Syyskuun alussa ilmestyy minun ja Chocochili-blogin Elina Innasen Lapsiperheen vegaanikeittokirja. Kirjasta löytyy kuuden viikon kiertävä arkiruokalista, ideoita aamupalalle, tietoa lasten ravitsemuksesta sekä vinkkejä valikoivien lasten vanhemmille. Yhteensä kirjassa on 76 reseptiä, joista löytyy sekä lapsiperheiden klassikkoruokia vegaanisina versioina että uusia makuja maailmalta. Suunnittelimme kirjan ruokalistan yhdessä Elinan kanssa, mutta reseptit ovat Elinan käsialaa. Itse vastaan kirjan tieto-osioista ja pedagogisesta näkökulmasta.
Mutta miksi Lapsiperheen vegaanikeittokirja? Ensinnäkin siksi, että tällaiselle kirjalle oli valtava kysyntä. Olen toiminut vegaanituutorina Vegaanihaasteessa ja yksi yleisimmistä kysymyksistä aloittelevilta vegaaneilta oli se, miten lapset saisi syömään enemmän kasvisruokaa. Chocochililtä puolestaan toivotaan jatkuvasti koko perheelle maistuvaa, helppoa ja nopeaa arkiruokaa.
Suomessa on valtava määrä sekasyöjiä, jotka haluavat vähentää lihankulutusta ja etsivät arkiruokailuun vaihtoehtoja kasvisruoan maailmasta. Jokainen kasvattaja tietenkin toivoo, että lapset söisivät terveellistä, täysipainoista ruokaa. Huoli lapsen ruokavalion yksipuolisuudesta on varmasti monissa perheissä tuttu. Lapsilla kun tuppaa elämän varrella olemaan vaiheita, joiden aikana kaikki kyseenalaistetaan. Jossakin vaiheessa ainoa hyväksyttävä kasvis saattaa esimerkiksi olla peruna, toisessa vaiheessa taas lapsi suostuu syömään vain ruokia, jotka eivät koske toisiinsa. Kaiken vaiheilun keskellä seilaa kasvattaja, joka huolehtii siitä, kasvaako lapsi, onko hän nälissään, saako kaikki tarvittavat ravintoaineet ruoasta. Kaikki me tiedämme, että kasviksia pitäisi syödä valtava määrä, mutta joskus on taistelun takana upottaa lapseen edes se yksi kurkkusiivu. Kirjamme toivottavasti auttaa tässä pulmassa. Reseptien ohessa puhutaan myös sekä lasten että aikuisten suhteesta ruokaan ja annetaan ideoita siihen, kuinka lasta voi auttaa muodostamaan terveen suhteen ruokaan.
Mutta vielä merkittävämpi syy minulle kirjan tekemiseen oli huoli ilmastokriisistä. Me kasvatamme lapsia maailmaan, jossa ilmastokriisi tulee iholle yhä konkreettisemmin. Jokainen kasvattaja on joutunut sen faktan eteen, ettemme voi täysin suojella lapsiamme muuttuvan ilmaston vaikutuksilta. Me olemme joutuneet vastaamaan kysymyksiin siitä, nouseeko meren pinta, miksei talvella sada enää lunta, miksi kesällä on niin kuuma. Samalla olemme katsoneet siihen maailmaan, jota lapset eivät vielä näe. Olemme kuvitelleet maapallon vuonna 2080. Emme ole pitäneet näkemästämme.
Vaikka emme voi täysin suojella lapsia ilmastokriisin vaikutuksilta, on meillä vastuu tehdä parhaamme ja minimoida aiheuttamamme haitta. On selvää, ettei ruoantuotanto sellaisena kuin se tällä hetkellä käsitetään, voi jatkua kovin paljon kauemmin. Vuonna 2050 maailman väkiluku hipoo jo kymmentä miljardia. Tällaista ihmisjoukkoa ei voida ruokkia lihalla, sillä lihantuotanto on tehotonta. Me emme voi tuhlata planeetan resursseja kasvattamalla ensin pelloilla soijaa ja syöttämällä sitten soija toisilla pelloilla seisoville lehmille. Tulevaisuudessa kaikkien ruokavalio tulee olemaan yhä kasvispainotteisempi. Kasvattajat tekevät vastuullisen ja tulevaisuuteen katsovan teon, jos opettavat lapsensa syömään monipuolista kasvisruokaa pienestä pitäen.
Se, mikä koetaan normaaliksi, on jatkuvassa muutoksessa. Muutaman vuosikymmenen päästä kasvispainotteinen ruokavalio tulee olemaan normi, ja jos lihaa vielä syödään, on se poikkeus. Uudet pohjoismaiset ravitsemussuositukset julkaistaan vuonna 2022. Niiden ytimessä on EAT-Lancetin planetaarinen ruokavalio. Ruokavalio, joka olisi hyväksi niin planeetan kuin ihmistenkin terveydelle sisältää nykyiseen verrattuna puolet enemmän kasviksia ja puolet vähemmän lihaa. Me kasvatamme nyt sukupolvea, jonka arkitodellisuus tulee eroamaan omastamme merkittävästi. Me kasvatamme kasvissyöjien sukupolvea.
Tulevaisuuden kasvissyöjien kasvattaminen on asennelaji. Lapset katsovat meihin aikuisiin ja luottavat siihen, että me ohjaamme oikealle polulle. Meillä on vastuu jättää planeetta mahdollisimman hyvässä kunnossa seuraavalle sukupolvelle. Jos asennoidumme aikuisina kasvisruokaan mahtavana juttuna, jossa on paljon mahdollisuuksia herkutteluun, eivät lapsetkaan kasva vegevihamielisiksi aikuisiksi. Lapsiperheen vegaanikeittokirja tarjoaa mahdollisuuden helppoon, herkulliseen ja terveelliseen arkiruokailuun. Ruoka on kasvatusta siinä missä yhteiset leikit ja huolenpitokin. Toivon, että mahdollisimman moni aikuinen löytää kirjasta inspiraatiota tulevaisuuden kasvissyöjien kasvattamiseen.
Lisää ruoantuotannon tulevaisuudesta voit lukea syksyllä 2019 julkaistusta kirjastani Lihan loppu.