Miten tekoäly ja eläinoikeudet liittyvät toisiinsa?
Kun viime vuoden lopulla tekstiä ja kuvaa luovat tekoälyt yhtäkkiä ilmestyivät saataville, päätin syventyä aiheeseen. Halusin ymmärtää, millainen yhteiskunnallinen ja ajatuksellinen murros tekoälyjen yleistymisestä seuraa. Halusin ymmärtää, mikä on ihmisen osa maailmassa, jos synnytämme itseään kehittäviä vahvoja tekoälyjä.
Olen töissä koko alkuvuoden ajatellut tekoälyä ja muodostanut näkemystä siitä. Tekoälyjen ajatteleminen tuntuu usein siltä kuin seisoisi kuilun reunalla: jalkojen juuressa on huimaava syvyys, jonka pohjaa ei näe. Syvyyteen voi kuvitella mitä tahansa, tyhjän tilan voi täyttää millä vain mitä mieleen tulee. Vaikka olen muutaman kerran ahdistukseen itseni ajateltuani päätynyt makaamaan peittoburitona toimiston lattialla, rakastan tällaista ajatustyötä. Haluan kurkkia reunan yli tuntemattomaan, hengittää kuilusta nousevaa raikasta ilmaa ja antaa mieleni vaeltaa maisemiin, joita ei vielä ole olemassa.
Eläinoikeusajattelu laajentaa käsitystä älystä
Uskon, että eläinoikeusajattelu helpottaa tekoälyjen ymmärtämistä merkittävästi. Olen lähtenyt mukaan eläinoikeusliikkeeseen alunperin miltei 20 vuotta sitten ja ajatellut näiden vuosien aikana paljon sekä ihmisten suhdetta muihin älyllisiin olentoihin että ihmisen paikkaa osana luontoa. Tekoälyjen kanssa ollaan täysin samojen kysymysten edessä. Miten ainutlaatuisena pidämme ihmisen kognitiivisia kykyjä? Uskommeko, että olemme ainoa ajatteleva, päättelevä ja oppiva laji? Pidämmekö lajiamme luomakunnan kruununa ja evoluution huippuna?
Moni nykyinen tekoälyjen tulevaisuutta käsittelevä teksti lähtee siitä oletuksesta, että ihminen on täysin ainutlaatuinen laji, eikä mikään voi haastaa asemaamme. Tekoälyajattelua piinaa sama vinoutunut maailmankuva, joka näkyy siinä, miten kohtelemme muita eläimiä. Katsomme ylimielisesti karhujen, sikojen, delfiinien ja varisten suuntaan, ja vitsailemme siitä, miten niillä ei ole taloja saati tietokoneita – ne eivät siis VOI olla kovin älykkäitä.
Monia meitä ihmisiä vaivaa erikoinen ajatus siitä, että lajimme valitsema (tai sille valikointunut) kehityksen suunta on ainoa, jolla on arvoa. Ajattelemme, että talot ja tietokoneet ovat ilman muuta sen arvoisia, että niiden edessä kannattaa kupata planeetan hupenevia resursseja. Ajattelemme, että kehityksemme on sen arvoista, että voimme orjuuttaa lajitovereitamme ja muunlajisia eläimiä. Pidämme kehitystämme niin arvokkaana, että meidän kannattaa alistua talousjärjestelmään, joka saa meidät tekemään töitä joita vihaamme, jotta voimme tehdä jotain niin abstraktia kuin ”maksaa pois asuntolainaa”. Kun katson yhteiskuntiamme, sotiamme ja talousjärjestelmäämme, ajattelen usein delfiinien tehneen fiksumman valinnan jäädessä meriin. Kuka tässä on todella älykäs?
Eläinoikeusajattelussa keskiössä on ihmiskeskeisen näkökulman haastaminen ja moraalisen huomion laajentaminen kattamaan myös muita olentoja kuin ihmisiä. Eläinoikeusajattelu auttaa ymmärtämään, että älykkyys ja tietoisuus voivat ilmetä eri olennoilla eri muodoissa. Tähän asti älykkyys on yleensä liitetty vain eläviin olentoihin, mutta tekoälyjen huima kehitys osoittaa, että älykkäitä järjestelmiä voidaan luoda myös keinotekoisesti. Tekoälyn älykkyys ei ole tietenkään täysin samanlaista kuin ihmisen tai muun eläimen älykkyys, mutta se voi silti olla aidosti älykästä toimintaa.
Auttaako tekoälyajattelu ymmärtämään myös eläinetiikkaa?
On selvää, että ympärillämme on valtavat määrät älykästä, tuntevaa, mielellistä elämää. Älyn ja elämän käsitteistä voidaan toki kiistellä. Näyttää kuitenkin selvältä, että pian meillä on edessämme äly, joka pesee ihmisen 6–0 niillä mittareilla, joilla olemme valinneet mitata älyä. Jos palvomme vain sitä älykkyyden kapeaa lajia, jonka huipulle olemme ihmislajin asettaneet, mitä käy maailmankuvallemme tekoälyn voittaessa meidät omassa pelissämme?
Eläinoikeusajattelu opettaa kunnioittamaan ja arvostamaan erilaisia älykkyyden muotoja ja tietoisuuden tasoa. Minun on helppo hyväksyä ajatus tekoälyn älykkyydestä. Koska ympärillämme on valtavasti älykästä elämää entuudestaan, miksei sitä synnytettäisi myös koneissa? Koska emme suinkaan ole ainoa älykäs ja älyllinen laji planeetalla, miksi kehitys pysähtyisi meihin?
Eäinoikeusajattelu auttaa ymmärtämään ja hyväksymään, että äly ja tietoisuus voivat ilmetä monin eri tavoin. Tämä oivallus voi syntyä ihmisissä käänteisesti myös silloin, kun alamme ajatella tekoälyn ominaisuuksia. Ehkä tekoälyjen älykkyyden ymmärtäminen laajentaa ihmisten käsitystä myös muiden eläinten älykkyydestä, oikeuksista ja moraalisista velvollisuuksistamme muuta älyllistä elämää kohtaan. Ehkä tekoälykeskustelu on ollut se läpimurto, jota eläineettisen ajattelun puolella on kaikki nämä vuodet odotettu.
