Blogi

Miksi vegaanit eivät juo maitoa tai syö juustoa

Aina välillä kuulee ihmettelyä siitä, miksi vegaanit lihan lisäksi jättävät lautasiltaan ja juomalaseistaan pois myös maidon ja juuston. Moni perustelee ihmetystään kuvitelmalla siitä, että “eihän maidontuotannossa tapeta eläimiä”. Käyn tässä läpi maidon eläineettisiä- ja ilmastokysymyksiä. Maito ei ole lainkaan niin viaton kuin usein kuvitellaan.

Kuoleeko maidontuotannossa eläimiä?

Yllättävän moni aikuinenkin ihminen kuvittelee, että lehmistä tulee maitoa automaattisesti ja itsestään. Näin ei kuitenkaan ole. Kuten kaikkien muidenkin nisäkkäiden, lehmän pitää saada poikanen, jotta lehmästä tulee maitoa. Kaikilla nisäkkäillä maidontuotanto käynnistyy poikasen syntymän jälkeen ja jatkuu vain jonkin aikaa, ei loputtomasti.

Eläintuotannossa tämä prosessi tietenkin yritetään tehostaa huippuunsa. Jalostuksen seurauksena naudat tulevat sukukypsiksi nykyään jo kahdeksan kuukauden ikäisinä. Maidontuotannon palvelukseen valjastettu hieno keinosiemennetään ensimmäisen kerran noin 15 kuukauden ikäisenä ja pyrkimys on, että se poikisi ensimmäisen kerran noin kaksivuotiaana. Hieho saatetaan siis raskaaksi vastoin sen omaa tahtoa. Ihminen päättää, koska hieno keinosiemennetään ja ihminen ottaa vasikan ja lehmän kehon omaan käyttöönsä.

Ihmisen ja lehmän raskaus on saman mittainen, noin yhdeksän kuukautta. Synnytettyään emo imettää vasikkaansa luonnonoloissa 6–10 kuukautta. Eläintuotannossa vasikka vieroitetaan emästä alle vuorokauden ikäisenä, jotta emon maito ei mene “hukkaan” vasikassa, vaan lypsäminen voidaan aloittaa nopeasti ja kaikki maito saada talteen ihmisten käytettäväksi. Vastasyntyneen vasikan ja emolehmän erottaminen toisistaan on kummallekin eläimelle stressaava kokemus. Eläintuonannossa lehmäemot saattavat ammua vasikkansa perään pitkiäkin aikoja, ne voivat vähentää syömistään ja saattavat jopa pidätellä maitoaan lypsyllä.

Eläinsuojelukeskus Tuulispäässä naudoilla on onnellinen elämä <3

Sen jälkeen, kun vasikka on erotettu emostaan, vasikat valikoidaan. Hiehot otetaan maidontuotannon käyttöön, eli niistä kasvatetaan lypsylehmiä, jotka saavat omat vasikkansa noin kaksivuotiaina. Sonneja ei kuitenkaan tarvita maidontuotantoon yhtä paljon kuin hiehoja, joten suurin osa sonnivasikoista päätyy lihaksi. Vasikanlihaa varten kasvatettavat vasikat teurastetaan kahdeksan kuukauden iässä.

Jatkuva keinosiemennyt, raskaudet, synnytyksen, vasikoiden vieminen emolehmiltä ja lypsäminen on lehmien keholle rankka rääkki. Nautoja teurastetaan Suomessa vuosittain noin 270 000 yksilöä. Niistä ylivoimaisesti suurin osa on maitoteollisuuden “sivutuotteita”, eli lypsylehmien vasikoita, loppuun kuluneita lypsylehmiä ja siitossonneja.

Maidontuotannossa käytetyt lehmät teurastetaan noin viisivuotiaina. Luonnossa lehmät voivat elää jopa 20-vuotiaiksi ja Guinnesin ennätystenkirjan mukaan maailman vanhin lehmä on 48-vuotias. Vaikkei lehmä siis kuole maidontuotantoon välittömästi, ei ole totta väittää, ettei maidontuotanto aiheuttaisi eläimille turhaa kärsimystä ja ennenaikaista kuolemaa.

Kaikki tämä pätee myös juustoon. Yhden juustokilon valmistamiseen kuluu noin kymmenen kiloa maitoa. Jos pitäisi valita, juoko litran maitoa vai syökö kilon juustoa, valinta on helppo. Juustokilossa maidon eettiset ongelmat nimittäin kymmenkertaistuvat. Vielä helpommalla toki pääsee jättämällä sekä maidon että juuston pois lautaseltaan.

Lehmät eivät ole ainoa maidon- ja juustontuotannossa kärsivä eläinlaji. Suomessa vuohenlihalle tai -maidolle ei juuri ole markkinoita, mutta vuohenjuusto on monien herkku. Koska vuohenlihalle ei ole markkinoita, vuohia ei kasvateta turhaan edes kahdeksan kuukauden ikään, toisin kuin sonnivasikoita. Vuohenmaidon tuotannossa muutamat naaraat säästetään jatkamaan maidontuotantoa, mutta pukkikileille ei ole käyttöä. Ne teurastetaan muutaman tunnin ikäisinä ja ruumiit poltetaan, koska niille ei ole muuta käyttöä. Luonnossa vuohi voi elää jopa 20-vuotiaaksi.

Miksi maito ja juusto ovat ilmastolle niin pahaksi?

Maailman ruoantuotannon suurin yksittäinen päästölähde on naudantuotanto. Vaikka naudantuotannon päästöissä on eroja tuotantotavasta riippuen, sen päästöt ovat aina korkeat. Päästöt koskevat sekä lihaa että maitotuotteita: maitoa, juustoja ja esimerkiksi jugurtteja. Kovat päästöt syntyvät lehmän ruoansulatusjärjestelmän vuoksi. Se tuottaa metaania, joka on ilmastolle huomattavasti haitallisempaa kuin hiilidioksidi. Yksinkertaistetusti sanottuna maailman 1,4 miljardia lehmää röyhtäilevät ja pierevät planeetalle ilmastoa lämmittäviä kaasuja. Naudantuotanto myös rehevöittää vesistöjä sekä kuluttaa maa- ja vesivarantoja moninkertaisia määriä kasvintuotantoon verrattuna. Jos verrataan lehmänmaidon ja kasvimaitojen ympäristövaikutuksia, häviää eläinperäinen maito räikeästi joka sektorilla.

Jotta kauppaan saadaan myyntiin yksi kilo naudanlihaa, sen tuotantoon täytyy käyttää ensin 15 500 litraa vettä. Kiloon perunaa vettä kuluu 290 litraa. Juuston ilmastovaikutukseen pätevät kaikki samat asiat kuin naudanlihan tuotannon ja siksi juuston ilmastovaikutus on lähes yhtä suuri kuin naudanlihan. Naudanlihan ilmastovaikutus on keskimäärin 13 kg CO2/lihakilo, mutta esimerkiksi soijan ilmastopäästöt ovat vain noin 1 kg CO2/kilo. Luonnonvarakeskuksen arviossa suomalaisen juuston ilmastovaikutuksen arvioidaan olevan 5–15 kg CO2/juustokilo, globaalilla mittakaavalla tarkasteltuna juuston hiilijalanjäljeksi on arvioitu noin 23 kg CO2/juustokilo. Juuston ilmastovaikutukset johtuvat suurimmaksi osaksi käytetyn maidon määrästä.

Juustontuotantoon kuluu myös paljon maata. Juuston maapinta-alan kulutuksen lasketaan globaalilla tasolla olevan kolmanneksi maaintensiivisin proteiininlähde. Tällä hetkellä puolet maapallon asuinkelpoisesta maasta käytetään ruoantuotantoon – siitä 77 prosenttia kuluu eläintuotantoon sisältäen rehuntuotannon ja 23 prosenttia ruoan tuottamiseen suoraan ihmisille. Jos nämä alueet siirtäisi maailmankartalle, veisi eläintuotanto koko Pohjois- ja Etelä-Amerikan mantereiden kokoisen maa-alueen.

Jos rajallisilla maa-aloilla tuotetaan pääasiassa kasviperäistä ruokaa, pystytään sillä ruokkimaan neljä kertaa enemmän ihmisiä kuin jos sama alue käytetään lihantuotantoon. Jos ruoantuotannossa luovuttaisiin eläintuotannosta ja korvattaisiin kaikki ihmisten tarvitsema ravinto kasvituotannolla, maailman hiilidioksidipäästöt laskisivat 28 prosenttia vuoden 2010 tasoon verrattuna. Jos luovuttaisiin viidestäkymmenestä prosentista eniten päästöjä aiheuttavista eläinperäisistä tuotteista, maailman päästöt laskisivat 20 prosenttia.

Jokainen tekee omat valintansa ruokavaliossaan. Maidon ja juuston jättämiselle pois lautaselta on kuitenkin vahvat eläineettiset- ja ilmastosyyt. Jos eläinoikeudet tai ilmaston tila kiinnostavat, rohkaisen vähentämään maitotuotteita ruokavaliossa! Vegaanisten juustojen kehitys on nopeaa ja suunta on ilmiselvä: muutaman vuosikymmenen kuluttua tulemme katsomaan nykyhetkeä ja miettimään, miksi olimmekaan niin pitkään kiinni jonkun toisen eläimen maidossa.

Vaito, vuusto ja vizza – miksi vegetuotteiden nimillä on väliä?

Kaupallisessa yhteistyössä Oatlyn kanssa.

Voihan vuustokuutio. Tunnen kuinka takaraivoa alkaa kiristää, kun törmään kaupan hyllyllä jälleen kerran typerästi nimettyyn vegaaniseen tuotteeseen. Vuusto, eli vegaaninen juusto, on ehdottomasti inhokkitermini. Muita verenpainetta nostattavia termejä ovat vuffinssi, veikkele ja vizza, eli muffinssin, leikkeleen ja pizzan vegaaniset versiot. Uudet pohjat veti hiljattain Pikku Kakkonen, joka esitteli vegaanisen hampurilaisen, eli vempurilaisen. Please stop! Won’t someone please think of the children!

Sanoilla on väliä. Vuonna 2019 Suomessa käytiin vääntö kasviliha-termistä. Ympäristöterveyshuolto kielsi sanan käytön, sillä sen katsottiin harhauttavan kuluttajia, jotka eivät voineet päätöksen mukaan ymmärtää, että kyseessä ei ollut liha. EU-tasolla taistelua käytiin vegeburgereiden ja nakkien kohtalosta vuoden 2020 aikana. Vegetoimijoiden aktiivisella kampanjoinnilla meppien huomio kuitenkin saatiin herätettyä, ja äänestyksessä vegeburgeri, kasvismakkara, kasvispihvi ja kasvispyörykkä pelastuivat.

Yhtä hyvin ei kuitenkaan käynyt kasvipohjaisille lehmänmaitoa korvaaville tuotteille.

Alkuvuodesta 2021 EU:n trilogit, eli parlamentti, neuvosto ja komissio, käsittelevät muutosesitystä 171. Toteutuessaan se kieltäisi kasviperäisiltä tuotteilta kaiken maitotuotteisiin liitettävän kielenkäytön, pakkaukset sekä kuvituksen. Kansankieliset ilmaukset kuten “kauramaito” tai “kaurakerma” on jo kielletty virallisissa yhteyksissä (se on kaurajuomaa huom. tai tosi kätevästi ilmaistu ruokakerman tapaan käytettävä kauravalmiste).

Tähän asti vegetuotteissa on saanut kuitenkin kertoa sen, mihin niitä voi käyttää. Jos muutosesitys 171 menisi läpi, jatkossa kauravalmisteesta ei saisi kertoa edes sitä, että sitä voi käyttää ruokakerman tapaan. Muutosehdotus kieltäisi toteutuessaan vegaanisten tuotteiden markkinoinnin maitotuotteisiin yhdistettävillä termeillä kuten kermainen, tai faktapohjaisilla toteamuksilla, kuten ei sisällä maitoa tai laktoositon. Kiellettyä olisi myös maitoa visuaalisesti muistuttavien kasvipohjaisten tuotteiden kuvien käyttö, esimerkiksi kasvipohjaisen valkoisen juoman kaataminen murojen sekaan tai valkoinen vaahto cappuccinossa.

Mitäs typeryyttä tämä tällainen on? Muutosesitys 171 on mitä todennäköisimmin maitolobbareiden projekti. Esityksen taustatahot eivät ole selvillä, mutta kun muutosesityksen puolesta äänestettiin ensimmäisen kerran, maitolobbarit iloitsivat asiasta avoimesti. Virallisen selityksen mukaan uudella muutoksella haluttaisiin suojella kuluttajia. Lobbareiden mukaan ihmiset hämmentyvät, jos kasvipohjaista tuotetta verrataan maitotuotteeseen. 

Kaiken maailman käärmeöljykauppiaiden soheltaessa pitkin somea kuluttajia täytyy tietysti suojella harhautuksilta. Jos kukaan ei estäisi, yritykset tietenkin sumuttaisivat ihmiset ostamaan vaikka mitä roskaa, ja on tärkeää säädellä sitä, millaisilla termeillä tai väitteillä asioita saa mainostaa. On tärkeää, ettei tuotteiden esimerkiksi väitetä olevan jotain, mitä ne eivät ole.

Mutta tällaisesta suojelusta ei ole kyse muutosesitys 171:ssä. Kukaan ei nytkään mainonnassa väitä kaurajuoman olevan maitoa, eikä niin haluta tehdä jatkossakaan. Vegaanisille tuotteille haluttaisiin vain reilu mahdollisuus kilpailla avoimilla markkinoilla ilman, että toinen teollisuudenala käyttää EU:ta työkalunaan kilpailun vaikeuttamiseen.
Ainoa mitä ehdotuksella todella halutaan suojella on maitoteollisuus. Mutta mikä on se hinta, joka muutosesityksellä 171 olisi?

Häviäjänä on ilmasto, eli lopulta jokainen meistä

Mitä oudommalta jokin tuote kuulostaa, sitä vaikeampi siihen on tarttua. Sanojen tehtävä olisi tehdä maailmasta ymmärrettävämpi, ei vaikeammin lähestyttävä. Vannoutuneet vegaanit varmasti löytävät haluamansa ruoat riippumatta siitä, millä nimellä niitä kutsutaan.  Mutta minä olen huolestunut fleksaajista.

Kaikkein merkittävintä ja nopeinta muutosta ruokakulttuurissa ajavat nimittäin ne sekasyöjät, jotka nyt valitsevat yhä useammin vegetuotteita eläinperäisten tilalle. Fleksaajien elämä ja kestävät valinnat pitää tehdä mahdollisimman helpoksi, ei vaikeuttaa niitä turhaan. Ja tähän kiteytyy myös se, miksi tämänkertainen maitohulluttelu on niin vaarallista: jos tuotteen nimestä ei ymmärrä mikä se on, eikä paketin kyljessä saa kertoa mihin sitä kannattaa käyttää, vaikeutuu vegeilystä kiinnostuneiden fleksaajien elämä merkittävästi.

Ilmastokriisin maailmassa kestäviä valintoja pitäisi kaikin keinoin helpottaa, ei vaikeuttaa. EU:lla on oma ilmastotavoite, Euroopan vihreän kehityksen ohjelma, joka pyrkii tekemään Euroopasta ensimmäisen hiilineutraalin maanosan vuoteen 2050 mennessä. Tähän tavoitteeseen ei päästä, jos ruoan päästöjä ei saada vähennettyä. EU:n oma ilmasto-ohjelma on ristiriidassa nyt esillä olevan muutosesityksen kanssa. Muutosesitys kieltäisi mainonnassa ja pakkauksissa vegaanisten tuotteiden ilmastopäästöjen vertaamisen maitotuotteisiin, mikä taas vaikeuttaisi ihmisten mahdollisuuksia tehdä ilmastokestäviä valintoja.

Meidän pitäisi olla huomattavasti huolestuneempia planeetan kantokyvystä kuin siitä, vähenevätkö maidontuottajien tulot parempien kasvipohjaisten tuotteiden vallatessa markkinat.

Nyt käydään keskustelua myös siitä, pitääkö kaikilla olla samat säännöt. Eläinperäisten tuotteiden nimet eivät kerro rehellisesti sitä, mitä tuotteet sisältävät. Jos kaurajuomaa ei saa enää esittää valkoisena nesteenä, katsotaanko sitten tarkemmin eläinperäisten tuoteidenkin nimiä? Kelpaako nimeksi enää esimerkiksi nakki? Ehei, rehellinen kuvaus olisi “possua tungettuna suoleensa”. Entäs sitten lihapulla, kun todelllisuudessa kyseessä on kanannahkapulla? Entä pitäisikö reiluuden nimissä lehmänmaitopurkkeihin kirjoittaa: “Tarkoitettu vasikoille, sopii myös osalle ihmisistä ilman vatsaoireita?”

Ihmiset eivät ole tyhmiä. Vaikka lihapullassa on 0 % pullaa ja mummon muusissa 0 % mummoa (toivottavasti), ei kukaan hämmenny nimistä. Hot dogia syödessämme emme ajattele syövämme koiraa ja on selvää, että hedelmäliha on hedelmää, ei eläintä. En myöskään usko, että ihmiset eivät ymmärtäisi juovansa kaurajuomaa, vaikka se olisi pakattu maitopurkkia muistuttavaan tötsään ja siinä lukisi ei sisällä maitoa.

Asiaan ehtii kuitenkin vielä vaikuttaa. Mepit ovat jo äänestäneet muutosehdotuksen puolesta, mutta trilogeissa komissio ja neuvosto voivat vielä pysäyttää sen. Vegeasioita puolustava järjestö ProVeg kerää yhdessä Oatlyn ja Upfieldin kanssa nimiä vetoomukseen, jolla pyritään pysäyttämään muutosesitys 171. Vetoomuksen allekirjoittamiseen kuluu aikaa muutama sekunti ja sen vaikutukset voivat olla valtavat. Jos maitotuotteiden kulutus saataisiin edes puolitettua EU-alueella, ilmastovaikutukset olisivat valtavat. Sitä kohti meidän pitää kurkottaa, ei suojella kuolevaa teollisuudenalaa.

Allekirjoita vetoomus ja jaa linkkiä eteenpäin:

stopAM171.com