”Jauhojengi” on ennen kaikkea journalismin kauhea epäonnistuminen
Eilen Iltalehden levittämä video Sanna Marinista kotibileissä lähti kierroksille, kun perinteinen media yritti kilpailla vauhdissa sosiaalisen median kanssa. Journalismia ja somea kuitenkin erottaa se, että journalismissa uutisoitavat jutut taustoitetaan ja tarkastetaan hyvin, eikä vain levitetä materiaalia sen lähteitä ja taustoja tarkistamatta ja arvioimatta, kenen intressi voi olla uutista levittää. Iltalehti heitti kaikki journalismin periaatteet romukoppaan huomatessaan, että videolla ja siitä repäistyillä, täysin keksityillä ja harhaisilla johtopäätöksillä, voidaan haravoida valtava määrä klikkejä lehden sivuille. Enemmän klikkejä, enemmän mainoseuroja, hiiteen totuus!
Olemme vuorokaudessa oppineet, että Ylilauta oli mitä ilmeisimmin koko ”jauhojengi”-termin takana ja tietoisesti lähti masinoimaa siitä kohua Twitteriin. Iltasanomat valitettavasti klikinhimoissaan nieli syötin ja toisti Ylilaudan fabrikoimat väitteet lähes sellaisinaan. Muut mediat lähtivät mukaan myllytykseen, kun Iltasanomien juttu lähti leviämään. Päivän edetessä vakavamminotettavat mediat kuitenkin alkoivat perääntyä jutusta. Muun muassa Helsingin Sanomat uutisoi eilen ensin siitä, että videolla puhuttaisiin ”jauhojengistä”, mutta poisti virkkeen myöhemmin jutustaan vähin äänin ja ilmoittamatta muutoksesta jutun lopussa, vaikka tämä on yleinen tapa ja tätä myös vaaditaan journalistin ohjeessa. Journalistin ohjeiden kohta 20 velvoittaa oleellisten asiavirheiden välitöntä korjausta ja sanoo: ”Verkossa olennaisen virheen korjaamiseksi ei riitä virheellisen tiedon tai jutun poistaminen, vaan yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu.” Toisin kuin YLE, lisäsivät Helsingin Sanomat ja Iltalehti juttujensa loppuun tiedon muutoksesta vasta monta tuntia muutoksen jälkeen. Tätä kirjoitettaessa Iltalehden päätoimittaja väittää Twitterissä, ettei juttuun tehty muutos ole oleellisen asiavirheen korjaus.
Nyt ollaan siis tilanteessa, jossa Suomen pääministeriä vaaditaan huumetesteihin siksi, että äärioikeistolaiset trollit saivat syötettyä journalistiselle medialle uutisankan. Iltalehti on mennyt paniikkivaihteelle ja julkaisee nyt samaa videota uudestaan hidastettuna, leikeltynä ja myös ”nimettömänä pysyttelevän ääniteknikon” analysoimana, jottei joutuisi myöntämään virheitään. Ja ei edes aloiteta siitä, että yksityiseltä tililtä otetun videopätkän levittäminen on mitä todennäköisimmin tekijänoikeusrikkomus tai siitä, ettei ”jauho” ole mitään huumeslangia pitkään alalla toimineiden poliisin tutkijoiden tai asianajajien mukaan.
Iltalehti on keltaiseen lehdistöön kuuluva tabloid, joka kalastelee klikkejä kyseenalaisin keinoin. Vaikka Iltalehteä pitäisi kuinka kyseenalaisena roskalehtenä, sen toimittajia kuitenkin sitovat journalistin ohjeet ja se kuuluu julkisen sanan neuvostoon. Iltalehdellä on aivan eri tavalla uskottavuutta ja painoarvoa kuin vaikkapa yksittäisillä twiittaajilla. Journalistisesta mediasta jutun lukeminen on tarkoittanut sitä, että joku on tarkistanut jutun lähteet ja siinä esitetyt väitteet – mitä journalistiselle medialle jää, jos tästä luovutaan? Jokainen tekee joskus kiireessä virheitä, mutta tällä kertaa kyse on vakavasta asiasta, jonka pohjalta kansainvälinen media nyt väittää Sanna Marinin käyttävän kokaiinia.
Jos suomalaiseen lehdistöön vaikuttaminen on näin helppoa, olemme täysin polvillamme deep fake-videoiden ja koordinoidun informaatiovaikuttamisen edessä. Elämme ylipäätään länsimaisessa yhteiskunnassa suurta luottamuskriisin aikaa. Ihmiset eivät luota poliitikkoihin, mediaan tai edes toisiinsa yhtä paljon kuin ennen, ja rakoileva luottamus saa meidät toimimaan typerästi ja vaikeasti ennakoitavasti. Se taas tekee demokratiasta ja yhteiskunnistamme haavoittuvaisia. Tuore osoitus siitä, mitä käy yhteiskunnille luottamuksen murentuessa, on esimerkiksi Yhdysvaltain kongressitalon valtaus alkuvuodesta 2020, ja koronarokotetta vastustavien salaliittoteoreetikoiden onnistuminen tappavan agendansa levittämisessa väestön keskuudessa myös Suomessa viime vuosina. Medialla ei ole yksinkertaisesti varaa nakertaa tätä luottamusta enää yhtään, ei tällaisilla typerillä virheillä, joita ei suostuta korjaamaan ja oikaisemaan.
Median ja yksittäisten journalistien ylpeys ei saa tulla vapaan ja luotettavan tiedonvälityksen tielle. Virheitä tekee työssään jokainen, mutta vastuullinen media kertoo rehellisesti kun moka on käynyt ja oikaisee virheensä. Nyt kuitenkin asian uutisoineen lehden toimittaja selittää Twitterissä huumeteorian tueksi sitä, että videolla näkyy epäilyttävän vähän tyhjiä pulloja ja laseja, joten tokihan siellä on huumeita käytetty.
Journalismi ei voi kilpailla somen kanssa samoilla säännöillä ja samalla logiikalla. Faktojen tarkistaminen ja taustoittaminen vie aikaa. Nyt tätä taustatyötä ei ole tehty, vaan ”I did my own research”-pohjalta on levitetty videota vain klikkien toivossa. Suomalainen media ei saa luopua sille tärkeimmistä arvoista ja periaatteesta vain muutaman lisämainoseuron tähden. Nyt aiheutettua haittaa yhteiskunnalle ei nimittäin voi helposti rahassa mitata.
