Italo Calvino, Näkymättömät kaupungit

Kysymys siis kuuluu: Mitä on kaupunkien evoluutio? Milloin yksi kaupunki yhdellä paikalla muuttuu aivan toiseksi? Mikä kaikki on pysyvää, mikä olennaista sille, että kaupunki pysyy samana? Onko Helsinki tammikuussa 2020 sama kuin Helsinki tammikuussa 2021? Säilyvätkö kaupungit samoina koronan keskellä – jos niistä viedään ihmiset, mahdollisuudet kohtaamisiin, yhdessä rakentamiseen ja ajatteluun, siis kaikki mitä me kaupungeissa rakastamme? Mikä tekee kaupungista omanlaisensa, niin ettei sitä voi vaihtaa päittäin toisen kaupungin kanssa?

Toinen kysymys: Mikä määrittää kaupungin?

Lainaus:

Dorothean kaupungin voi kuvata kahdella tavalla: voi sanoa että neljä alumiinitornia kohoaa sen muureista joissa on neljä nostosiltaporttia, ja vallihaudan vesi laskee neljään vihreään kanavaan jotka halkovat kaupungin ja jakavat sen yhdeksään kaupunginosaan, jokaisessa on kolmesataa taloa ja seitsemänsataa savupiippua.

Tai voi myös sanoa niin kuin kamelimies joka minut toi: “Tulin tänne eräänä aamuna varhaisessa nuoruudessani, kaduilla kiirehti paljon ihmisiä torille, naisilla oli kauniit hampaat ja he katsoivat suoraan silmiin, kolme sotilasta soitti parvekkeella torvea, joka puolella pyöri pyöriä ja liehui värikkäitä lippuja. Sitä ennen en ollut tuntenut muuta kuin autiomaan tasangot ja karavaanitiet. Tuona aamuna Dorotheassa kuulin että elämässä ei ole sellaista hyvää jota en voisi toivoa itselleni.

Italo Calvino, Näkymättömät kaupungit

Kysymys siis kuuluu: Mikä määrittää kaupungin? Onko olennaista sen talojen ja infrastruktuurin määrä, onko olennaista osata nimetä ja rajata kaupunginosat ja suorittaa väestönlaskentaa. Vai onko olennaisempaa se, miltä kaupunki tuntuu? Mitä kaupungin kaduilla kulkeva ihminen näkee, aistii ja kohtaa? Kun me kuvittelemme tulevaisuuden kaupunkeja, missä raameissa kuvitelmamme kulkevat?

Kolmas kysymys: Kenen katse määrittää kaupungin?

Lainaus:

Zemruden kaupunki saa muotonsa sitä katselevan mielialasta. Jos kuljet ja vihellät nokka pystyssä, opit tuntemaan sen alhaalta ylös: ikkunat, heiluvat verhot, suihkulähteet. Jos kävelet leuka rinnalla, kynnet kämmeniin upotettuina, katseesi tavoittaa paljasta maata, katuojia, viemäriaukkoja, jätepaperia. Et voi sanoa että yksi kaupungin puoli olisi todempi kuin toinen, mutta ylempänä olevasta Zemrudesta kuulet puhuttavan ennen kaikkea niiden jotka muistavat sen vaipuessaan alempaan Zemrudeen, kun kulkevat päivittäin samoja kadunpätkiä ja löytävät aamuisin seinustat edellisen päivän huonotuulisuuden peitossa. Meille kaikille koittaa ennemmin tai myöhemmin päivä jolloin laskemme katseemme pitkin vesirännejä emmekä pysty kohottamaan sitä katukiveyksestä. Päinvastainen tapaus on myös mahdollinen mutta harvinaisempi: siksi kiertelemme jatkuvasti Zemruden kaduilla ja silmämme kaivautuvat nyt kellareihin, perustuksiin, kaivoihin.

Italo Calvino, Näkymättömät kaupungit

Kysymys siis kuuluu: Kenen katse määrittää kaupungin? Kenen katse kaupungit on aiemmin määrittänyt ja kenen katse ne tulee määrittämään tulevaisuudessa? Rakentuvatko kaupungit alhaalta, ihmisten tarpeista käsin, ylös päin? Vai rakentuvatko ne ylhäältä päätetyn kaavan mukaisesti, piittaamatta siitä, mitä niiden asukkaat todellisuudessa tarvitsisivat ja haluaisivat?

Jokainen meistä kantaa sisällään kuvia ja kuvitelmia kaupungeista. Siitä mitä ne ovat ja mitä ne voisivat olla. Ajatukset tulevaisuuden megakaupungeista on haastettu niin pandemoiden, ilmasto- kuin kestävyyskriisin vuoksi. Jos megakaupunkeja tulee tulevaisuudessa olemaan, täytyy miettiä miten ja mistä ne rakennetaan.

Kaupungistuminen on meneillään kaikkialla maailmassa. Tällä hetkellä maailmaan rakennetaan uutta kaupunkia yhden New Yorkin verran kuukaudessa. 

Eikä ihme. Kaupungit ovat ihania.

Kaupunki on pimeyden keskelle syttyvä lyhty. Se vetää meitä ihmisiä puoleensa vastustamattomasti, lupaa turvaa, yhteyttä ja lämpöä.

Kaupunki on anomalia. Se on ilmiö, jota yleinen sääntö ei ennusta. Se on luonnon muodostelmasta esiin työntyvä hammas, joka leikkaa horisontin.

Kuvittele kaupunki, joka ei tukahduta vaan vapauttaa sinut.

Kaupunki, joka rakentuu ihmisten ehdoilla ja ihmisiä varten, kestävästi ja viisaasti.

Syntiset lihantuottajat – MTK sananvapauden kimpussa

Suvi Auvinen 25/01/2021

Ja tapahtui niinä päivinä, että Kirkko ja kaupunki -lehden kolumnisti Kari Kuula vertasi eläintuotantoa keskitysleireihin ja tuomitsi lihansyönnin. Ja niin antoi Herodes, eikun MTK:n johtokunnan puheenjohtaja Juha Marttila käskyn, että kaikki lihansyönnin kritiikki oli uhkailulla kuriin pantava. Niin lähti myös Kirkko ja kaupunki taantumuksen tielle ja poisti Kuulan kolumnin sivuiltaan. Nyt MTK:n Marttila on ilmoittanut, että järjestö tutkii millaisiin “oikeudellisiin toimiin” se ryhtyy ja syytää Kuulaa “kiihotuksesta ammattiryhmää vastaan”. Se ei toki MTK:ta estä, ettei “kiihotus ammattiryhmää vastaan” ole olemassa oleva juridinen asia. Mutta näin nämä asiat koetaan.

Kelataanpa hetki takaisin. Tähän mennessä on siis tapahtunut se, että Julkisen sanan neuvoston toimintaperiaatteisiin sitoutunut Kirkko ja kaupunki -lehti on julkaissut kolumnin, joka aiheutti kohun toisessa lehdessä. Ookoo, näin välillä käy, ja se kuuluu median luonteeseen. Mediat lainailevat ja kommentoivat toistensa juttuja ja sen seurauksena yhteiskunnassa käydään keskustelua. Jos jutuissa on virheitä, ne joko oikaistaan mukisematta tai niistä kannellaan JSN:lle. JSN kuitenkin muistuttaa, että “hyvän journalistisen tavan mukaan poistaminen on kuitenkin perusteltua vain erittäin harvinaisissa poikkeustapauksissa.”

Onko poikkeuksellista se, että kolumnisti sanoo jotakin kärkevästi? Ei tietenkään. Kolumnit eivät ole uutisia eikä niiltä odoteta neutraalia otetta. Jos kolumnin sanoma ei sovi lehden linjaan, puututaan tekstiin ennen julkaisua, ei sen jälkeen. Faktavirheitä Kuulan kolumnissa ei ollut, eikä syytä poistamiseen sen vuoksi ollut.

Miksi siis koko tämä hässäkkä?

Nyt kohukolumnissa sanotut asia eivät ole uusia millään mittarille. Eivät edes kirkon sisällä. Jo vuonna 2016 samainen Kirkko ja kaupunki on uutisoinut pappi Tuuli Aitolehdestä, jonka mukaan tehotuotanto on syntiä. “Eläinten tehotuotanto ja hyväksikäyttö on julmaa ja väärin. Itse asiassa se on syntiä. Se vieraannuttaa meitä Jumalasta, koska toimimme tietoisesti niin, että edistämme valtavaa kärsimystä ja sortoa,” Aitolehti sanoi tuolloin.

Keskitysleirivertaus ei ole sekään uusi idea. Eläinoikeusjärjestöt ovat vuosikymmenien ajan verranneet eläinten tehotuotantoa keskitysleireihin. Viime vuosina vertauksesta on alettu luopua, sillä sitä kohtaan on esitetty kritiikkiä niiden taholta, joita keskitysleirit oikeasti koskettivat. Itse en pidä keskitysleirivertauksesta. Vaikka eläimet elävät, kärsivät ja kuolevat kamalissa oloissa ikuisen vankeuden jälkeen, on turhaa loukata asiaan liittymättömiä ihmisiä. Keskitysleirivertausta sopii pahoitella, mutta ei suinkaan tehotuottajilta ja MTK:lta vaan juutalaisilta. Me voimme puhua eläinten kauheista oloista loukaamatta ihmisiä, jotka eivät asiaan mitenkään liity. Ehkä kolumnista olisi ollut asiallista jättää keskitysleirivertaus pois. Muttei siksi, että vertaus ei olisi sisällöltään totta.

Kirkko ja kaupunki jeesusteli myöhemmin siitä, ettei kolumni ollut onnistunut, koska tuottajat pahoittivat mielensä siitä. “Arvostelu tuntuu pahalta myös siksi, että työ on kuormittavaa”, kerrottiin lehdessä julkaistussa jutussa. No, voi voi. Pakkohan sitä ei toki ole elantoaan hankkia eläintuotannolla. Maailma tarvitsee ruokaa ja ruoantuottajia, mutta jos ala on niin rankka eikä siitä saa elantoa, tehkää jotain muuta. Tuottakaa vaikka sellaista ruokaa, jota ei jatkuvasti tarvitse puolustella. Harvaa kaurankasvattajaa syytetään keskitysleirin ylläpitäjäksi.

Nyt joitain ihmisiä on kuitenkin eronnut kirkosta hässäkän seurauksena. Kuulkaa fariseukset, te ette olisi kestäneet Jeesuksen seurakunnassa hetkeäkään. Luuletteko te, että Jeesus puhui vallanpitäjien puolesta, suojeli sortajien tunteita ja perääntyi heti, kun hänen sanansa eivät miellyttäneet? Jos luulette, olette lukeneet eri Raamattua kuin minä. Jeesus ei nuollut orjuuttajien kengänpohjia, eikä teidän kirkollanne ole mitään relevanssia tulevassa maailmassa jos unohdatte sen. En pidättele hengitystäni odottaessani kirkon progressiivisia avauksia. Mutta käsillä on vakavampikin asia kuin kirkon sisäinen märehdintä.

Merkittävää ei ole siis se, että vuosikymmeniä vanhaa keskitysleirivertausta käytettiin taas tai siitä, että Kirkko ja kaupunki puhui taas lihantuotannon epäkohdista ja synnistä. Merkittävää on se, että MTK on onnistunut sanelemaan sen, mitä Suomessa saa sanoa.

Maaseudun tulevaisuuden mukaan MTK on käynyt asiasta ”vakavaa keskustelua” Kirkon ja kaupungin kanssa. Keskustelun seurauksena päätoimittaja Jaakko Heinimäki pahoitteli kolumnin julkaisemista ja poisti sen lehden verkkosivulta. Onko kyse ollut Kirkon ja kaupungin sisäisestä toimitusprosessista, joka on epäonnistunut? Jos kyse on vain siitä, mikä on MTK:n rooli?

On todella poikkeuksellista oikaisemisen sijaan poistaa jo julkaistu juttu verkosta. Hälyttävä tilanteesta tulee silloin, jos kolumnissa kritiikin kohteeksi joutuneen alan etujärjestö painostaa julkaisun poistamiseen. Ei pitäisi olla MTK:n asia ottaa yhteyttä Kirkkoon ja kaupunkiin, sillä alkuperäisessä kolumnissa MTK:ta ei ole mainittu lainkaan. MTK:lla on oma julkaisunsa, Maaseudun tulevaisuus, jossa järjestö voi käydä mediakeskustelua aiheesta. Siinä vaiheessa kun etujärjestön painostuksen vuoksi media alkaa poistaa epämieluisia mielipiteitä julkaisuistaan, ollaan vaarallisilla vesillä. MTK ei voi sanella sitä, millaista keskustelua Suomessa käydään eläintuotannosta. Ei edes siinä tapauksessa, että sen jäsenet kokevat keskustelun rankaksi. Mikään JSN:n toimintaperiaatteiden mukaan toimiva media ei voi alistua tällaiseen painostukseen. Voi olla tyylitöntä verrata tehotuotantoa keskitysleireihin, mutta MTK ei voi päättää siitä, saako niin sanoa.

VIIMEISIMMÄT ARTIKKELIT
KATEGORIAT
ARKISTOT
Twitter Instagram Facebook-f Linkedin