Blogi

Miksi vegaanit eivät juo maitoa tai syö juustoa

Aina välillä kuulee ihmettelyä siitä, miksi vegaanit lihan lisäksi jättävät lautasiltaan ja juomalaseistaan pois myös maidon ja juuston. Moni perustelee ihmetystään kuvitelmalla siitä, että “eihän maidontuotannossa tapeta eläimiä”. Käyn tässä läpi maidon eläineettisiä- ja ilmastokysymyksiä. Maito ei ole lainkaan niin viaton kuin usein kuvitellaan.

Kuoleeko maidontuotannossa eläimiä?

Yllättävän moni aikuinenkin ihminen kuvittelee, että lehmistä tulee maitoa automaattisesti ja itsestään. Näin ei kuitenkaan ole. Kuten kaikkien muidenkin nisäkkäiden, lehmän pitää saada poikanen, jotta lehmästä tulee maitoa. Kaikilla nisäkkäillä maidontuotanto käynnistyy poikasen syntymän jälkeen ja jatkuu vain jonkin aikaa, ei loputtomasti.

Eläintuotannossa tämä prosessi tietenkin yritetään tehostaa huippuunsa. Jalostuksen seurauksena naudat tulevat sukukypsiksi nykyään jo kahdeksan kuukauden ikäisinä. Maidontuotannon palvelukseen valjastettu hieno keinosiemennetään ensimmäisen kerran noin 15 kuukauden ikäisenä ja pyrkimys on, että se poikisi ensimmäisen kerran noin kaksivuotiaana. Hieho saatetaan siis raskaaksi vastoin sen omaa tahtoa. Ihminen päättää, koska hieno keinosiemennetään ja ihminen ottaa vasikan ja lehmän kehon omaan käyttöönsä.

Ihmisen ja lehmän raskaus on saman mittainen, noin yhdeksän kuukautta. Synnytettyään emo imettää vasikkaansa luonnonoloissa 6–10 kuukautta. Eläintuotannossa vasikka vieroitetaan emästä alle vuorokauden ikäisenä, jotta emon maito ei mene “hukkaan” vasikassa, vaan lypsäminen voidaan aloittaa nopeasti ja kaikki maito saada talteen ihmisten käytettäväksi. Vastasyntyneen vasikan ja emolehmän erottaminen toisistaan on kummallekin eläimelle stressaava kokemus. Eläintuonannossa lehmäemot saattavat ammua vasikkansa perään pitkiäkin aikoja, ne voivat vähentää syömistään ja saattavat jopa pidätellä maitoaan lypsyllä.

Eläinsuojelukeskus Tuulispäässä naudoilla on onnellinen elämä <3

Sen jälkeen, kun vasikka on erotettu emostaan, vasikat valikoidaan. Hiehot otetaan maidontuotannon käyttöön, eli niistä kasvatetaan lypsylehmiä, jotka saavat omat vasikkansa noin kaksivuotiaina. Sonneja ei kuitenkaan tarvita maidontuotantoon yhtä paljon kuin hiehoja, joten suurin osa sonnivasikoista päätyy lihaksi. Vasikanlihaa varten kasvatettavat vasikat teurastetaan kahdeksan kuukauden iässä.

Jatkuva keinosiemennyt, raskaudet, synnytyksen, vasikoiden vieminen emolehmiltä ja lypsäminen on lehmien keholle rankka rääkki. Nautoja teurastetaan Suomessa vuosittain noin 270 000 yksilöä. Niistä ylivoimaisesti suurin osa on maitoteollisuuden “sivutuotteita”, eli lypsylehmien vasikoita, loppuun kuluneita lypsylehmiä ja siitossonneja.

Maidontuotannossa käytetyt lehmät teurastetaan noin viisivuotiaina. Luonnossa lehmät voivat elää jopa 20-vuotiaiksi ja Guinnesin ennätystenkirjan mukaan maailman vanhin lehmä on 48-vuotias. Vaikkei lehmä siis kuole maidontuotantoon välittömästi, ei ole totta väittää, ettei maidontuotanto aiheuttaisi eläimille turhaa kärsimystä ja ennenaikaista kuolemaa.

Kaikki tämä pätee myös juustoon. Yhden juustokilon valmistamiseen kuluu noin kymmenen kiloa maitoa. Jos pitäisi valita, juoko litran maitoa vai syökö kilon juustoa, valinta on helppo. Juustokilossa maidon eettiset ongelmat nimittäin kymmenkertaistuvat. Vielä helpommalla toki pääsee jättämällä sekä maidon että juuston pois lautaseltaan.

Lehmät eivät ole ainoa maidon- ja juustontuotannossa kärsivä eläinlaji. Suomessa vuohenlihalle tai -maidolle ei juuri ole markkinoita, mutta vuohenjuusto on monien herkku. Koska vuohenlihalle ei ole markkinoita, vuohia ei kasvateta turhaan edes kahdeksan kuukauden ikään, toisin kuin sonnivasikoita. Vuohenmaidon tuotannossa muutamat naaraat säästetään jatkamaan maidontuotantoa, mutta pukkikileille ei ole käyttöä. Ne teurastetaan muutaman tunnin ikäisinä ja ruumiit poltetaan, koska niille ei ole muuta käyttöä. Luonnossa vuohi voi elää jopa 20-vuotiaaksi.

Miksi maito ja juusto ovat ilmastolle niin pahaksi?

Maailman ruoantuotannon suurin yksittäinen päästölähde on naudantuotanto. Vaikka naudantuotannon päästöissä on eroja tuotantotavasta riippuen, sen päästöt ovat aina korkeat. Päästöt koskevat sekä lihaa että maitotuotteita: maitoa, juustoja ja esimerkiksi jugurtteja. Kovat päästöt syntyvät lehmän ruoansulatusjärjestelmän vuoksi. Se tuottaa metaania, joka on ilmastolle huomattavasti haitallisempaa kuin hiilidioksidi. Yksinkertaistetusti sanottuna maailman 1,4 miljardia lehmää röyhtäilevät ja pierevät planeetalle ilmastoa lämmittäviä kaasuja. Naudantuotanto myös rehevöittää vesistöjä sekä kuluttaa maa- ja vesivarantoja moninkertaisia määriä kasvintuotantoon verrattuna. Jos verrataan lehmänmaidon ja kasvimaitojen ympäristövaikutuksia, häviää eläinperäinen maito räikeästi joka sektorilla.

Jotta kauppaan saadaan myyntiin yksi kilo naudanlihaa, sen tuotantoon täytyy käyttää ensin 15 500 litraa vettä. Kiloon perunaa vettä kuluu 290 litraa. Juuston ilmastovaikutukseen pätevät kaikki samat asiat kuin naudanlihan tuotannon ja siksi juuston ilmastovaikutus on lähes yhtä suuri kuin naudanlihan. Naudanlihan ilmastovaikutus on keskimäärin 13 kg CO2/lihakilo, mutta esimerkiksi soijan ilmastopäästöt ovat vain noin 1 kg CO2/kilo. Luonnonvarakeskuksen arviossa suomalaisen juuston ilmastovaikutuksen arvioidaan olevan 5–15 kg CO2/juustokilo, globaalilla mittakaavalla tarkasteltuna juuston hiilijalanjäljeksi on arvioitu noin 23 kg CO2/juustokilo. Juuston ilmastovaikutukset johtuvat suurimmaksi osaksi käytetyn maidon määrästä.

Juustontuotantoon kuluu myös paljon maata. Juuston maapinta-alan kulutuksen lasketaan globaalilla tasolla olevan kolmanneksi maaintensiivisin proteiininlähde. Tällä hetkellä puolet maapallon asuinkelpoisesta maasta käytetään ruoantuotantoon – siitä 77 prosenttia kuluu eläintuotantoon sisältäen rehuntuotannon ja 23 prosenttia ruoan tuottamiseen suoraan ihmisille. Jos nämä alueet siirtäisi maailmankartalle, veisi eläintuotanto koko Pohjois- ja Etelä-Amerikan mantereiden kokoisen maa-alueen.

Jos rajallisilla maa-aloilla tuotetaan pääasiassa kasviperäistä ruokaa, pystytään sillä ruokkimaan neljä kertaa enemmän ihmisiä kuin jos sama alue käytetään lihantuotantoon. Jos ruoantuotannossa luovuttaisiin eläintuotannosta ja korvattaisiin kaikki ihmisten tarvitsema ravinto kasvituotannolla, maailman hiilidioksidipäästöt laskisivat 28 prosenttia vuoden 2010 tasoon verrattuna. Jos luovuttaisiin viidestäkymmenestä prosentista eniten päästöjä aiheuttavista eläinperäisistä tuotteista, maailman päästöt laskisivat 20 prosenttia.

Jokainen tekee omat valintansa ruokavaliossaan. Maidon ja juuston jättämiselle pois lautaselta on kuitenkin vahvat eläineettiset- ja ilmastosyyt. Jos eläinoikeudet tai ilmaston tila kiinnostavat, rohkaisen vähentämään maitotuotteita ruokavaliossa! Vegaanisten juustojen kehitys on nopeaa ja suunta on ilmiselvä: muutaman vuosikymmenen kuluttua tulemme katsomaan nykyhetkeä ja miettimään, miksi olimmekaan niin pitkään kiinni jonkun toisen eläimen maidossa.

Vegaaninen nacholasagne paksulla juustokastikkeella

Kaupallinen yhteistyö Pirkka-tuotteiden kanssa

Nachopelti on löytänyt tiensä vuosien myötä moneen ruokapöytään myös Suomessa. Meilläkin se on ollut klassikko viikonloppumättö jo pitkään. Nachopelti saattaa kuitenkin helposti kuivua uunissa. Sitä ongelmaa ei ole tällä mehevällä nachopellin ja lasagnen parhaat puolet yhdistävällä mättöherkulla: täältä tulee nacholasagne!

Nacholasagne on täydellinen jaettava ruoka, jota on helppo muokata ruokailijoiden määrän ja makumieltymysten mukaan. Kokonaan vegaaninen nacholasagne on ihanan juustoisa ja sopii erityisen hyvin niille, jotka kaipaavat sulaneen juuston makua ja tuntumaa myös vegaanisissa ruoissa.

Nacholasagne valmistuu helposti ja nopeasti puolivalmiista ainesosista eikä maustamisen kanssa voi erehtyä. Tämä resepti on loistava myös niille, jotka eivät vielä ole juurikaan tutustuneet vegeruokien maustamiseen, sillä tästä ruoasta ei makua puutu.

Nacholasagne saattaa äkkiseltään kuulostaa erikoiselta yhdistelmältä, mutta itse asiassa se on kahden keittiön täydellinen liitto. Texmexistä ponnistavat nachopellit ovat jo itsessään fuusioruokaa. Texmex tulee sanoista ”texan” ja ”mexican”, eli texmex on yhdistelmä teksasilaista ja meksikolaista keittiötä. Texmex on varsinaista fuusioruokaa, ja se on ollut tärkeänä suunnannäyttäjä siinä, miten erilaisia ruokakulttuureja voi yhdistellä ja löytää niiden avulla aivan uusia ruokainnovaatioita.

Nachot ovat perinteinen texmex-ruokalaji, jossa tortillasipsit kuorrutetaan tyypillisesti juustolla ja jalapenoilla. Pelkät kolmionmuotoiset maissilastut ovat texmexissä tortillasipsejä (tortilla chips) ja meksikolaisessa keittiössä ne tunnetaan nimellä totopos. Tortillasipsejä kutsutaan nachoiksi vasta sitten, kun niiden päälle laitetaan lisukkeet kuten kastikkeet.

Tässä reseptissä yhdistyy italialaisesta keittiöstä lasagnen mehevyys ja juustoisuus, sekä texmexin tulisemmat maut ja nacholasagnen päälle tulevien kasvisten raikkaus. Reseptissä maut tulevat valmiista maustekastikkeista, mutta ne voi toki halutessaan korvata tomaattikastikkeella, jonka maustaa itse. Valmiskastikkeita puoltaa niiden nopeus, helppous ja valmiiksi mietityt maustekokonaisuudet, mutta itse tekemällä saa toki myös herkullisia kastikkeita.

Nacholasagnessa tortillasipsejä käytetään lasagnelevyjen sijaan. Paksun kastikekerroksen alla tortillasipsit pehmenevät lähes laganelevyjä muistuttavaan muotoon, mutta maltillisella paistoajalla niistä löytyy kuitenkin ryhdikkyyttä. Nachopellin rapeutta ei tältä ruokalajilta kannata kuitenkaan odottaa, vaan ottaa nacholasagne herkullisena, uusia makuelämyksiä tarjoavana versiona lasagnesta. Halutessasi annokseen rapeutta voit säästää kourallisen tortillasipsejä ruoanlaitosta ja murentaa ne valmiin annoksen päälle. Kokonaisuuden kruunaavat tomaatit, avokado ja korianteri – niitä voi jokainen lisätä annokseensa oman maun mukaan!

4 annosta
Valmistusaika 35 min, josta uunissa 25 min

Vegejauhiskastike

1 punasipuli 
2 valkosipulin kynttä
1 rs (250 g) Pirkka vegejauhis 
1 ps (n. 28 g) Pirkka tacomausteseosta 
tilkka öljyä
1 prk (300 g) Pirkka valkosipulidippi 
1 prk (230 g) Pirkka tacokastike

Vegaaninen juustokastike

1,5 prk (3 dl) kauraruokakermaa
150–200 g vegaanista juustoraastetta (esim. Porlammin vege plus)
(1 dl ravintohiivahiutaleita halutessasi)

Lisäksi

1 pss (200 g) Pirkka tortillachips
1 rs (250 g) Pirkka miniluumutomaatteja 
1 syöntikypsä avokado 
1 ruukku korianteria
½ lime
öljyä

Valmistus:

  1. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Valmista vegejauhiskastike: Kuori ja pilko punasipuli ja valkosipulinkynnet. Kuumenna öljy paistinpannulla ja kuullota punasipuleita hetki. Lisää valkosipulit ja pyöräytä punasipulin ja öljyn sekaan.
  2. Lisää vegejauhis pannulle ja ruskista. Vegejauhis ruskistuu parhaiten, kun käytät reilusti öljyä ja pidät pannun keskilämmöllä. Lisää tacomauste ja pyörittele jauhiksen sekaan. Lisää valkosipulidippi ja tacokastike, laita liesi pois päältä ja jätä kastike hautumaan siksi aikaa kun valmistelet loput ruoasta.
  3. Sekoita kaikki vegejuustokastikkeen ainekset kulhossa. Ravintohiivahiutaleista saat juustoisaa makua, mutta voit myös jättää ne pois. Vegaanijuustoissa on eroa, osa sulaa huonommin mutta kaurakerma auttaa kaikkien sulattamisessa!
  4. Voitele lasagnevuoka öljyllä. Levitä vuoan pohjalle ohut kerros vegejauhiskastiketta. Ripottele kastikkeen päälle kerros tortillasipsejä ja nosta lusikalla päälle vegejauhis- ja juustokastiketta nokareina. Tee toinen samanlainen tortillasipsikerros ja sen päälle jauhis- ja juustokastikekerros. Ripottele vielä kerros tortillasipejä ja levitä päällimmäiseksi kerros juustokastiketta. Halutessasi rapeutta ruokaan säästä kourallinen tortillasipsejä sivuun.
  5. Kypsennä vuokaa 200-asteisessa uunissa noin 20–25 minuuttia, kunnes ruoka on saanut väriä pintaansa. Vegaaninen juustokastike alkaa kuplia ja ruskistuu paistuessaan!
  6. Lisää kypsän nacholasagnen tai yksittäisten annosten päälle puolitetut miniluumutomaatit, paloiteltu avokado ja korianterinlehdet. Halutessasi murusta yli jääneitä tortillasipsejä annosten päälle tuomaan rapeutta annoksiin.

Vinkki! Pirkan texmex-sarjasta löytyy kastikkeita ja mausteita monessa eri tulisuusluokassa. Tämänkin reseptin tulisuutta on helppo säätää käyttämällä tacomausteseoksen, tacokastikkeen tai tortillasipsien eri variaatioita – vaihtoehtoja löytyy miedosta voimakkaaseen ja tortillasipseistä sekä natural että chili ovat vegaanisia!

Sortaako Helsinki lihansyöjiä?

Helsingin kaupunki tiedotti tänään, että se lopettaa lihan tarjoamisen kaupungin järjestämissä tilaisuuksissa 1.1.2022. Ilmoitus tuli samaan aikaan, kun Glasgow’n ilmastokokous on meneillään. Kokouksessa on vaadittu isoja toimia, jotta ilmaston lämpeneminen hidastuisi nopeasti. Tuoreimman IPCC 2021 -raportin projektioiden perusteella kriittinen 1,5 asteen lämpeneminen saavutetaan 6–11 vuoden sisällä. Teoilla on siis kiire.

Helsingin kaupungin lihattomuuslijaus aiheutti tuoreeltaan – tuskin kenenkään yllätykseksi – valtavan määrän somepaheksuntaa. Lihansyöjien oikeuksien perään penätään ja linjauksen vaikutusta kyseenalaistetaan. Heti tuoreeltaan autoritaarisen populismin kannattajat kyselivät esimerkiksi, miksi kaupungin tilaisuuksissa ei saa tarjota suomalaista lähilihaa, mutta ”kaukaa rahdattuja banaaneja” saa. MTK puolestaan syytti Helsinkiä viherpesusta, koska Maaseudun tulevaisuuden kuvituskuvaan oli löytynyt hiilikasa.

Selvennetäänpä tätä hieman.

Helsingin kaupunki on siis ilmoittanut, ettei sen järjestämissä tilaisuuksissa oletusarvoisesti tarjoilla kuin sesongin mukaista kasvisruokaa ja vastuullisesti pyydettyä kalaa. Kahvimaitona tarjoillaan kaurajuomaa lehmänmaidon sijaan. Jotta teon ilmastovaikutusta voisi arvioida tarkasti, pitäisi tietää ensin kuinka paljon kaupunki tarjoaa ruoka-annoksia vuositasolla. Jos tiedossa olisi aiemmin tarjotun lihan määrä, olisi tästä helppo laskea muutoksesta koitunut ilmastovaikutus. On selvää, että etenkin punaisen lihan vaihtaminen sesongin mukaiseen kasvisruokaan ja vastuulliseen kalaan on merkittävä ilmastoteko. Helsingin tiedotteesta ei käy ilmi, mikä on kaupungin kanta maitotuotteiden käyttöön, mutta jos lihaa ei annoksissa korvata juustolla vaan kalalla ja kasviproteiineilla, on päästövaikutus merkittävä. Sitran mukaan yksilön tasolla sekaruokavalion vaihtaminen kolmeen viikottaiseen kasvisruokapäivään pienentää päästöjä 5 % vuodessa. Säästö vastaa 2800 autoilukilometriä. Kaupungin mittakaavalla teko toki  skaalautuu aivan uusiin sfääreihin.

Banaanit vs. suomalainen liha ei ole mielekäs vertailu sekään. Ruoan hiilijalanjäljestä valtaosa syntyy aina alkutuotannossa. Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että kasvikset ovat vähäpäästöisempiä kuin liha, vaikka liha tuotettaisiin lähellä ja kasvikset tuotaisiin kaukaa. Ruoan hiilijalanjäljestä vain murto-osa tulee kuljetuksesta: esimerkiksi laivakuljetuksen osuus ruoan hiilijalanjäljestä on vain noin 0,2 % koko ruokaketjun ilmastopäästöistä. Lentorahtina kulkee vain pieni osa ruoasta, mutta sielläkin kuljetuksen osuudeksi jää vain noin 5 % ruoan koko hiilijalanjäljestä. Ilmastonäkökulmasta on siis dataan perustuen täysin loogista tarjota banaaneja eikä lihaa.

MTK:n sohaisu ruoan ja energiantuotannon vastakkainasettelulla on yksinomaan laiska. Helsinki on jo ilmoittanut luopuvansa kivihiilen käytöstä, ja on jo aikaistanut esimerkiksi Hanasaaren voimalaitoksen sulkemisen vuoden 2024 loppuun. Kokonaan kivihiilestä Helen luopuu viimeistään 2029. Energiaa ja ruokaa ei ole mitään järkeä asettaa vastakkain. Helsinki ei ole tilanteessa, jossa se voisi valita JOKO kivihiilestä luopumisen TAI lihan tarjoamisen lopettamisen. Helsinki tarvitsee ilmastotavoitteisiinsa päästäkseen MOLEMMAT nämä teot – ja lisäksi paljon muuta. Kivihiilestä luopumiseen verrattuna lihan tarjoamisen lopettaminen on yksinkertainen päätös, jonka voi tehdä välittömästi. Vaihtoehtoisia ruokia meillä on saman tien tukussa, kun taas uudenlaisen energiantuotannon aloittaminen väkisinkin vie kauemmin. Miksei siis tehtäisi ensin niitä ilmastotekoja, jotka ovat vaikuttavia, helppoja ja heti toteutettavissa?

Helsinki ei ole kieltänyt lihansyöntiä kaupunkilaisilta. Kouluissa ja hoitokodeissa lihaa tarjotaan, mutta Helsinki on linjannut puolittavansa niissäkin lihan ja maitotuotteiden tarjoamisen vuoteen 2025 mennessä. Julkisena toimijana kaupungilla on vastuu pyrkiä hiilineutraalia ja hiilinegatiivista elämää kohti. Helsinki on vastuussa nyt kasvaville nuorille helsinkiläisille siitä, että heillä ja kaikilla muillakin on jatkossa elinvoimaisia kaupunkeja, joissa voidaan elää hyvää hiilinegatiivista elämää. Lihan tarjoamisen lopettaminen Helsingin järjestämissä kokouksissa, seminaareissa, työpajoissa ja yleisötilaisuuksissa on juuri sellainen ilmastoteko, jonka kunta voi tehdä nopeasti ja helposti. Sitä ei ole tarkoitettu ainoaksi toimienpiteeksi, mutta sen merkitystä ei voi mitenkään väheksyä, jos tietää alkeellisimpiakaan tosiasioita ilmastoa lämmittävistä teollisuudenaloista.

Helsinki ei syrji tai sorra lihansyöjiä, vaan toimii vastuullisena suunnannäyttäjänä. Jokainen syököön kotonaan mitä haluaa, mutta päästäksemme yhteisiin ilmastotavoitteisiimme, on Helsingin avaus tervetullut konkreettinen ilmastoteko. Kuka lähtee mukaan seuraavaksi?